Profile
Blog
Photos
Videos
Sieltä lintukodosta hyppäsin taas reissaajan arkeen. Edessä oli 26 tunnin bussimatka Hanoita kohti. Olin makuubussissa ja mulla oli taas tuuria, kaksi paikkaa yksin!! Sai leveillä edes vähän enemmän ja suorana mahtui olemaan, kun spottasi itsensä poikittain. Viiden tunnin ajon jälkeen mietin, että mitähän sitä taas tekee tällaisessa paikassa: levytin bussin alatasolla, ikkunaa näkyi 15cm ja en pystynyt istumaan suorassa. Oli siis pakko maata siinä kopissa, kuunnella kun kuski tööttäili ja teki äkkijarrutuksia. Onneksi viereisessä struggle-kolossa oli ranskalainen pariskunta, niin ei tarvinnut olla ainut länsimaalainen. Siinä kölliessä mietin kaikkea maan ja taivaan väliltä sekä katselin kauempana pauhaavaa salamointia. Sitten heräsinkin seuraavan kerran Vietnamin rajalla.
Tunti vierähti rajahommissa ja mun oikeestaan piti saada rahaa. Vietnamin dongit ei kahissut taskussa ja mulla oli kauhea nälkä. Bussin lähtöön oli tasan viisi minuuttia ja mietin, että mistä hiivatista sitä nyt keksii pätäkkää. Kysyinpä neuvoa rahanvaihdosta vartialta. Jäbä mietti vastausta sangen pitkän tovin ja totesi: "huomenta, sä oot tosi kaunis." Vastasin niin kohteliaasti kuin kykenin siinä kiirussa ja sitten se kutsui jostain rahanvaihtajanaisen. Kulttuurin tärkeysjärjestys vaikutti olevan mielenkiintoinen.
Illalla vihdoin kello 8:30 olin perillä hostellilla ja painuin liikekannalle syömishommiin. Hanoi oli tota määrittelemätön. Musta se oli sekoitus Taipeita ja Jakartaa, täysin tuntemattomalla mausteella höystettynä. Liikenne oli varsin hasardi ja touhussa meninasikin tulla kantapäille pariin otteeseen. Mua ei oikeastaan kiinnostanut olla suurkaupungissa kahta yötä enempää, joten ostin liput vuorille ja matkakin kesti vain 6,5 tuntia (etenin siis runsaat 215km kohti pohjoista).
Kylä oli nimeltää Sa Pa. Ensitöikseni tulin sangen surulliseksi siitä, mitä turisrmi oli tehnyt tälle upealle luonnolle ja kylälle. Bussin ovella odotti 20 kansallispukuihin sonnustautunutta naista, ne yritti sisään bussiin ja ne halusi myydä kaiken, koskea sua ja olla kavereita. Hinnat oli toki samaa luokkaa mitä kotona, niin ei tehnyt juuri sillä hetkellä mieli maksaa 15 euroa safkasta.
- comments