Profile
Blog
Photos
Videos
KIWIMATKALAISET POHJOIS-SAARELLA - KIA ORA!
Tutustuminen Uuteen-Seelantiin käynnistyi siis Aucklandissa, jonka jälkeen lähdimme STRAY TRAVEL -nimisen firman bussimatkalle. Ostimme Peter -passit eli lipun, jolla saimme kulkea bussin kyydissä Aucklandista Wellingtoniin. Reitti oli seuraavanlainen:
Auckland - Hahei - Raglan - Maketu - Rotorua - Taupo - Tongariro National Park - Wellington
Lähdimme siis matkaan torstaina ja Wellingtoniin päädyimme seuraavana tiistaina. Bussilla matkustaminen oli mukava kokemus ja se toi vaihtelua tähänastiseen matkailuumme, sillä bussilasti koostui muista meidän kaltaisistamme matkustajista eri puolilta maailmaa. Emme kulkeneet perinteisiä reittejä eli bussi ei kulkenut suurimpia teitä pitkin, vaan kuljettajamme - aito kiwi muuten - vei meitä pitkin pieniä vuoristoteitä ja näytti matkan varrella upeita paikkoja. Matkanteko kesti toki hieman kauemmin aina seuraavaan yöpymiskohteeseen, mutta noina kuutena päivänä ehdimme näkemään ja kokemaan paljon uusia asioita. Ja mikä parasta: tutustuimme uusiin mukaviin ihmisiin.
Ensimmäisenä päivänä starttasimme siis Aucklandista ja määränpäänä oli Hahei, ihana pieni rantaparatiisi Pohjois-saaren itärannalla. Matkan varrella pysähdyimme mm. kauppaan Thames-nimisessä kaupungissa ja piipahdimme kurkistamassa upeita maisemia vuoristossa. Majapaikkamme oli leirintäalueella oleva Backpackers -rakennus ja sen oma pihapiiri, jossa myöhemmin iltapäiväaktiviteettien jälkeen nautimme kuskimme Robin valmistaman barbecue-illallisen. Haheissa oli mahtava rannat, joten siellä kelpasi vielä nauttia hieman auringon lämmöstä. Illallisen jälkeen Rob vei meidät bussilla Hot Water Beachille, jossa laskuveden aikaan voi kaivaa rantahiekkaan kuoppia, joihin kerääntyy maan alta kuumaa vettä. Uusi-Seelantihan on tuliperäistä aluetta, joten miksei tällainenkin luonnonilmiö olisi mahdollinen..
Seuraavana päivänä matka jatkui klo 8 aamulla Raglaniin, jossa olisi ollut mahdollista osallistua surffikouluun. Jätimme kuitenkin kyseisen aktiviteetin harjoittelun väliin ja menimme sen sijaan tarkkailemaan rannalle kokeneempia lajin harrastajia. Tulihan siinä sitten samalla vähän reippailtua mäkisillä teillä. Illalla piipahdimme "kylillä" illallisella paikallisessa ravintolassa ja parilla oluella. Pubissa saatiin aikaiseksi perinteinen Suomi-Ruotsi maaottelu biljardissa kahden ruotsalaisen pojan (Johan ock Joakim). Tiukkojen strategioiden ja rajun taistelun jälkeen ottelu päättyi tasan 1-1 tilanteeseen. Ai niin, päivällä pääsimme extempore-kierrokselle Robin isän maatilalle Hamiltoniin ihailemaan maatilamiljöötä ja lypsykeskusta. Lehmät (noin 450 kpl) olivat laitumilla, joten emme joutuneet tällä kertaa lypsyhommiin.
Kolmantena päivänä bussi starttasi jälleen klo 8 ja edellisillan väsyttämät matkustajat jatkoivat tovin bussissa uniaan. Tämän päivän kohteena oli Maketu, maoreiden vahvasti asuttama alue. Ennen Maketua pääsimme kokemaan uusia luolaseikkailuja Waitomossa. Miisu valitsi neljän tunnin luolaseikkailun, johon varustauduttiin märkäpuvuilla, kypärillä ja kiipeilyvarusteilla. Teimme luolastossa pidempiä ja lyhyempiä laskeutumisia ja ryömimme välillä vedessä pitkin pieniä käytäviä. Loppuvaiheessa pääsimme kammioon, jossa oli paljon vihertävää valoa hehkuvia matoja (Glow worms). Turneen jälkeen olo oli melko väsynyt, mutta mukavan rento pitkän urheilutuokion jäljiltä. Heini piipahti myös neljän tunnin turneella, mutta orastavan flunssan vuoksi valitsi kuivemman version. Heini ajautui siis kuivaan luolaseikkailuun todella kurjan ja flunssaisen olon johdosta. Mukaan lähti 2blondia (britit: Shelley ja Ceri) ja ennen pitkää muodostimmekin jo TEAM BLONDE -nimisen ryhmän.. Oppaamme vaikuttivat aika ajoin aika ahdistuneilta, ei ollut varmasti helppoa ohjata luoliin kahta krapulaista ja yhtä nuhaista blondia ;) Ceri pohtikin heti laskeuduttuamme luolaan että miksiköhän oli lähtenyt mukaan ylipäätään, koska hän pelkäsi kuollakseen hämähäkkejä, pimeää ja ahtaita paikkoja, ja niitähän riitti... Indeed Ceri, indeed! Hyvä reissu siitä tuli kuitenkin.
Maketussa majapaikkanamme oli syntyperäisen maorin Uncle Boyn omistama paikka, jossa majoituimme kaikki saman katon alla isossa aukeassa tilassa patjoilla nukkuen. Illallisen jälkeen meille järjestettiin perinteistä maori-ohjelmaa, jossa suoritettiin virallinen maori-tervehdys "kia ora" neniä koskettamalla toisiinsa. Miehille opetettiin "haka" eli perinteinen taisteluunkutsuriitti. Siinä vasta olikin hauskaa, kun valkonaamamiehet yrittivät parhaansa mukaan pullistella ja näyttää pelottavilta. Paikka oli todella tunnelmallinen ja paikallinen maoriperhe piti meistä todella hyvää huolta. Uncle Boy on 70-vuotias pirteä poika, jolla on sekä omia että adoptoituja lapsia. Lapsenlapsiakin oli siunaantunut jo 17. Hänelle tuntui olevan äärimmäisen tärkeää pitää lähimmäisistään hyvää huolta, sillä hän oli itse menettänyt vanhempansa todella nuorena. Majapaikkamme päärakennuksen hän oli rakentanut omalle maalleen kunnioittaakseen vanhempiensa muistoa ja heidän valokuvansa olivatkin kunniapaikoilla isossa salissa. Legendan mukaan yöllä saattoi aistia heidän läsnäolonsa..
Maketusta jatkoimme jälleen aamuvarhain matkaamme kohti Rotoruaa. Tässä onkin pakko tehdä välikommentti tuosta aamuheräämisestä: olemme molemmat onnistuneet heräämään AINA riittävän ajoissa aikaisia aamulähtöjä varten ja ihmeen kivuttomasti niistä on selvitty. Onneksi aina bussissa on saanut vielä vetää hirttä pienen tovin lähdön jälkeen.. Kun riittävästi nukuttaa, niin sitähän nukkuu melkein missään vaan! Ja Heini on osoittautunut siinä tällä reissulla TODELLA lahjakkaaksi ;)
Rotorua on tunnettu tuliperäisestä maaperästään. Kaupungissa tuoksuu välillä melko voimakkaasti ammoniakki, ns. vanha pieru, joka johtuu maaperästä nousevasta rikistä. Alueella on paljon luonnostaan syntyneitä kuumavesialtaita ja siksi tänne onkin perustettu runsaasti kylpylöitä. Koska kuumaa vettä pulppuaa niin helposti maanuumenista, on paikallinen väestö huomannut sen kätevyyden myös talojen ja käyttövesien lämmittämisessä. Olisipa Suomessakin näppärää hyödyntää tällaista lämpötehoa talvipakkasilla!
Piipahdimme Rotoruassa Polynesian Spa-nimisessäkylpylässä. Liotimme matkasta rasittuneita kehojamme +45 asteisissa altaissa ja katselimme kauniita ympäröiviä järvi- ja vuoristomaisemia. Onnistuimme myös saamaan noin 10 vuotta pois iästämme käyttämällä paikallisia savinaamiotuotteita. Älkää siis ihmetelkö keitä nuo teinitytön näköiset tyttöset uusissa kuvissa oikein ovat..
Jostain syystä emme olleetkaan enää jatkobussin listoilla ja halusimme kuitenkin vielä jatkaa matkaa yöpymättä Rotoruassa. Samassa tilanteessa olivat Team Blonden kaksi jäsentä eli Bristolin noidat Shelley ja Ceri. Hyppäsimme kimpassa paikallisbussin kyytiin ja hurautimme seuraavaan yöpymiskohteeseen eli Taupoon. Taupossa pääsimme sitten kokeilemaan taas rajojamme ja lähdimme lentokentän läheisyyteen.. Ohjelmassa oli siis laskuvarjohyppy. Heini oli päättänyt kokeilla Australian kokemuksen jälkeen hyppyä uudestaan ja tällä kertaa hieman korkeammalta. Miisu lähti mukaan ainoastaan kuvaamaan, mutta kuinkas kävikään: viimeisessä koneessa olikin yksi paikka vielä vapaana ja kahden sekunnin miettimisen jälkeen olikin tyttö haalareineen jo koneen kyydissä matkalla kohti yläilmoja. Hyppäsimme molemmat 15 000 jalan (n. 5 km) korkeudesta ja vapaata laskua kesti noin minuutin verran. Oli se vain mahtavaa! Maisemat olivat ilta-auringon loisteessa sanoinkuvaamattoman upeat ja putoaminen läpi pilvien oli jotain aivan utopistista. Ei Heini suotta lajia ole kehunut. Tätä lisää!
Taupossa oli iltaohjelmana Jäger Train -ennätyksen parantaminen. Jäger Train koostuu paukuista nimeltä Jäger Bom, jotka sisältävät Red Bull-energiajuomaa sekä tuota tuttua Jägermeisteria. Train eli juna muodotetaan siten, että ensin kerätään sitovat tilaukset kaikilta osallistujilta, jonka jälkeen juna rakennetaan. Elementteinä toimivat pienet tuopit, joihin on kaadettu Red Bull valmiiksi. Vierekkäin olevien tuoppien päälle asetetaan reunoille snapsilasit, joissa on Jägermeisteria. Kun lasit ovat juomineen valmiina, kaadetaan ensimmäinen Jägersnapsilasi eteenpäin siten, että se osuu toiseen snapsilasiin pudotessaan tuoppiin. Näin saadaan siis aikaan dominoefekti, näppärää! Tällä kertaa onnistuimme porukalla tekemään uuden ennätyksen ja lopputulos oli huimat 124 Jäger Bom -paukkua! Chooooooice!
Seuraavana aamuna matka jatkui vasta klo 10 (thank god!) ja tällä kertaa huristimme muutaman luontokävelykohteen jälkeen Tongariro Natural Parkin maisemiin. Maisemat olivat aivan mielettömän upeat ja mahdollisuudet erä- ja muuhun retkeilyyn ovat rajattomat. Täällä on myös talvisaikaan hiihtokeskustoimintaa.
Tongarirosta matkasimme tiistaina lopulliseen kohteeseemme eli Wellingtoniin. Majoituimme Nomads Capital -hostellissa, joka oli mukavan lähellä kaikkea. Vietimme iltaa yhdessä isommalla porukalla, koska suurin osa oli jatkamassa matkaa heti seuraavana päivänä kohti eteläsaarta. Me olimme jäämässä tutkailemaan kaupunkia vielä kolmeksi päiväksi ja heti seuraavalla päivälle oli jo suunnitelma valmis: shoppailukierros kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan DressSmart -ostoskeskukseen (taas!!!). Kävimme vastaavassa jo Aucklandissa, mutta tällä kertaa tarkoitusperämme olivat erilaiset: tarvitsimme kipeästi lämpöisempiä vaatteita hellevaatteiden tilalle, sillä täällä alkaa jo todellakin olla syksyiset kelit ja melko viileää etenkin iltaisin.
Wellington on erittäin mukava ja käytännöllinen kaupunki, jossa riittää nähtävää ja tekemistä moneen eri makuun. Kaupunki on siis Uuden-Seelannin pääkaupunki ja tunnettu myös luovana kulttuurikaupunkina. Uuden-Seelannin kaupungit tuntuvat näin suomalaiseen makuun helpoilta ja luontevilta, koska ne ovatkooltaan melko pieniä ja kaikki olennainen tuntuu olevan suhteellisen lähellä. Myös ihmiset ovat mukavia ja auttavaisia. Ja suomalaisuuskin tuntuu olevan kovaa valuuttaa!
Wellingtonista matka jatkuu viikonlopuksi maaseudulle Wairarapan maisemiin, lähelle Mastertonia. Siitä lisää seuraavassa raportissa. Voikaa hyvin!
M&H
- comments