Morjesta taas.

Pari paivaa on vierahtanyt ja tassa valissa piipahdin Agran lahistolla olevissa pienessa mestassa nimelta Fatepurh Sikri. Siella olevia nahtavyyksia on vahan esilla kansiossa, enimmakseen keskityin vain oleiluun ja tietty reenivinkkeja joutui kynaniska jakamaan toisille samanlaisille. Yhdessa vaiheessa musmilimoskeijan portailla oli 20 paikallista miun ymparilla kiinnostuneena kuuntelemassa ja ihmettelemassa.

En kuitenkaan jaksanut siellakaan olla kuin yhden yon ja jatkoin matkaa pakolliseen kohteeseen Jaipuriin, josta piti ottaa bussi Pushkariin. Jaipur ei tarjonnut mitaan. Perusruuhkainen kaupunki. Heitin parin tunnin lansimaaherran riksa-ajelun ymparia kaupunkia, mutta ei niin hirveasti kiinnosta nuo "pakolliset" must-see kohteet. Vuorelle kiipesin katsomaan kylaa siita kuvakulmasta. Onneksi Jaipurista lahti jo illalla bussi kohti Pushkaria.

Pushkar on pyha kaupunki, jossai ei juuri ole autoja eika liikennetta, joten jokseenkin rauhallinen. Tama on kuuluisin varmaan pyhasta jarvestaan, jossa jengi dippailee ja lutrailee itseaan. Itsekin kavin ghatin juurella kattelemassa menoa ja heti tulee jotain kusettajia pyytamaan rahaa rukouksista ja siunauksista, ihan kuin niita ei voisi tehda ilmaisiksi :) Mutta siihen pitaa Intiaan tulevan matkailijan tottua, silla ukottajia ja rahanruinaajia riittaa kylla joka puolella. Melko nopeasti siihen tottuu, mutta aina ei jaksa. Ihmisten huutelee, ihmettelyyn ja kysymyksiin saa taalla kylla tottua. Ja etenkin jos on sattunut vahan reenaamaan niin pikkupojat ovat innokkaita faneja, tosin tahankin on alkanut jo vahan kyllastymaan :D Jos en jaksa olla aktiivinen seuramies niin kaduilla kavellessani otan tympiintyneen ilmeen ja talsin eteenpain :)

Paiva tai pari menee viela taalla Pushkarissa hengaillessa ja sitten jatkan samaa reittia takaisin ja kohti Varanasia. Ootan jo Nepalin toivottavasti rauhaisampia vuoristomestoja jossa voi rauhoittua Intian hektisyyden jalkeen. Toivottavasti ei ole vain toiveajattelua. :)

Huomenna jatkuu taas matka. Edessa 22 tunnin ja reilun 1000 kilometrin junamatka kohti toista pyhaa paikkaa, Varanasia. Hindut lutraa taas erittain puhtaassa Ganges-joessa. Tanaan tuli aamulla noustua 6.30 ja tein pienen aamulenkin laheiselle kukkulalle. Aamut on mukavaa aikaa, kun ihmisia ei ole paljoa ja on kohtuu mukava lampotilakin.

Tassa kylassa on muuten paljon israelilaisia, jotka tietenkin hengailee keskenaan ja omissa mestoissaan ja puhuvat kovaan aaneen hepreaa. Meinkii guesthousessa on muutama. Nauratti hieman, kun nama "kaiken nahneet ja kaikkitietavat" rupesivat vaittelemaan viisaan baban kanssa elamasta, kivusta, karsimyksesta, meditaatiosta yms. No jokainen varmaa voi paatella, kumman ajatukset olivat fiksumpia :)