Profile
Blog
Photos
Videos
Heipsan!
Onkin kulunut jo monta päivää siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne. Ja tietysti paljon on ehtinyt tapahtua. Nyt ollaan Vancouverissa, Kanadassa. Mutta siis lyhyt kertaus lähipäivien tapahtumista.
Sunnuntaina oltiin ensin aamulla lenkillä ja sen jälkeen lähdettiin käymään läheisellä Bainbridgen saarella. Lonely Planet Seattlen mukaan käymisen arvoinen paikka. Lautta Bainbridgeen lähti Pier 52:lta ja edestakaisen lipun hinta oli muistaakseni 6,70 dollaria. Lauttamatka kesti noin puoli tuntia ja siinä näki ihan kivasti maisemia. Itse Bainbridge oli jotenkin häkellyttävä. Se oli jotenkin liian idyllinen ja siisti ollakseen kodikas. Talot oli kaikki somia, mutta aika lailla samasta muotista tehtyjä, nurmikot oli täydellisesti leikattu ja ranta oli täynnä purjeveneitä. Ihmisiä ei näkynyt juuri nimeksikään. Satamasta olisi voinut vuokrata polkupyörän ja sen avulla olisi päässyt tutkailemaan saarta hiukan tarkemmin, mutta me ajateltiin tsekkailla paikat läpi apostolin kyydillä. Se oli aika nopeasti tehty. Käytiin syömässä Cafe Nolassa, joka oli ihan kiva pikku ravintola ja sen jälkeen lähdettiin suunnistamaan takaisin lauttasatamaan.
Paluumatkalla lautalla tutustuttiin Seattlelaiseen mieheen, joka tuli juttelemaan meille ja kertoili kaikenlaista Seattlesta ja lähiseuduista ja kyseli meiltä paljon Suomesta. Hän ihastui kertaheitolla Suomeen, kun kuuli, että meillä ihmisille maksetaan siitä, että he opiskelevat esim. yiopistossa (opintotuki) ja että opiskelu on ilmaista, eikä opiskelupaikkaa saa rahalla, vaan kaikkien pitää läpäistä pääsykoe ja siten siis kaikilla on mahdollisuus päästä opiskelemaan sitä alaa, josta on kiinnostunut. Herra totesi, että amerikkalaisilla olisi paljon opittavaa suomalaisilta. Tietysti myös Suomen turvallisuus teki häneen vaikutuksen. Vaikka itse asiassa mun mielestä Seattle vaikutti todella turvalliselta kaupungilta. Ei tullut kertaakaan sellainen fiilis, että nyt ollaan väärässä paikassa väärään aikaan. Ei edes yöllä, kun ollaan kävelty baarista kotiin.
Sunnuntai-iltana Sampo ja Päivi saapuivat mestoille (Sampo on Tepon työkaveri). He olivat olleet kaksi viikkoa Meksikossa lomailemassa. Lähdettiin sitten käymään drinkeillä ja tavattiin Tepon ja Sampon työkaveri Farhad brasilialaisessa ravintolassa downtownissa. Farhadilla oli jo kova meininki päällä ja hänen ensimäinen kysymyksensä meille oli "onko teillä uikkarit mukana?" Me oltiin vähän ihmeissämme, mutta hetken kuluttua selvisi, mitä hän sillä tarkoitti, kun hän vei meidät ravintolan viereiseen apartment buildingiin (fiinimmän luokan kerrostalo, jossa on aula, jossa sohvat ym.), jossa hänen kaverinsa asuu, koska tällä kaverilla oli siellä kuulemma grillibileet. Mentiin hissillä ylimpään kerrokseen ja siellä olikin varmaan sadan neliön tila, josta 40 neilötä oli terassia ja terassin vieressä katettu uima-allas. Todettiin, että suomalaisissakin kerrostaloissa voisi olla tällaiset "pienimuotoiset kerhotilat". Bileet olivat ilmeisesti jatkuneet jonkun aikaa ja porukka oli aika hyvässä meiningissä ja kaikki olivat tosi kiinnostuneita tutustumaan meihin. Ei kuitenkaan kovin pitkään ehditty nauttia tarjotusta sangriasta ja ruuasta, kun poliisit tulivat pysäyttämään bileet. Tai en oo ihan varma, oliko ne kyseisen talon vartijat tai jotain, mutta univormut niillä oli ainakin päällä. Häivyttiin vähin äänin, koska sunnuntaiyö putkassa ei tuntunut houkuttelevalta vaihtoehdolta ☺ Päätettiin kuitenkin vielä lähteä käymään baarissa, koska kello oli vasta 00.30 (täällä baarit on kahteen asti auki). Matkan varrella Farhad yhtäkkiä alkoi tiukaamaan, että onko meillä 25 senttisiä. Me ihmeteltiin, että mihin se niitä tarvii, eikä se suostunut kertomaan. Kysyi vaan, että ollaanko nähty se Madonnan video. Mä tietysti ihmettelin, että mikäköhän niistä ja ja Farhad selitti, että se, missä tyypit katsoo sellaisesta avautuvasta ja sulkeutuvata luukusta, kun Madonna tanssii. No tokihan mä sen olen nähnyt. Sitten mentiin vaan sisään kadun varressa olevasta ovesta ja lykkäs kaikilla muutaman 25 senttisen kouraan ja meidät sellaiselle käytävälle, jossa oli useampi ovi. Sitten se ohjeisti, että jokainen yhteen koppiin sisään ja sitten se kolikko sinne automaattiin. Vähän ihmettelin, kun jouduin pieneen pimeeseen koppiin, enkä meinannut edes nähdä, mihin se kolikko laitetaan. No, kunhan sain kolikon laitettua oikeaan paikkaan, kopin ylälaidassa aukesi pieni luukku ja pleksilasin toisella puolella oli kuin olikin ihka elävä strippari! Yhdellä 25 sentin kolikolla sai katseluaikaa 30 sekuntia ja sitten luukku meni itsestään kiinni. Mulle riitti kyllä se 30 sekuntia, alkoi jo siitäkin vähän nolostuttaa ;) säästin loput Farhadin antamat kolikot seuraavan päivän pesulareissua varten, kun en kehdannut sanoa, että en viittinyt viettää aikaa kopissa sen pidempään ☺ Mutta siis kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus :D
Sen jälkeen mentiinkin Hawaijilaiseen karaokebariin ja Farhad tietysti vaati, että meidän pitää kaikkien laulaa… Onneksi se alkoi olemaan jo niin kaasussa, että se loppujen lopuksi unohti sen laulamisen. Keskityttiin sen sijaan gin&tonicien kiskomiseen ☺ Päivi kertoi seuraavana päivänä, että oli joutunut yöllä käymään yrjöllä, eli kyllä kai niitä drinkkejä tuli sitten kumottua ihan tarpeeksi ☺
Farhad ei muistanut mitään illasta grillibileiden jälkeen ☺ Mutta siis hauskaa oli! Maanantaina pojilla oli eka business meeting ja me mentiin Päivin kanssa itsepalvelupesulaan pyykkäämään. Meni hetken aikaa ennen kuin ymmärrettiin, miten se systeemi toimii, mutta saatiin kuitenkin loppujen lopuksi koneet pyörimään ja odotellessa mentiin vastapäiseen kauneushoitolaan manikyyriin! ☺ ranskalainen manikyyri oli 15 dollaria ja normaali 10 dollaria. Tosin, ei oltu ajateltu tilannetta ihan loppuun asti, kun tuoreilla manikyyreillä yritettiin saada pyykit koneesta ulos ja kuivaajaan ilman, että kynsiin tulee skraiduja ☺ mahdettiin näyttää todellisilta hienohelmoilta, kun nosteltiin vaatteita yksitellen koneesta peukaloa ja etusormea käyttäen ja oltiin tietty ihan "iik, mun kynnet menee pilalle!" ☺
Tästä selvittyämme lähdettiin kaupungille hummaamaan. Pojat tulivatkin jo sitten meetingistään ja mentiin melkein hotellia vasta päätä olevaan japanilaiskorealaiseen ravintolaan Shillaan syömään korean barbecueta. Se oli hauska kokemus; tilattiin kolmea erilaista lihaa ja mustekalaa ja tarjoilija toi meille sellaisen pienen kaasugrillin siihen pöytään, jossa saatiin itse grillata niitä lihoja. Ja sitten siinä oli tietenkin kaikennäköisiä erikoisia lisukkeita, jotka oli myös ihan hyviä.
Tiistaiaamuna käytiin taas lenkillä ja kun pojat lähtivät yhdeksitoista taas meetingiin, me suunnattiin Päivin kanssa University districtille, jossa olin bongannut niitä vintage/kirppariliikkeitä. Molemmat hyvät liikkeet (Buffalo exchange ja Red light) ovat University wayllä, menkä ehdottomasti käymään, jos joskus satutte Seattleen. Red lightistä ostin matka/treenikassin ja kirjekuorimallisen käsilaukun ja Buffalosta neuletakin ja käsilaukun. Näissä liikkeissä on tosi hyvätasoista kamaa (paljon merkki/designerkamaa), harmi vaan, että pienikokoisia kenkiä oli aika vähän ☺ mutta olin oikein tyytyväinen laukkuostoksiinkin! Toisella liikkeistä taitaa olla nettisivutkin www.buffaloexchange.com (mun mielestä se red light oli kyllä parempi). Käytiin myös levykaupassa, joka möi cd:itä ja vinyylejä, uusia ja vanhoja. Ostin vihdoin Madonnan Confession tourin cd:n/dvd:n ja sitten vielä sellaisen levyn, jossa oli Madonnan biisejä tunnettujen DJ:den miksaamina. Hyvää matskua Madonnan keikan fiilistelyä varten ☺ Mukan tarttui myös Norah Jonesin ja Rihannan levyt. Käytetyt cd:t maksoi pääpiirteittäin 8,99 dollaria eli n. 6 euroa veroineen (vero n. 9 %).
Pojat tulivat meetingin jälkeen myös University districtille ja bongasivat, että illalla on RZA:n keikka (Wu Tang Clanista) Seattlessa. Päätettiin siis mennä tsekkaamaan illalla legendaarinen rap-artisti. Sitä ennen käytiin vielä Tepon kanssa pikaisesti REI:ssä (järisyttävän iso urheilu/retkeily ym. -liike) ostamassa teltta Hawaijia varten ja mulle juoksutietokone (eli sykemittari). Niillä ei ollut siellä sitä gps-laitetta, jonka haluan, mutta etsin sen jostain muualta, mutta siis itse sykemittari on nyt hankittu (139 dollaria + verot, eli huomattavasti edullisempi kuin Suomessa).
Sitten mentiin yhdessä syömään sellaiseen ravintolaan kun Black Bottle. Se oli tosi kiva paikka ja ruoka oli tosi hyvää. Pääruuat olivat hinnaltaan 7-12 dollaria, eli aika edullisia. Ravintola oli atmosfääriltään ja ruokalistaltaan jotenkin aika eurooppalaistyylinen ja annoskootkin olivat lähempänä euroopan kokoja kuin paikallisia ☺ Ilmeisesti tässä ravintolassa olisi tarkoitus tilata useampi annos ja jakaa ne sitten kaikkien seurueen jäsenien kesken, koska annokset tuotiin keskelle pöytää ja jokaiselle tuli tyhjä lautanen. Ja vain Teppo ja Päivi tilasivat jälkiruuat, mutta silti meille kaikille tuli lautaset ja lusikat. Mutta siis tosi kiva paikka, kannattaa käydä! Se sijaitsee 1st avenuen ja Vine streetin kulmassa Belltownissa. Siitä sitten lähdettiin keikalle. Keikka oli ihan ok, vaikka itse en mikään rapin suurkuluttaja olekaan.
Tänään sitten viiden tunnin yöunien jälkeen suunnattiin Hummerin nokka kohti Kanadaa (joo, pojat siis vuokrasivat auton ja saivat hummerin). Rajanylitys oli sellainenkin hulabaloo, että jos tuntuu, että kun saapuu lentäen Jenkkehin, maahantulomuodollisuudet on byrokraattiset, niin kokeilkaapa samaa autolla. Jouduttiin aikamoiseen ristikuulusteluun siitä, mitä ollaan Kanadaan menossa tekemään ja auto tutkittiin myös. Jopa konepellin alle tsiigailtiin aika pitkään.
Mutta siis nyt ollaan Vancouverissa! Käytiin juuri syömässä japanilaisessa ravintola Ebisussa tässä hotellin lähellä ja sen jälkeen tultiin vähän hotellihuoneelle lepäämään. Katsotaan, mitä illalla keksitään! Meillä on nyt varattu lauantaiaamuksi lennot Seattlesta San Diegoon, eli lähdetään täältä perjantaina iltapäivällä takaisin kohti Seattlea (ajomatka n. 2,5 tuntia, rajamuodollisuudet 30-60 minuuttia, jos ei ole ruuhkaa).
Ai niin, jos joku ihmettelee, miksi raportoin kummallisia yksityiskohtia niin tarkkaan (hintoja, osoitteita, bussien numeroita), niin se johtuu siitä, että tarkoitus on tarjota infoa myös muille reissaajille, jotka mahdollisesti etsii tietoa netistä.
Jees, mutta eipä enempää tällä kertaa, see you later!
- comments