Hei! Saavuimme Vang Viengiin sunnuntaina. Vientianen pohjoiselta bussiasemalta paasee katevasti kulkemaan Luang Prabangiin menevalla bussilla. Hinta 40.000kip, eli alle nelja euroa. Tuk-tuk vie minka tahansa hostelliin pihaan 10.000kipilla, neuvottelun varaa onneksi on. Vang Vieng on pieni paikka, josta loytyy aina nettikahvila, ravintola, guest house ja baari kavelymatkan paasta. Tanaan saimme kaksi bungalowia joen rannalta. Paastaan todelliseen tunnelmaan.

Pakollinen aktiviteetti, tubeilu, tuli koettua eilen. Vanhassa traktorin renkaan sisakumissa tai vastaavassa renkaassa lillutaan eteenpain virran vietavana. Aloituspaikalta alajuoksuun on baareja, ravintoloita ja liaaneja ja vaikka mita koysiratoja about kilometrin verran... no ei ehka sentaan niin pitkaa matkaa. Matkaa on hankala arvioida kun meno on niin verkkaista. Satuimme melko huonoon ajankohtaan tanne. Austraalialaisilla on kolmen viikon loma ja he ovat ottaneet koko kaupungin ja kaikki sen tarjoamat huvitukset kayttoonsa. Vaikka olemme tormanneet lansimaalaisiin aikasemminkin erityisesti Vientianessa, kulttuurishokki (ei siis mikaan aasialainen kulttuurishokki) iski saavuttuamme tanne. Se oli melko yllattavaa. Vang Vieng on taynna ruskettuneita, vaalehiuksisia, ilman paitaa kannissa ja aineissa sekoilevia aanekkaita runkkareita. Jos jaat inhon tata ihmisryhmaa kohtaan kanssani ja viihdyt paremmin rauhallisemmassa, riippumattomaisemmassa ja kulttuuriltaan monipuolisemmassa ymparistossa, kannattaa harkita tanne tulemista pari kertaa. Jos kuitenkin tulet, pyri hankkimaan bungalow joen rannalta, tai keskustan ulkopuolelta. Keskutasta pohjoiseen sijaitsee luomu-farmi, jossa asuminen on edullista ja vapaaehtoistyon tekeminen mahdollista. Taydellisen ympariston pilaa kyllakin se seikka, etta tubeilun aloituspaikka sijaitsee juuri silla farmilla. Tuk-tukit heittavat viiden minuutin valein lastillisen aurinkorasvan hajuista, humalaista lankkarilihaa hostellin respan eteen. Ela sitten sen kanssa.

No, kunhan ensijarkytyksesta on toipunut, kylla taalla voi tosiaan hauskaa pitaa. Maanantai-ilta kului paikallisella festivaalilla, jossa tutustuttiin jalleen kerran mita omituisimpiin ruokiin. Grillatut kananjalat, siis chicken-fingerit, maistuivat erityisesti Akille. Itse tykastyin paikallisiin lihapulliin. Kun osaa asioida muutamalla lauseella paikallisten kanssa ostotilanteissa, niin saa aivan eri palvelun kuin englantia sonkatessa. Vaikkakin laosilaisten palvelualttius tuntuu muutenkin olevan aivan eri luokkaa kuin esim. vietnamilaisten Hanoissa.

Ravintoloiden ja baarien kilpailu on painanut hinnat alas. Ruokaa on tarjolla joka kulttuurista. BiaLao maksaa euron putelilta, ja heille, jotka muita luonnontuotteita kaipaavat, baarien tiskien aluset ovat pullollaan orgaanisia illanpiristeita. Itseani kiinnostaa ottaa bungalowin riippumatto kovaan kayttoon ja mahdollisesti joka levyttaa pari paivaa.Bilettaminen jaakoot muille.Alkuinnostuksessa on kiirehtinyt kaikkea tekemaan. Tekee hyvaa ottaa rennosti.

Kuvia en uskalla ladata, koska kamera antoi pienen sahkovirran tunnon sormenpaihin kun tokkasin sen usb-porttiin...Myohemmin sitten.

Sabaidee!