Profile
Blog
Photos
Videos
Terveiset Santa Cruzista!
Eipa olla tehty oikein mitaan, taallakaan... Eilen tosin oltiin salsa-klubilla ja Nea paasi pitkasta aikaa salsaamaan, Jee-ee! Ei ollut kaikki taidot viela paasseet ruostumaan, tosin kunto hieman heikko... Koska ne korkeanpaikan leirin vaikutukset nakyy vai meniko ne jo vai eiko nekaan pysty ihmeisiin lahtokunto huomioonottaen!?! ;)
Viimeinen blogimerkinta paattyi nakojaan siihen, etta oltiin menossa kasityolaismuseoon. Se oli ihan mielenkiintoinen (lippu 16 Bl./hlo). Opittiin paljon Tarabuca- ja Jal´qa -tyyleista. Ovat siis eri heimojen tyyleja kutoa. Kutomistaito heikkeni koloniaalisen ajan aikana, mutta elvytettiin uudelleen 1980-luvulla ja nyt se on merkittava tulonlahde naille heimoille. Miehet ovat uudelleen innostuneet kutomaan ja heidan tyylinsa eroaa hieman naisten tyylista, mutta tata emme ihan oppineet erottamaan. Kasityot olivat aivan mahtavia ja vaikka pitkaan katsoimme ko. kasityolaista tyossansa ns. kangaspuiden aaressa (ja otimme videokuvaakin) emme pystyneet tajuamaan miten niita kuvioita tehdaan (siis ei edes Sanna, Nea nyt lahinna tuijotti). Siella myytiin myos keskeneraisia toita, joita voi sitten itse jatkaa, mutta ei Sannakaan edes uskaltanut ostaa sellaista. Nea nyt ei edes miettinyt sattuneesta syysta... Teimme myos muutamia ostoksia, pienia, silla varsinaiset seinavaatteet yms. maksoivat melkoisesti. Hinta ei kuitenkaan niissakaan ollut niin suuri, kun ottaa huomioon, etta yhden teoksen tekemiseen menee vahintaan kuukausi ja isompiin useampi kuukausi, jos tyota tekisi paatyokseen, mutta ko. kasityolaiset kutovat lahinna kun jaa aikaa muilta kodin askareilta, joten aika viela pidempi.
Kasityolaismuseon jalkeen mentiin hakemaan pyykkimme pesulasta. Eivat olleet valmiit. Edellisena paivana meille sanottiin, etta pyykin pesuun menee 3 tuntia. Aamulla pyykkeja viedessamme sanottiin, etta ovat kl.19 valmiit. Loppujen lopuksi ne olivat valmiit n. kl.20 kun paikka meni kiinni, eli yhteensa touhuun meni n.9 tuntia (3 tai 9 tuntia, melkein sama... no problem!). Tama pesula oli ihan perinteinen perinteisine pesukoneineen ja kuivureineen, joten puhdasta ja hyvantuoksuista pyykkia oli lopputuloksen (hinta 24 Bl. /2kg). Taman jalkeen yritettiin viela kerran tsekat itsemme netissa seuraavan paivan lennolle Santa Cruziin, mutta ei onnistunut, kun lentoamme ei ollut varmistettu systeemiin tai jotain...
Seuraavana aamuna eli torstaina 12.3 pakattiin rinkat ja jatettiin ne sailytykseen. Yritettiin myos tinkia hotellilaskusta kun jouduttiin vaihtaa huonetta yms. Mutta, yllatys yllatys, ei alennusta, ei pahoittelua (no problem!). Sitten mentiin vihdoin syomaan niita kuuluisia salteña-piirakoita. Salteña on paikallinen suolainen piirakka eri taytteilla (liha/kana+kasvis) ja Sucressa on kuulema ne parhaat piirakat ja erityiset salteñariat, joissa myydaan vain niita piirakoita ja ovat auki vain aamusta puoleen paivaan. Hyvia olivat!
Lentokentalle menimme taksilla (25 Bl.). Pieni kentta, jossa 3 suklaakauppaa (ai niin me kokeiltiin myos noita suklaita jo kaupungilla, ei niin hyvia, kuin suomalainen suklaa..). Ilmeisesti kentalta ei lenna kuin Aerosur, kun ainoastaan tuolle firmalle oli lahtoselvitystiskit. Ja taas laukkuja vietiin, Nean rinkkaa laukkumies hieman nosti, mutta toisessa kadessa olevaa Sannan rinkkaa raahattiin vaivalloisesti. Vahan siina naureskeltiin ja lipputyontekijaakin alkoi hieman naurattaa... Taallakin piti maksaa kenttavero, joka oli 11 Bl. Sitten odotettiin. N. 30 min ennen koneen suunniteltua lahtoa saatiin siirtya portti-alueelle. Ovella tytto rei´itti reian verolappuun ja isonkokoinen mies avasi laukut ja vahan niita pyoritteli. Tuo miehen naprays oli siis turvatarkastus, ei mitaan lapivalaisua yms. Jos laukussa olisi ollut iso tikittava pommi, niin sen se ehka ois loytanyt, mut ei muuta... Porttialueella oli porti 1 ja 2. Hetken odottelun jalkeen koneemme laskeutui ja kaarsi vinosti parkkiin lahelle rakennusta. Pari henkilokuntaan kuuluvaa vahan kiersi konetta hetken ja ilmeisesti totesivat kaiken olevan kunnossa ja ovet avattiin meille. 3-paikkaisella rivilla Nean paikalla koneessa istui mies, vieressa oleva Sannan paikka tyhja ja kolmannella paikalla oli nainen. Mies kysyi Sannalta voisiko Sanna menna hanen paikalleen eli seuraavalle riville. No, ei voi! Pidettiin kiinni periaatteesta, etta kaikki istuu omilla paikoillaan, vaikka taalla ei taideta tasapainottamisia yms. ajatella...
Koska lento kesti vain 35 min, niin meille jaettiin snack jo ennen liikkeelle lahtoa. Snack oli yhta kuin suolainen keksi ja makea keksi ja nousun jalkeen mukillinen mehua. Turvallisesti paastiin perille. Rinkat tulivat esimerkillisesti ja jatkoimme matkaa. Taksi hotlalle (valittu matkaoppaasta) maksoi 50 Bl. Meilla oli yhteensa n.69 Bl. joten rahaa jai viela hyvin ;). Hotla on Hotel Viru Viru keskustassa hyvalla paikalla, 270 Bl./yo. Uima-allas ja ilmastointi ja aamupala sis. hintaan. Suihku on taas sahkosuihku. Vahingosta viisastuneena testasimme kaikki vempaimet ennen kuin purimme rinkkoja. Ja eihan sita lamminta vetta tullut. Sitten vaihdettiin huonetta. Nyt ei vaan hotlan seta ehtinyt ennen meita ruiskuttamaan huoneeseen hajustetta (taalla hajusteiden ruiskutus suurilta osin korvaa tuon siivouksen). Suihku toimi, TV toimi, ilmastointi toimi. Ilmastointia ilmankin mielestamme kylla parjaa vaikka kuumuudesta ja kosteudesta on Santa Cruzin kohdalla varoiteltu. Vessassa ei ole minkaanlaista suihkuverhoa, suihkun kohdalta lattiaa on madallettu n.0,5cm, lattiakaivo ei veda ja vessan oven kohdalla ei kynnysta. Lopputuloksena siis se, etta suihkussa kaynnin jalkeen lattia lainehtii huoneen puolelle asti, mutta onneksi ei ole kokolattiamatot... Aamiainen ei myoskaan ollut kovin ihmeellinen.
Altiplano on siis virallisesti jatetty taakse ja nyt ollaan vehreammassa maastossa. Matkaoppaiden mukaan Santa Cruzilaiset eroavat selkeasti muista Bolivialaisista ja pitivat itseaan enemman Brasilialaisina tai sen tyylisina. Taalla onkin katukuva aivan erilainen kuin muualla tahan asti. Ei perinteisiin pukuihin pukeutuneita (paitsi muutama kerjalainen) vaan lansimaiset monesti melko paljastavat vaatteet ja iho vaaleampi. Varakkuuskin nakyy. Autokanta uudempaa, todella paljon city-maastureita, joita paikalliset kutsuvat narcocruisereiksi, viitaten rahan todennakoiseen alkuperaan. Santa Cruz on siis Bolivian koka-teollisuuden ja -alueen paakeskus. Nama myos haluaisivat jonkinlaisen autonomian talle alueelle, eivatka siis kannata Evo Moralesta (kuten altiplanon ihmiset ja alkuperaisvaesta,indigenat). Evo Morales (itsekin aiemmin koka-viljelija) kun on valtaan paastyaan kansallistanut taman alueen rikkauksia kontrolloivia yhtioita, jotka monesti kansainvalisia. Nain siis on vahennetty yksityisomistusta ja samalla saatu osa tuotosta kayttettya myos alkuperaisvaeston hyvaksi. Tama ei tietenkaan miellyta kaikkia eika siis etenkaan taman alueen vaestoa.
Olimme muistaaksemme lukeneet matkaoppaasta, etta taalla seudulla on seka malaria-hyttysia, etta dengue-kuumeetta levittavia hyttysia. Ja denguesta olivat pelanneet myos Uyunissa tapaamamme suomalaiset. Malarian estolaakityksen aloitimme asianmukaisesti jo Sucressa, mutta siihen dengueen ei ole mitaan estolaakitysta. Denguessa vaarallista on mahdollinen verenvuotokuume, joka siis johtaa verenhukkaan, jollei nopeaa hoitoa. Hankalaa on myos se, etta dengueta levittavat hyttyset purevat myos paivalla. Ekana iltana ennen illalliselle menoa valeltiin siis itseemme myrkkya ja Raidattiin huone. Vessan ikkunana on pelkka puusaleikko, jonka tiiviytta jaimme hiukan miettimaan. Mitaan verkkoja ei taalla ole ikkunoissa eika katossa. Nukkumaan mennessa tarkastettiin matkaoppaasta se dengue-asia, ja eihan siella mitaan denguesta puhuttu ennen kuin Paraguayn Asuncionin kohdalla. Joten kavimme turvallisin mielin nukkumaan virittamatta omaa verkkoamme. Aamulla (siis eilen aamulla) ei viela ollut yhtaan puremaa, joten ei lisatty paivaksi myrkkya, vain aurinkorasvaa.
Eilen paivalla istuimme jonkin aikaa hotellin ilmaisen netin aaressa pienessa huoneessa ja sina aikana Nea sai noin 6 hyttysen puremaa jalkoihinsa. Siina netin aaressa kun oltiin niin tarkastettiin viela se dengue-tilanne ja sieltahan se tieto jostain sivulta loytyikin. Taalla on dengue-tilanne pahentunut alkuvuodesta ja talla alueella on tapahtunut 70 % koko Bolivian dengue-kuumeesta ja siita verenvuotokuumeesta. Taman jalkeen ollaan nahty kaupungillakin lappuja, joissa kutsutaan vapaaehtoisia luovuttamaan verta verenvuotokuumeen uhreille. Eli nyt siis ollaan kokovartaloltamme myrkyn peitossa. Haistaan tosi hyvalle! Kayttamamme myrkky on sellaista vahvempaa, joka iholle ruiskutettaessa (joka on ihan oikea kayttotarkoitus) aiheuttaa jonkin verran hengitystieoireitakin, joten voi vaan kuvitella miten hyvaa se tekee iholle!! Paatettiin myos, etta jos nousee kuume, niin otetaan aikaisempi lento Suomeen ja pyydetaan veripussi mukaan. Oireet tod.nak. eivat kuitenkaan alkaisi ennen Argentiinaa, josta sen veripussinkin jo uskaltaa ottaa vastaan. Ja lentokoneessahan onkin tippa-valineet...
Hyttysmyrkyssa valelluista vartaloistamme huolimatta paatimme eilen lahtea paikalliselle salsa-klubille, joka mainittiin kummassakin matkaoppaassamme. Paikan piti alkaa elaa vasta kl.23 jalkeen, joten kavimme syomassa vasta myohaan ja yritimme pitaa itseamme hereilla. Taalla kun olemme muuten tottuneet menemaan n. kl.22-23 nukkumaan ja heraamaan n.kl.8-9, jollei pakollista heratysta. Menimme paikalle n. kl. 23.15, jolloin siella ei ollut ketaan. Kysyttaessa ovimies kertoi, etta tanssi ja meno vasta n. kl.24 aikoihin. Menimme siis irkku-pubiin viettamaan aikaa ja juomaan kofeiini-pitoista juotavaa (taisi siina alkoholiakin olla...). Mentyamme salsa-paikkaan uudelleen n. kl. 00.30 siella olikin jo menoa. Istuttiin hyville paikoille katselemaan tanssia. Meno ei ollut mitaan kovin hurjaa eika todellakaan levinnyt kadulle, kuten matkaoppaassa oli kerrottu. Muutama Nean tykkaamaan tyyliin tanssivaa miesta kuitenkin loytyi, joita kiva seurata. Jossain valissa iltaa oli myos jonkinlaista pienta yhteistanssia/opetusta. Kauaa ei tarvinnut istua kun yksi mies tuli hakemaan tanssimaan ja Nea oli innoissaan. Eipa ollut kuitenkaan enaa innoissaan tanssin jalkeen, koska mies vei koko kappaleen vain perusaskelta!!! Plaah!! Nea oli kerannyt jo lahes tarpeeksi rohkeutta hakeakseen yhta hyvin tanssivaa miesta tanssimaan toivoen, etta sen mahdollinen tyttoystava ei hyokkaa kimppuun, kun tuo ko. mies tulikin hakemaan Neaa. Mies tanssi tosi hyvin ja Neakin pysyi jotenkin perassa. Yksi mies (oli tanssinopettaja) pakotti Sannankin tanssimaan ja ilmeisesti yritti saada meidat tulemaan tanssitunneille. Vaikka mies puhuikin englantia, niin jonkinlaisia kommunikaatiovaikeuksia oli kovassa musiikissa, joten tuo siis vain paatelma. Ei jaaty kuitenkaan selvittamaan asiaa tarkemmin vaan lahettiin hotlalle nukkumaan kellon ollessa n. 2.30.
Tanaan ollaan nukuttu pitkaan ja huomenna onkin sitten lahto Paraguayhin. Lento Asuncioniin lahtee kl. 06 ja meidan oltava kentalla kl.04, joten huomenna ei nukuta pitkaan!!
Viime paivat on siis lahinna loysailty ja vaan hengailtu. Eilen tehtiin kuitenkin vahan tarkempia suunnitelmia loppuajalle, mutta kattellaan sitten miten ne onnistuu...
- comments