Profile
Blog
Photos
Videos
Kävin Chilessä kaksi kertaa vuonna 2000. Isä oli silloin töissä siellä rakennuttamassa jotain tehdasta Atacaman alueelle Calamaan. Pyörimme lähinnä Santiagon alueella mutta reissuja tuli tehtyä myös Valparaisossa ja Vina del Marissa sekä El Colorado laskettelukeskuksessa. Olin kummallakin kerralla reissussa siskon kanssa. Pahoittelut, jos teksti on rönsyilevää, mutta reissusta on jo seitsemän vuotta aikaa, joten muistot ei ole ihan tuoreita.
Näin tosiaan maan kaksi vuoden aikaa. Ensimmäinen vierailu oli hiihtolomalla helmikuussa, joka on yksi lämpimimmistä kuukausista Chilessä. Matka lentokentältä Santiagoon meni mukavasti pahvi- ja peltihökkeleitä kummastellessa. Santiagon yllä leijui smogilautta ja kaikki muutenkin oli todella hämmästyttävää. En koskaan aikaisemmin ollut käynyt missään vastaavassa paikassa. Ihmisten luokkaerot siellä on käsittämättömät verrattuna meidän hyvinvointivaltioon. Santiagon keskusta on hieno lasisine pilvenpiirtäjineen ja kauppakeskuksineen. Kaupungin laidalla on kuitenkin todella pahannäköiset slummit ja ihmisiä on joka kadunkulmalla ja liikennevaloissa kerjäämässä. Isällä oli työn puolesta upea kämppä, jonka parvekkeelta näki melkein koko kaupungin. Eli mitään reppureissaajakokemusta ei tältä reissulta tullut. Helmikuun reissulla tosiaan vierailtiin Vina del Marissa. Häiritsevintä koko reissussa oli se, että A-Teens (jos kukaan muistaa) oli edellisenä päivänä ollut keikalla siellä ja kaikkialla soitettiin niiden musiikkia. Päästiin kuitenki rannalle ja oli tilaakin vielä. Makasimme siinä auringossa hetken ja oli pakko päästä uimaan. No isän varotuksista huolimatta menin uimaan. Merivesihän on siellä maksimissaan 12 asteista, joten "uinti" jäi lyhyeksi. Kävimme syömässä useasti, Vina del Marissa vieraillessamme, Concon nimisen kylän kalaravintolassa. En ole koskaan syönyt niin hyvää mustekalaa kuin siellä, vaikka ei miekkakalakaan nyt pahaa ollut. Ravintola oli muutenkin mielenkiintoinen. Se oli vanhan kalastajamökinnäköinen ja hajuinen ja ikkunasta näit kuinka kalastajat toivat kalat suoraan ravintolan kellariin. Ruoan tuoreus oli ainakin taattu.
Toisella kertaa kävimme toisen siskon kanssa syksyllä 2000. Silloin Chilessä oli kevät aluillaan, eli lämpötila 17 -25 astetta. Tällä reissulla tutustuimme enemmän kaupunkiin ja lähialueisiin. Syynä ehkä se, että syksyllä isäkin oli ehtinyt jo olla maassa vuoden, joten kaupunki oli tullut tutuksi. Kävimme Santiagon lähellä sijaitsevassa Pomairen kylässä, joka on tunnettu käsitöistään. Kylässä on paljon erilaisia kauppoja ja verstaita. Turistejakin siellä oli paljon, ei tosin mitään perusturisteja, siis Japanilaisia tai Jenkkejä. Porukka näytti olevan muualta Etelä-Amerikasta. Ainakin näin pysty päättelemään parkkipaikalla autojen rekisterikilvistä. Paikka oli todella hieno ja aivan erilainen kuin Santiago. Ensinnäkin kyseessä oli kylä, mutta siellä ei ollut mitään hienouksia, asfalttia vain pääkadulla ja sähköt vain puolissa rakennuksista. Pomairesta jäi mieleen upeat savityöt ja hyvä kotiruoka, jota tarjoiltiin paikallisessa ravintolassa.
ikimuistoisin reissu on kuitenkin meidän lasketteluekskursio syksyllä. Vuorille ei tosiaan kannata lähteä ajamaan millään perusautolla. Isä oli jo päättänyt, että hänen pikku- Hondallaan noustaan jäistä vuorta ylös, ilman ketjuja. No ylös päästiin kaikesta huolimatta. Ei meillä ollut mukana mitään kunnon välineitä, mutta kaiken sai vuokrattua sieltä. Laskettelin ensimmäistä kertaa elämässäni. Hieman pelotti. Olimme kolmen kilometrin korkeudessa ja rinne oli kilometrin pituinen. Rinteen alapäässä ei ollut mitään aitaa eikä mitään, suoraan jyrkänne ja sellainen kilometrin pudotus. Alas oli kuitenkin mentävä. Hyvin se kuitenkin meni ja läskin mäen muutaman kerran. Mielessäni vain kaksi sanaa "pizza, french fries, pizza, french fries", jotka helpottivat laskemista tai no, auraamista.
Santiagossa käivmme myös tutustumassa San Cristobal patsaaseen, joka on hieman pienempi versio Rio de Janeiron Jeesus patsaasta. Nousu patsaalle tapahtui köysijunalla (Funicular). Sekin oli mielenkiintoinekokemus, ei vaarallinen kuitenkaan. Cristobalilta toiselle nyppylälle kulki toinen köysirata. Tämä kulki kuitenkin ilmassa ja oli hiukan epäilyttävä. Koppi oli pallon muotoinen, joka piti itse sulkea. No meidän koppi ei mennyt kunnolla kiinni. Kaikkialla saumoissa oli noin 10 cm rako ja jouduimme pitämään kopin puoliskoja kiinni koko reissun ajan. Siskoni ei koskaan ole ollut yhtä hiljaa kuin tuolla reissulla. Paljon ehdiimme näkemään reissujen aikana, mutta vielä enemmän jäi näkemättä.
Matkasta on jo seitsemän vuotta. Halu päästä takaisin on suuri. Chile on upea paikka, enkä ole nähnyt vielä kuin murto-osan sen tarjonnasta. Patagonia ja Punta Arenas ovat seuraavana listalla. Ehkä joku päivä pääsen käymään siellä.
- comments