Profile
Blog
Photos
Videos
Nythan on niin, etta tama olis vahan niinku viimoinen kirjoitus talta reissulta.
Viimeksi kirjoittelin tarinaa Pulau Tiomanille mentaessa. Se saari kannattaa kayda katsastamassa jos Malesiaan matkaa. Kuala Lumpurin lisaksi en tosin siita maasta muuta nahnytkaan. Salang Beachilla oleskelimme, elika aivan saaren pohjois-osassa. Paastiin kanssa sukeltamaan ja snorklailemaan. Vedet oli hieman eri luokkaa kuin Sihanoukvillessa. Nakyvyys lahenteli valilla 20metria. Virtausta oli hieman, joten tyynella olisi voinut olla viela parempi nakyvyys.
Tuolle saarelle paattyi myos matka-seurueemme yhteinen taival, kun allekirjoittanut juhlittiin asiaankuuluvalla hartaudella pois possesta. Oli aikamoisen haikea hetki se. Kuitenkin lahes kolme kuukautta on joutunut haistelemaan muiden reissuhikea ja menettamaan malttinsa monta kertaa. Toisaalta taas on voinut aina tehda paatoksia yhdessa, eika olo ole ainakaan ollut yksinainen. Hyvat fiilikset jai yhteisesta matkasta. Kovasti olisi tehnyt mieli jatkaa poikain kanssa Indonesiaan jonnekin Imatralle, vai mihin ikina menevatkaan
Mina palailin TODELLA aikaisella ferrylla Mersengin kuppaiseen pikku-kaupunkiin. Ilokseni huomasin, ettei busseja enaa kulkenut Singaporeen sina paivana, joten jouduin menemaan hotelliin (ensimmaista kertaa). Sain heti tutaa yksin matkustamisen varjopuolet; joutuu maksamaan majoituksesta reilusti enemman. Seuraavana paivana sai onneksi heittaa hyvastit Malesian Haminalle ja suunnata Singaporeen. Jos bussilla menee, saa olla todella tarkkana rajanylityksissa. Itse ainakin loysin oman bussin silkalla tuurilla. Bussi jattaa Malesian puolella rajalle jossa pitaa kayda leimaamassa itsensa ulos maasta. Sitten pitaa arpoa missa bussi mahdollisesti odottaa. Ihan helposti ei loytynyt. Rinkka oli bussissa, janskatti hieman. Singaporen puolella oli sama homma. Kavelin vaan koko ajan suoraan ja bussi loytyi, vaikka opasteet neuvoivat lahto-alueen olevan aivan muualla. No, itsehan tuo pitaa kokea joka tapauksessa, se niista neuvoista.
Singaporeen saavuin ilman karttaa, tai minkaan maailman opaskirjaa, Singaporen dollareista pennittomana seka tietamattomana siita mihin bussi minut jatti. Olin siis todella innoissani, koska sita ei ollut tapahtunut viela kertaakaan koko reissulla. Piti vaan lahtea kavelemaan. Lopulta paadyin ihan ok guest houseen metrokortti ladattuna taskussani kysymatta keneltakaan apua (suomalainen kun olen). Chinatownissa vierahti pari yota, nyt olen Little Indiassa. Chinatown oli kylla tosi jees! Vaikka kaupunki on kallis kuin mika, loytyy myos halpoja ruokakojuja. Turistien maaraa on tietenkin valtava, mutta mitas muuta voi odottaa. Koko kaupunki on yhta ostoskeskusta. Tanaan ajelin raiteita pitkin ympari kaupunkia ja kiersin varmaan 7 todella suurta ja usean pienemman shoppailu-paratiisin. Liikkuminen on helppoa. Kannattaa ostaa ladattava metrokortti, myydaan joka asemalla. Metrolla paasee myos suoraan lentokentalle.
Viimeiset paivat ovat menneet aika paljon tuijottelun merkeissa. Tanne tuleminen oli eraanlainen sokki. Olen tiennyt koko matkan ajan etta Singaporeen tuleminen tietaa lahtemista. Asken olin viela kerailemassa kookospahkinoita bungalowin pihalla. Nyt olen yht'akkia Starbucksissa siemailemassa kahvia jalat arvilla (liian suurista rapyloista ja liukkailla kivilla seikkailusta johtuen), tukka ja viikset rehottaen ja vaatteet vasyneina ja haisevina. Ei naita asioita huomannut Malesiassa. Mutta taalla kavelee vastaan viikon shoppailu-lomalaisia joka puolella. Kaiken guccin ja gantin keskella alkaa hieman jopa ahdistaa. Tuntuu etta on elanyt aivan eri maailmassa muutaman kuukauden. Ja ikavahan sinne tulee. Hyvin palvellut Angkor Beer-paitakin tuntuu hieman juntilta vetaa paalle (eihan sita suomessakaan Lapin Kulta-paidassa tule kappailtya), vaikka se kuului normaaliin vaatetukseen kaikissa muissa maissa.
Vaikka haikeaa on, fiilikset on plussa-merkkisia. Reissu onnistui niin hyvin, etta suunnitelen koko ajan vain seuraavaa. Suomessa odottaa myos joukko ihmisia, joita on aikamoinen ikava ollut. Ensimmaisten joukossa kummi-tytto Vilma, jonka seurasta paasenkin nauttimaan heti saavuttuani.
Toivottavasti lukuhetket ovat olleet mukavia! Tanne kirjoittelu on ollut ihan jees terapiaa. Suosittelen muillekin reissajille! Kiitos mukana-olosta! Osan kanssa pian nahdaan!
Mikko
PS: Saatan lisailla myohemmin kuvia viela tanne. Kameran muistikortti on jumissa. Luoja paratkoon, jos en saa sita toimimaan! Lisaksi eras sattumus Vang Vienista on kertomisen arvoinen, saatan sen kayda tuonne Laos-osioon lisaamassa jossain vaiheessa.
- comments