Moikka!

Tassa taas pikaiset kuulumiset viime paivilta:

Lauantaina tehtiin retki Actun Tunichil Muknal -luolaan, joka oli n. puolen tunnin ajomatkan paassa San Ignaciosta. Kyseessa on siis n. 5 kilometrin mittainen luolasto, jossa Mayat kavi tekemassa uhrauksia, eli pyha paikka. Kaveltiin ensin n. 45 minuuttia viidakon lapi ja sitten jatettiin reput sellaselle taukopaikalla ja lahdettiin luolastoon. Heti ensimmaisena jouduttiin uimaan sinne luolaan sisaan ja sen jalkeen aika pitkalti paineltiin puolisen tuntia - tunti enemman ja vahemman vedessa, veden taso vaihteli polven korkuisesta leukaan ja se oli itseasiassa aika viileeta. Siella oli ihan kunnon kiipeilyakin ja valilla jouduttiin tunkemaan itsemme sisaan tosi pienista raoista. Siella oli ihan mielettoman upeita geologisia muodostelmia, stalagmiitteja ja stalaktiitteja (kvg ;)) ja ne kimalteli aivan kuin mitkakin timanttimuodostelmat, koska siella oli ollut jonkun verran sadetta. Jossain vaiheessa paastiin dry caven puolelle ja piti ottaa kengat pois, mutta jattaa sukat jalkaan, koska ihon rasva saattaa pilata niita kaikkia upeita Mayojen ruukkuja ja astioita, joita ne siella uhrasi ja joita siella oli joka puolella ympariinsa! Siella oli myos useampi luuranko, eli siina luolassa oli uhrattu myos ihmisia. Itse asiassa sielta oli kuulemma loytynyt myos kolmen vauvan luurangot. Meidan opas kertoi, etta uhraukset tehtiin kuitenkin rakkaudesta ja ajateltiin, etta silloin sen uhrattavan ei tarvitse enaa karsia maallisista murheista, vaan se paasee taivaaseen (Mayat tosin kuulemma uskoi, etta kaikkien taytyy kayda helvetissa, ennen kuin voi paasta taivaaseen).

Ihan viimeisimpana meidan reitilla oli 18-vuotiaan tyton luuranko, joka veden maarasta riippuen saattaa joskus kimallella samalla tavalla kuin ne stalagtiitit ym. ja sita taidetaankin sen takia kutsua joskus kristallineidoksi. Nyt se ei kimallellut mitenkaan ihan alyttoman paljon, mutta oli se silti aika vaikuttava naky. On se niin hassua ajatella, etta sellainen, mita nykyaikana pidettaisiin ihan jarkyttavana raakalaismaisuutena, on niihin aikoihin ollut tapa kunnioittaa jumalia. Luola oli ihan mielettoman iso paikkapaikoin ja tosiaan valilla mentiin ihan pikkuraoista lapi. Aika alytonta miettia, minkalaista on ollut lahtea kartoittamaan tollasta luolaa, kun ei ole mitaan tietoa, miten pitkalle se jatkuu ja mista raosta paasee mihinkakin isompaan avaraan tilaan. Siella on kuulemma ollut joku suomalainenkin arkeologi tutkimassa niita luolia.

Mutta tosiaan se oli kylla aika mieleton kokemus, fiilis oli kylla kuin suoraan jostain Indiana Jones -leffasta, kun siella painettiin luurankojen ja allistyttavien kivimuodostelmien seassa valilla leukaa myoten vedessa! :) Ma en tietenkaan pikkukameralla saanut mitaan jarkevia kuvia, kun salama ei riita mihinkaan, mutta yritan jossain valissa laittaa muutaman otoksen vaikka siita luolan suuaukolta.

Seuraavana paivana lahettiin aamulla kohti Guatemalaa, jossa mentiin suoraan Tikalin Maya-raunioille. Se oli jotenkin ihan epatodellista, kun siella oli useita jarkyttavan isoja Maya-temppeleita vieri vieressa ja alue on kokonaisuudessaan monta sataa neliokilometria. Korkein temppeleista on n. 64 metria korkea ja sinnehan piti tietenkin kkiveta pallistelemaan maisemia. Itse asiassa suurimpaan osaan niista pyramideista/temppeleista sai kiiveta, mika oli sinansa ihan hauskaa, mutta luulis, etta jossain vaiheessa ne varmaan kieltaa sen, koska eihan niista temppeleista oo sadan vuoden paasta mitaan jaljella, jos tuhannet jalat tamppaa niita paivittain. vietettiin Tikalin alueella n. useampi tunti, mutta koska oltiin siella vasta puoli yhdentoista aikaan, paatettiin, etta tullaan viela seuraavana aamuna katsomaan auringon nousua sen isoimman pyramidin laelta.

Yovyttiin pienessa El Rematen kylassa n. 30 km Tikalista etelaan. Se on lahin paikka yopymiselle (tosin Tikalissakin olis voinut yopya, mutta se on vahan hintavaa, siella on hotelleja ja jopa pieni leirinta-alue, mutta meilla ei oo telttaa mukana). Se oli aika symppis mesta, tosi pieni ja ihan muutama tosi vaatimaton pikku baari/ruokapaikka ja pari hostellia. Me yovyttiin sellaisessa eko lodgessa nimelta Sak Luk. Meidan yosija oli sellaisen pienen bambumajan ylakerta, jossa ei ollut edes kunnollista ovea, vaan sellainen pikkuinen lankuista tehty aita ovena ja tosiaan ihan palmunlehvista tehty katto. Sen ovan raoista mahtui lapi mika tahansa kissan kokoinen elukka, joten yo oli mun kannalta suht kuumottava, kun mietin koko ajan, mitakohan allotyksia sielta hiipii sisaan. Se mesta oli siis tosi runsaan viidakon ymparoima, ja siella kuului kykka tos vahvasti sellaisia viidakon yoaania, joten nukuin varmaan ehka yhteensa joku kaks tuntia, kun koko ajan piti jannittaa, etta enhan vaan raota otokkaverkkoa mistaan kohdasta vahingossa :)

Heratys oli klo 4.30, koska kyyti Tikalille lahti klo 5.30. Paastiin ensimmaisina alueelle sisaan (portit aukee klo 6.00) ja paineltiin aika tiukkaa tahtia sinne korkeimmalle temppelille. Keli oli tosi sumuinen, eika nahty varsinaista auringon nousua, mutta oli todella upeeta vaan istuskella siella ylhaalla ja kuunnella niita kaikkia viidakon moninaisia aania. Istuttiin siella melkein pari tuntia ja siihen tuli muutama muukin ja sitten yhtakkia sumu lahti halvenemaan ja 4 upeeta Maya-temppelia ilmestyi sielta sumun keskelta. Se oli suoraan kuin jostain leffasta! Ja ilmeisesti jotain Ster Wars -leffaa onkin kuvattu niissa maisemissa, eli voipi olla, etta aika moni teistakin on nahnyt vilauksen Tikalista :)

Tikalin jalkeen otettiin kyyti Floresiin, joka on pikkuinen kaupunki El Rematesta n. 50 km itaan. Vietetaan taalla nyt varmaan ainakin pari paivaa, ennen kuin suunnataan etelaan kohti Antiguaa. Ai niin, Kanadalainen Rob, josta jo mainistsinkin, on hengannut meidan kanssa, mutta jatkaa huomanna aamulla Mexicoon. Tosi mukava heppu, jolla on paljon erilaisia tarinoita, ja joka juttelee kaikille vastaantuleville :)

Guatemala vaikuttaa nain lyhyen tuttavuuden perusteella paljon turvallisemmalta, kun mita aluksi ajattelin. Ihmiset on tosi mukavia ja kaikki tilanteet on saatu selvitettya, vaikka mun espanja ei ehka ookaan ihan parhaassa vireessa :)