Hyvää iltapäivää.

Uusi viikko on taas pyörähtänyt käyntiin ja nyt tilaisuuden saatuani päätin hieman rustailla taas kuulumisia.

Viime viikon perjantai aamuna kello 3 lähdimme taittamaan taivalta kohti pohjoisessa sijaitsevaa kansallispuistoa, Etoshaa. Alussa ajateltiin Jenspan, Sannan ja Marin kanssa että ehkä valvomme lähtöön asti niin voi sitten nukkua autossa, mutta kun pojatkin lähtivät puoli 1 maissa ottamaan nokosia, luovutimme mekin. Kun reilun puolentunnin päästä heräsin, olo oli suht virkeä. Ei muuta kun kamppeet kasaan ja kohti autoja. Kyselimme useita kertoja pojilta jo etukäteen että onko se lähtö sitten namibian aikaa kolmelta vai oikeasti kolmelta - täällä kun saattaa aina vähän viivästyä nuo aikataulut.. He kyllä vakuuttivat että kolmelta lähdetään, mutta liikkeelle pääsimme silti vasta puoli 4 maissa. Eli suunnilleen aikataulussa. :D

Matkasimme pohjoiseen kahdella autolla ja minä valitsin paikkani viisaasti. Menin ruotsinvahvuuksiemme kanssa pienempään autoon ja nohevana nappasin itselleni vieläpä etupenkin! Tosin sain Pascalilta aika paljon haukkuja siitä miten huono apukuski minä olen, nimittäin ei paljon juttua irronnut siinä mielentilassa. Muut tytöt nukku takapenkillä ja minä en uskaltanut silmiäni ummistaa kun pelotti että Pascal nukahtaa rattiin. Tosin oli niin nollataulu olo että ei minusta ois mitään hyötyä ollut vaikka se ois nukahtantkin!

Kun noin 8h ja puolenkymmenen pysähdyksen jälkeen parkkeerasimme automme leirintäalueelle, olin viimeinkin saanut käännettyä aivoni toiminta-asentoon. Pojat jäi taistelemaan telttojen kans kun me tyttäret lähdettiin käymään kahvilla ja muutenkin hieman tutustumassa paikkaan. Vierailtiin water holella, elikäs eläinten juottopaikalla missä ei koko vkonlopun aikana hirmuna äksöniä ollut, ainakaan siis silloin kun me siellä oltiin. Nähtiin kuitenkin ainaki seeproja, antilooppeja ja yksi Pumba! Kun palasimme takaisin leirintäalueelle, pojat oli saaneet jo kaikki teltat yhtä lukuunottamatta yhtä. Wayne oli lähteny taikomaan ruokaa ja kun siinä poikien kanssa kasasimme katoksen ja saimme omat kamamme paikoilleen, pääsimmekin nauttimaan herkullisesta ateriasta.

Koko vkonlopun ajan Etoshassa oli tukalan kuuma, arviolta n. 40 astetta. Onneksi vähän matkan päässä leirintäalueelta oli uima-allas jonne lähdimme sitten koko porukalla (Waynea lukuunottamatta) pulikoimaan. Siellä vierähtikin sitten muutama tunti ja kun kello alkoi olla yli viiden, päätimme lähteä pikaisesti pyörähtämään ajelulla. Leirintäalue oli aidattu alue keskellä kansallispuistoa ja kansallispuiston alueella eläimet elivät villeinä. Ajelimme siellä seassa ja näimme paljon kirahveja, seeproja, antilooppeja, kaikenlaisia lintuja, gnuita, miljoonia termiitinpesiä ym. Meinasi tulla kiire pois kun leirintäalueen portit suljetaan klo 7.. Oisko ollu kuitenki kymmentä vaille kun kaahasimme porteista sisään.

Käväsimme leirintäalueella hetkisen verran ja sitten suuntasimme taas water holelle tarkkailemaan josko siellä näkyisi elämää. Eipä siellä hirmuisasti näkynyt, joitaki seeproja, antilooppeja, kirahveja... Kun aurinko laski palasimme takaisin leirintäalueelle ja vietimme iltaa nuotion äärellä iltapalaa syöden ja hieman olutta maistellen. Voitte sitten tulevaisuudessa kutsua minua Prinsessa Leiaksi, Kenton on Luke Skywalker ja Pascal Han Solo. Oiskohan Wayne nimetty Chewbaccaksi... :D Mielenkiintosten juttujen ja erittäin iloisen illan päätteeksi ryömin telttaan puoli yhden maissa ja kuuntelin hetken muiden juttuja kunnes nukahdin viimein onnelliseen uneen.

Näin unta elefanteista! Aamulla lähdimme seitsemän jälkeen taas tutustumaan Etoshan eläinvalikoimaan. Toivoin että uneni kävisi toteen ja todella näkisimme niitä elefantteja. Aikamme ajeltuamme ja miljardien jo tylsäksi käyneiden seeprojen, kirahvien, antilooppien ym. jälkeen törmäsimme viimein kahteen elefanttiin! Tai siis ei me niihin pahki ajettu mutta nähtiin ne siellä. Oli ne kyllä ihan älyttömän isoja! Huomattiin todella mikä on Aasian elefantin ja Afrikan elefantin ero. Muutaman tunnin kuluttua palasimme taas leirintäalueelle jossa Wayne oli tehnyt meille aamupalaa. Syötyämme taas vatsat täyteen makasimme varjossa ja yritimme saada hieman nukuttua, mutta juuri kun ehdin torkahtaa, eräs utelias magnusti tuli häiriköimään minua ja enhän minä sitten saanut enää unta. Päätimme sitten Jennejen kanssa lähteä uima-altaalle virkistäytymään.

Altaalle päästyämme bongasimme oudon sukeltelevan ötökän altaassamme, eikä kukaan meistä halunnut koskea siihen että oltas saatu se pois sieltä. Aikamme pohdittuamme vaihtoehtoja Jenni päätti lähettää pojille viestin että tulevat hätiin, Viesti meni kutakuinkin näin "Hey boys, this is emergency. Come quickly, we are at the pool." Vitsihän se oli mutta kun parin minuutin päästä Kenton tuli juoksun kanssa paikalle ja pysähtyi eteemme kysellen mikä on hätänä. Me istua napotimme limpparit kädessä penkillä sievässä rivissä ja aloimme nauraa. Poika oli hieman hämillään että mitäs nyt ja sitten sain sanotuksi että altaassa on joku ötökkä, voitko ottaa sen pois. Kenton näytti hiukka turhautuneelta ja hyppäsi vaatteet päällä altaaseen ja metsästi ötökkää varmaan puoli tuntia :D Se tuumasi vain että hän säikähti että meille on sattunu jtn, että hänellä meinas sydän pysähtyä...tuntu aika pahalta kun ei me todellakaan tarkotettu mitn pahaa. Lopulta se sitten myönsi että ei hän nyt oikeasti ajatellu mitn niin pahaa, tunnusti jopa harkinneensa että ottaisiko pyyhkeen mukaan..:D Onneksi.

Illalla käväsimme vielä ajelulla ja nähtiin jopa yksi leijona! Oli huippua. Mutta ei kyllä paljon muuta ihmeellistä löydetty. Ilta sitten taas meni syödessä ja juodessa ja hengaillessa. Pari shakaalia tuli vierailulle teltta-alueelle ja Wayne anto niille vähän makupaloja. Uskalsivat tulla kyllä yllättävän lähelle! Yöllä vielä kävästiin Waynen, Sannan ja Marin kans water holella ja sitten mentiin nukkumaan. Tällä kertaa minä nukuin autossa sillä minun makuupussi hävisi pvän aikana :D Löyty se sitte sunnuntaina mutta en viittiny ruveta kaivelemaan sillon keskellä yötä. Yön nukuin hyvin ja aamulla taas puoli 8 maissa ylös ja suihkun kautta uuteen päivään. Pakkasimme tavaramme ja lähdimme ajelemaan kotia kohti. Minä pakotin Pascalin ottamaan minut taas apukuskiksi, enkä tällä kertaa todellakaan uskaltanu ees yrittää ummistaa silmiäni ettei se suuttusi :D

Noin tunti ennen kotia sijaitsee paikka nimeltään Okahandja. Siellä on paljon käsityöjuttuja ja pysähdyimme sinne shoppailemaan matkamuistoja ja tuliaisia. Parin uuvuttavan tunnin jälkeen aloimme olla valmiita ja istuimme jälleen autoon lompakot huomattavasti kevyempinä mutta kuitenkin onnellisina. Noin tunnin jälkeen saavuimme kotiin, söimme ja kävimme suihkussa ja suuntasimme suoraan sänkyyn. Ei tarvinnut paljon unta houkutella.

Tänään sitten aloitimme uuden työviikon jälleen Katutura State Hospitalissa. Viime viikkoisen lasten kirranosaston jälkeen päätimme suosiolla vaihtaa osastoa ja pitkän pohdinnan jälkeen päätimme mennä leikkuriin. Siellä ihmiset olivat huomattavasti ystävällisempiä ja ottivat meidät avosylin vastaan. Vietimme ensimmäisen päivän heräämössä, johon leikkauksesta tulevat potilaat tuodaan ja josta ne sitten lähtevät takaisin osastoilleen. Heräämössä me saatiin jopa tehdäkin vaikka mitä, tarkkailtiin potilaita ja täyteltiin kaavakkeita. Sitten kun potilaat oli valmiita lähtemään osastolle, me soitettiin kyseiselle osastolle että tulevat hakemaan. Potilasta hakemaan tulleelle hoitajalle annettiin raporttia mikä leikkaus potilaalle on tehty, miten hän on voinut leikkauksen jälkeen ym. Sitten taas jäätiin odottamaan seuraavaa tulokasta. Tauolla lähetimme Kentonille viestin että tulee hakemaan meitä ja kun olimme odotelleen 20min sairaalan pihalla, päätimme lopulta soittaa että onko se unohtanu meidät. No Kentonhan oli nukkumassa! Totesi vaan olevansa jo matkalla ja me jäätiin sitten odottelemaan hieman lisää. Parin minuutin päästä Wayne kuitenkin saapui paikalle ja me hypättiin kyytiin. Matkalla Kenton soitti minulle ja kysyi että missä olemme, se reppana oli ajanu hirmukiireellä sairaalalle meitä hakemaan eikä tienny että Wayne oliki tullu! Säälitti kyllä. Mutta eipäs siinä mitään. Kotiin tultua syötiin ja lähettiin käymään kaupassa ja sittenpä tässä on vaan hengailtu ja taas on korttipelit kovassa huudossa.. :D

Siinäpä ne tärkeimmät taas tälle välille. Mutta nauttikaa edelleeen siitä Suomen kylmyydestä niin minä todnäk vielä käräytän nahkani tässä paahteessa. Huomen sitten taas töihin, ehkä mennään katsomaan jtn leikkausta tai sitten vaan hengaillaan heräämössä. Kirjottelen taas joskus! :)

minttu