Profile
Blog
Photos
Videos
Suomessa jälleen ja tuntuu, etten olisi edes koskaan ollut missään. Eilen saavuin tänne ja onneksi sää oli ihanan lämmin ja aurinkoinen. Niin ei iskenyt synkkä masennus heti. Mut huomenna pitäis taas valkoista paskaa sataa taivaalta. Hyrr..
Bangkokissa olin kaks yötä ja shoppailuterapiaa tuli harrastettua. Ostin kaikki tuliaiset ja vähä kenkiä itselleni. Kuudet uudet kengät lähti kokonaisuudessa mukaan Suomeen. Ihan hyvin. Kesäksi on nyt muutamat uudet läpyskät millä kävellä ja parit tennarit myös tuli ostettua. Satuin just Bangkokiin Songramin aikaan eli Aasialaiseen uuden vuoden, tunnetaan myös vesifestivaalina. Täytyy sanoa, että en pysynyt kuivana ja vähän ärsyttävää, että jengi kastelee vaikka näkee, etten kanna mitään vesipyssyä mukana. Kaveriporukalla olisi toiki juhla ollut varmasti tosi kiva. Kaupungit on vähä tylsiä yksin matkustaa, koska siellä ihmisiin tutustuminen on vaikeampaa kuin biitsillä, missä meno on rennompaa ja ei niin hektistä. Jos ei ole ohjelmaa paljon, niin en oikein viihdy kaupungissa. Sielä yleensä yksinäisyys pukkaa, jos jossain meinaa pukata päälle. Seuraavalla kerralla suunnitellen reissun kyllä sillee, ettei kaupungit ole viimeisiä paikkoja missä viettää viimeiset loma viikot. Ehdottomasto palmun varjossa pitää viettää viimeiset hetket reissussa ja no totta kai sitten pari vikaa päivää sitten jossain metropolissa, että saa hankittua kaikki tuliaiset jne.
Nyt kolmen lyhyen matkustus kuukauden jälkeen voi summata tuntemuksia koko reissusta. Ensinnäkin päällimmäinen tunne on se, että onko elämässä mitään muuta niin hienoa kuin reissaaminen. Oon tsiikaillut Singaporessa, KL ja Bangkokissa Madventuresin jaksoja netistä, koska netti on ollut tarpeeksi nopea youtube videoita pyörittämään. Nyt tiedän sen tunteen mistä ne jannut koko ajan selittää. Sitö tunnetta ei voi edes saavuttaa kahden viikon peruslomalla. Sen tunteen saavuttamiseen menee se 2-3 viikkoa. Ai mikä tunne. Se tunne, kun murheet eivät paina, pääsee siitä oravanpyörästä pois, missä täällä normiarjessa elää. Tunnen jo nyt kuinka paineet alkaa kasaantua, vaikka en edes ole palannut vielä töihin. Stressi, paine, suorituspaineet, raha jne. Se tunne, kuinka ei tarvitse oikeasti murehtia mistään oikeasta asioita reissun päällä, on jotain aivan mielettömän vapauttavaa ja en edes tunnistanut sitä silloin, mutta voin kertoa että tunnistan sen kyllä nyt todella selkeästi. Ja se masentaa erittäin paljon, kun tunnen kuinka menetän sitä tunnetta hetki hetkeltä enemmän. En yhtään ihmettele, että ihmiset kilahtaa matkustamiseen (mäki oon). Luulen, että ihmiset juuri tohon vapauden tunteeseen jää koukkuun, totta kai se on ihana nähä uusia asioita ja matkustaa, mutta toi tunne on kaikkein tärkein.
Kärsin kyllä koti-ikävästä välillä. Varsinkin Laosissa Don Detillä. Sielä se Mekong joen miljöö oli aivan kuin suoraan Suomalaisesta järvimaisemasta. Silloin oli ikävä kotiin ja Suomen kesää, mutta se meni kyllä nopeasti ohi, koska tajusin että reissua ei ole enää jäljellä kuin 3-4viikkoa. Mutta en oikein tiedä onko se edes mahdollista tehdä pitempää reissua ilman koti-ikävää jossain vaiheessa. Mutta kyllä seuraavalla kerralla varmasti kestää kauemmin kuin 2kk, että koti-ikävä iskee.
Monet on kysyny, että mikä oli paras paikka koko reissun aikana. Tuota on erittäin vaikea sanoa. Joka ikinen maa on omalla tavallaan aivan erilainen ja omalla tavallaan mielenkiintoinen. Thaimaa on todella kaunis ja biitsit on todella hyviä, mutta maa on kyllä aivan liian turistoitunut. Mutta olen kyllä aika varma, että Thaimaahan palaan vielä, kyllä sielä viel löytää mestoja, jotka ei vielä ole suurien massojen tiedossa. Laos todella chilli ja letkee mesta, Don Det ehdottomasti matkan parhaimistoa. Kambodza maana kokonaisuutena antoi paljon historiallaan ja kulttuurillaan, ehkä eniten koko reissun aikana. Sihanoukville oli myös hieno paikka, tykkäsin paljon ja ihmisiin oli todella helppo tutustua. Singapore on paikka, jossa varmasti tulen vielä vierailemaan. Ei ehkä paras paikka reppureissata, mutta suosittelen lämpimästi, todella kaunis kaupunki. Kuala Lumpur oli kaikkein pahin pettymys reissulta, ehdottomasti olisi riittänyt 2 päivää ja that's it. Mulle paikka oli erittäin ahdistava ja epämieluinen.
Reissu kokonaisuutena oli upea ja minulle täynnä ensimäisiä kertoja. Eka kertaa aasiassa, ekaa kertaa reppureissaamassa, eka kertaa yksin maailmalla... Koin uskomattomia asioita, joita varmasti en olisi kotona kokenut. Iloa, riemua, kauneutta, rumuutta, epätoivoa, köyhyyttä, pelkoa...listaa voisi jatkaa ikuisesti. Ja kun mietin, mitä tunteita olisin tuntenut sillä aikaa, jos olisin jäänyt kotiin vaan. Olisin tehnyt vaan duunia, jos en oikein pidä, eli olisin ollut suurimman aikaa vittuuntunut ja masentunut. Tämän sijaan koinki jotain mitä en koskaan tule unohtamaan. Matka kasvatti minua ihmisenä ja sain tarvitsemani tauon Suomesta ja elämästäni. Irtiotto kaikesta paskasta mitä oon käyny viimeisen vuoden aikana ennen matkaa.
Nyt eiku vaan säästämään rahaa ja toivottavasti pääsen vielä joku päivä maailman ympäri matkalle. Se on tähtäimessä ja toivottavasti 4 vuoden päästä viimeistään.
Mira kiittää ja kuittaa.
- comments
Pirjo Kiitos Mira <3 Minusta on tuntunu että olen ollu kans sinun matkassa tuolla reissaamassa ko olen lukenu tätä blogia. Olet uskomaton nainen!
mira kiitos..oli hieno reissu :)