Profile
Blog
Photos
Videos
Taas yksi vauhdikas viikko takana. Viime viikolla livistimme orpokodilta jo perjantai- aamuna. Otimme suunnaksi Tanjun Benoahin. Se sijaitsee Balin länsirannikolla ja Balin etelä-kärjessä. Se on semmonen pieni hassu niemeke. Matka alkoi huvittavasti, tilasimme taksin orpokodille. Taksikuski lähti ajamaan ihan oikeaan suuntaan, mutta ihmettelimme kun suunnaksi muuttui Denpasar eikä Sunset Road niinkuin itse olimme sieltä ajatelleet reitin menevän. Noh, oli ajettu n. 1h ja tulimme Sanuriin, aivan Balin länsirannikolle ja näin meren vasemmalla puolella. Tiesin siitä meidän menevän edes etelään. Ajateltiin kuitenkin että taksikuski tietää varmaa jonkun "oikoreitin" sieltä, että jos siellä onkin vaikka silta suoraan Benoahiin. No matkan varrelle jäikin viitta ßBenoah, mutta kuski porskutteli vieläkin vaan eteenpäin. Sitten alkoi meilläkin hälytyskellot soimaan, mistä hitosta se meinaa ajaa. Varsinkin kun alko tulla Kutan mäkkärin kylttejä, joita ei enää 1,5h ajamisen jälkeen pitäisi näkyä. Kysyimme vielä kuskilta, että emmehän ole Kutalla. Kuski sanoi, että ei. Kutalle kun meiltä orpokodilta suorinta reittiä ajaa n. 20min, riippuen liikenteestä. No eihän me nyt ihan Kutalla oltukaan, vaan Sunset Roadilla joka on ihan Kutan vieres. Täytyy sanoo et siin vaihees alko taksissa sellanen älämölö ku vaan voi alkaa. Miten helkkarissa me voidaan 1,5h ajon jälkeen olla edelleen niin lähellä orpokotia. Ajateltiin että taksikuski koitti kusettaa meitä. Noh, hänkin ymmärsi ilmeisesti yskän ku kolme valkosta naista kaakattaa et what the f***, why we are still here :D Sit ku kerroin sille, että mistä olis pitäny ajaa niin taksikuski itekki tajus millasen lenkin oli kiertäny. Eikä oltu edes puolimatkassa lähellä Benoahia. Oli kuulemma uus ja uutta aluetta. Noh, säälittii sen verra et lopetettii haukkuminen, sit alettii vaa nauraa :D Saatii sovittua hintakin sellaseks ettei tarvinnu siitä 1,5h maisema-ajelusta maksaa. Mut täytyy sanoo etten oo koskaan nähny nii nolona olevaa taksikuskia :D
Oltiin saatu noilta muilta suomalaisilta orpokodin tytöiltä hyviä neuvoja Tanjun Benoahia varten. Osattii siis mennä suoraan hyvään raflaan, jossa sai olla kaupan päälle uima-altaalla kun osti ruokaa. No sehän meille passas. Käytiin ettii hotelli, tai se oli home stay. Tosi kiva, kodikas ja kaunis. Hintaakin saatiin melkein 100 000 rupiaa pois, vedettii kovimmat kortit käyttöön: ollaan opiskelijoita, voidaa nukkuu yhes sängys ilman varavuodetta ja ei ilmastointia. Ja sit vielä päälle koiranpentu ilme nii johan alko hinta tippuu J Ja ihan hyvin mahduttii kolmestaan isoon parisänkyyn nukkumaan. Parin tunnin altaalla lillumisen ja kloorikylvyn jälkeen lähdimme snorklaamaan, toivoen vähän parempaa onnea kun viime kerralla. Reissu olikin parempi, meillä oli ohjaaja mukana vedessä näyttämässä kaloja ja ruokkimassa niitä. Oli vene missä oli portaat ja sinne jopa pääs vaivatta. Ilmakin oli kun morsian nii mikäs siinä meres lillues ja kaloja katellen, niitten sekaan oli kiva sukeltaa ja pohjassa näki kaikkein kauneimmat kalat. Oli lehtikaloja ja nemoa etsimässä- kaloja :D sit oli sellasia neon sinisiä, millä oli keltaset viirut kyljissä, kaunista J Reissuun kuului myös kilpikonna-saarella vierailu, joka oli kyllä omalta osaltaan hieman pettymys. Kyllä siellä kilppareita näki, mutta ne niitten olot oli aika tukalat, pienissä altaissa monia kilppareita ja sit ihmiset nostelee niitä käsiin ja kaikkee. Ja isojen kilppareiden seassa käveltiin ja niitte päälle poljettii. Aasialaiset oli taas ihan villinä siellä ja kilju ku huvipuistossa kun kilppari liikahti. Ja taas päästii kuvauksen kohteeks..vaihteeks. Mut oli ihan siisti nähdä kilppari, jonka kuori on halkaisijaltaan n. 1m. eli helkatin isoja ne oli osa.
Benoahissa oltiin vaan yks yö, a sit lähdettiin Kutalle. Tarkoituksena juhlia Iidan ja Annan synttäreitä. Tarkoituksena oli etsiä joku uusi hotelli, mutta kuten monesti ennenkin emme jaksaneet etsimistä ja päädyimme Suka Beach Inniin. Vaikkakin vähän kummitteli mielessä kavereille siellä sattunut rottaepisodi, mutta monesti hyväksi (ja halvaksi) todettu ei pettänyt nytkään. Kun ei sitä luksusta tarvitse jos siellä vaan nukkuu. Lauantaina lähdettiin kavereitten kavereitten villalle Kerobokaniin. Sinne mennessä alko omat majapaikat tuntumaan kaatopaikoilta, oli puhdasta ja uutta. Ilmastointia ja uima-allasta. Pieni vihreä kateuskärpänen ehkä hieman puraisi, mutta onneks vaan vähän ! Oli kiva ilta, talo täynnä suomityttöjä ja mausteena yksi balilainen, joka oli kyl ihan kuutamolla ku puhuttii vaa suomee. Ja saatto se olla sen tequilanki vika, mäkun luulin et suomalaiset on kovii ottaa mut maistuu se näköjää muillekkin :D Villalta jatkoimme Kutalle yöelämään. Tällä kertaa jaksoimme jopa ihan yölle asti, lieneekö syynä hyvä seura vaiko se jungle juice. Ensimmäiset arakit tuli siinä maistettua ja pakko myöntää et tykkäsin. Ei maistunu juoman seas pahalle, mutta potkua tuntui olevan J Arakin kanssa pitää olla vaan varovainen ettei hörppää metanolia. Mutta kun oli paikallisia oppaita mukana ja nekin sitä uskalsi juoda niin mikäs ettei.
Kuta reissu jatkui aika pitkälti vaan lössöten, rannalla ja hotellilla. Pistäydyttiin me Single Fin nimisessä baarissa. Se on Uluwatussa, keskellä ei mitään mut mieletön meininkin. Paikka täynnä porukkaa ja letkeetä musaa soittavat livebändit, ehdottomasti suosittelen jos haluaa sunnuntai-iltana bailaa. Aivan eri meno ku Kutalla. Törmättiin siellä vielä sattumalta näihin meijän muihin suomalaisiin tyttöihin. Kuitenkin edellisillan kekkulointi veroitti sen verran, että peti kutsui aikaisin. Maanantai- aamuna piti sitäpaitsi olla liikentees aikaisin, ennen ku tiet suljettiin. Täällä vietettiin Nyepiä, ilmeisesti jonkinlainen henkien karkoitusjuhla ja näitten "uusivuosi".
Maanantaina oli siis juhlapäivä, täällä on pitkään valmisteltu ogo-ogo örkkejä, helkkarin isoja mörköjä joita nää sit kuljetti maanantai-iltana pitkin katua ja melus. Nyepin tarkoitus on herättää ja houkutella pahat henget esiin. Ne niitte örkkipatsaat oli tosi isoja, varmaan lähemmäs 10m korkeita suurimmat. Niitä kannettiin sit telineissä kaduilla ja niitä tanssitettiin. Osa oli tosi pelottavan näköisiä, ja jostain kumman syystä suurimmalla osalla niistä oli valtavan tissit :D En tiedä miksi :D Mut hienon näköstä oli ku oli pimee ilta ja kadulla kulki kulkueita, oli ogo-ogoja ja valoja, musiikkia ja huutoa. Meluaminen loppuikin sitten klo6 tiistaina, tiistaina oli silence day. Piti olla hiljaa, kaduilla ei saanut liikkua kukaan eikä valoja saanut pitää päällä. Hiljaisen päivän tarkoituksena on häätää pahat henget pois Balilta, ne ei löydä paikalle kun on pimeää ja lähtee etsimään valoja muualle J Vietettiin hiljainen päivä kaverin villalla lössöten, syöden,uiden ja aurinkoo ottaen. Pari leffaa katottii ja sit taas syötiin. Oikein rentouttavaa! Kerrankin lupa tai pakko olla tekemättä mitään. Nimittäin jos meluaa ja pitää valoja voi saada sakkoa, kadulla liikkumisesta joutuu putkaan. Kaduilla liikkui "vartijoita", jotka tarkisti ettei kellään ollut valoja päällä. Hiljainen päivä kestää 24h ja loppui siis keskiviikko aamuna klo.6. Sitten loppuikin ihana rauha ja perus Bali-melu alkoi. Skootteerit, koirat ja ihmisten huudot. Näin kauneimman tähtitaivaankin täällä hiljaisena päivänä. Taivas oli täynnä tähtiä ja ihan kuin taivas olisi ollut kupera, niin lähellä tuntui tähdet olevan.
pikku boobsit :D kelpashan tuolla pari päivää hiljaa kölliä :)
Tänään käytiin Immigration officessa jatkamassa meidän viisumeita. Oltiin kuultu juttuu et siellä ei hommat ihan aina suju niinkuin pitäis, ja niinhän se meidänkin kohdalla meni. Oltiin kyllä valmistauduttu kaikin mahdollisin tavoin, oli tarvittavat kopiot ja sponsorien kirjeet. Tällä kertaa homman ryssiki meijän sponsori, jonka tietoja niistä niitte kirjeistä puuttu. Tarvitaan "sponsori", jotta saadaan social visat vikaks 30 päiväks. Meijä sponssari on tää orpokoti. Niin eikun sit takas lappujen ja lippujen kans. Huomenna koittamaan paremmalla onnella. Jos saatais vaikka paperit vetämään ja sit jännittämään tuleeko jatko viisumia vai ei. Ei kyl pitäis olla mitään syytä miksi ei tulisi.
Orpokodilla normaalimeno jatkuu. Alkaa vähän tää meteli täällä ottamaan nuppiin, varsinkin kun on saanut hyvin unta ja nukuttua koko yön ja aamulla 6 aikaan alkaa se normaali huuto. Varsinkin kun pari yötä nukkunu huonosti. Niin siinä vaihees hiukan kiristää. Mut hammasta purren korvatulpat korviin ja unta palloon J Me käytiin eilen lasten kanssa Sanurissa rannalla. Lapset oli ihan innoissaan ja en yhtään ihmettele miksi Sanuria suositellaankin lapsiperheille. Ranta on näistä rannoista, missä tähän asti käynyt, niin kaikkein lapsiystävällisin. Oli matalaa vettä ja hiekkapohjaa, eikä ollut aaltoja. Oltiin vaa laskuveden aikaan nii vesi katos tosi nopeesti. Tytöt metsästi meritähden, päästiin koskettaa sitäkin ja näkee se ihan läheltä. Oli aika veikee otus J Sit lapset sai durian-hedelmää joltain paikalliselta kahvilan pitäjältä. Hyi saakeli, tuon nii Suomeen maistiaiseks jotain durian juttua, se on nii kamalaa. Hajuakaan ei voi kuvailla ja sen jälkeen ku maistoin sitä nii oon meinannu laatata siitä hajustakin jo :D Odotatte siellä kotona varmaan innolla maistiaisia :D Onneks saatiin sit viel jätskitkin nii sain mäki jotain herkkuu . Täällä kyl syö niin huonosti ja kaikkee epäterveellistä et huhhuh.
Tänään sit pidettiin tytöille tyttöjen ilta. Päätimme sitten ottaa aiheeks kaikki tyttöjen jutut, menkat, pojat yms. Vähän kauhulla odotettiin mitä siitä tulee kun näitten kulttuuri on kuitenkin aika erilainen ja näissä asioissa ollaan aika varovaisia. Mietittiin et miten niistä pitäisi puhua mut otettiin vaa aika suora lähestymistapa asioihin. Illan pääpointti oli ehkä itsestään huolen pitäminen, niin fyysisessä, hygieenisessä kuin psyykkisessä mielessä. Enempää en oikein voi kertoo tapahtumasta kun luvattiin tytöille et se oli ihan meidän välistä. He sai kysellä meiltä mitä halus ja neuvottii parhaamme mukaan. Mut oli mukavaa, tytöt lähti hyvin mukaan ja alku kankeuden jälkeen alkoi kysymyksiäkin sadella. Mut ei siit sen enempää, pidämme ehkä toisen illan vielä joskus tässä. J
Mut taas kerran, täällä kaikki hyvin ja aika menee nopeesti. Kotiin on kuitenkin varmasti mukava tulla, sais vaa ne pakkaset loppuu ennen ku lentomme laskeutuu Helsinki-Vantaalle, voi muute pikkasen paleltaa. Onneks siellä on joku lämmittäjä J Ei tarvii enää halailla Iidaa ja nukkua sen kans käsikädessä, niinkuin kuulemma teemme välillä :D itsekin muutaman kerran siihen heränny ku oon halaillu sen kättä :D Et silleen, nukumme tosiaan siskonpedissä. Mut lapsilla alkoi taas iltarukoilut alakerrassa eli aika rueta painumaan pehkuihin. Palaillaan J
- comments