Profile
Blog
Photos
Videos
KIWIMATKAAJAT VALLOITTIVAT ETELÄSAAREN - JÄRKYTTÄVÄN UPEA PAIKKA!
Matkamme on edennyt parin kuukauden jälkeen siihen vaiheeseen, jossa tiemme erkanevat. Tuntuu todella oudolta, että juuri hetki sitten mietimme Sydneyssä kuinka paljon meillä vielä onkaan aikaa tutkia uusia paikkoja.. Aika kuluu ja koska se on nyt mennyt jokseenkin nopeasti, tarkoittaa se yksinkertaisesti sitä, että olemme onnistuneet toteuttamaan todellisen ykkösluokan matkan, johon on mahtunut paljon uusia seikkailuja sekä mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia ympäri maailmaa. Tässä vaiheessa tätä kirjoittaessani Heini on jo palannut kotiin ja minun eli Miisun matka jatkuu vielä jonkin aikaa Uuden-Seelannin maisemissa.
Lensimme maaseutuviikonlopumme jälkeen Wellingtonista eteläsaarelle Queenstowniin. Puolentoistatunnin lentomatka oli jo elämys sinänsä, koska alapuolella siintävät maisemat olivat aivan mahtavia. Vuoristoa ja jäätikköä sekä kauniita kirkasvetisiä järviä oli silmänkantamattomiin. Jos olette nähneet elokuvatrilogian Taru Sormusten Herrasta, niin tiedätte mistä puhun. Aivan fantastista!
Täällä siis eletään parhaillaan syksyn keskellä ja se tuntui myös Queenstownin sääolosuhteissa. Kylmenevät illat ja viileä tuuli Wakatipu-järveltä pakotti meidät ostamaan lisää lämpöisiä vaatteita ja täällä retkeilyyn keskittyneitä kauppoja tuntuukin olevan melkoisen paljon. Itse olen ihastunut paikallisiin tuotteiisiin, jotka sisältävät Uudessa-Seelannissa kasvatettua merinovillaa. Icebreaker on yksi tunnetuimmista merkeistä ja vaatevalikoima sisältää kaikkea mahdollista sukista housuihin ja takkeihin. Olen itse aiemmin ollut teknisten keinomateriaalien ystävä ja suurkuluttaja, mutta nyt olen todennut tuon aidon luonnonmateriaalin, villan olevan se ainoa oikea materiaali urheiluvaatteissani. Merinovilla lämmittää, siirtää kosteuden pois iholta, ei haise kuten monet tekniset materiaalit ja tuntuu iholla ihan loistavalta! Tässä siis pieni mainospätkä loistavista paikallistuotteista.. En tiedä saako näitä Suomesta, mutta ainakin jostain nettikaupoista näitä luulisi hyvinkin löytävän.
Mutta palataanpa takaisin matkakertomuksiin.. Queenstownissa vietimme muutaman päivän ja viimeisenä päivänä ennen matkan jatkumista nousimme gondolihissillä vuoren päälle, jossa maisemien ihailemisen lisäksi Heini kävi loikkaamassa benjihypyn. Reipas tyttö! Tämän jälkeen teimme pienen kävelylenkin vuorimaisemissa ja päädyimme laskuvarjoliitostarttipaikalle. Siellä tuli ainutlaatuinen tilaisuus kahdelle kokeilla puoleen hintaan laskuvarjoliitoa (paragliding) ja Heini sekä saksalaistyttö Katrin tarttuivat siihen. Heini jäi sen verran koukkuun kyseisen lajin pariin, että kävi liitomestari Peterin kanssa tekemässä vielä kaksi lentoa lisää lähimaisemissa. Itse aion kokeilla vielä jossain vaiheessa toisenlaista liitoa (hang gliding), käydä Tongariron luonnonpuistossa patikoimassa ja ehdottomasti on päästävä myös katsomaan rugbya livenä! Parina iltana sitä olemmekin porukalla seuranneet television välityksellä, mutta jokin isoista liigaotteluista on nähtävä ihan paikan päällä.
Queenstownista lähdimme jälleen Stray-bussin kyytiin ja iloksemme samaan bussiin tuli aiemmin matkalla tapaamiamme ihmisiä. Ensimmäisen päivän kohteemme oli Milford Sound, tuo yksi maailman kauneimmiksi tituleeratuista paikoista. Bussimme sukelsi melkoiseen vuoristoon ja tunnin mutkittelun jälkeen päädyimme Milford Soundin satamaan, jossa hyppäsimme risteilyaluksen kyytiin. Luvassa oli 1,5 tuntia vesillä oloa ja mikä parasta: Sää suosi meitä pilvettömällä taivaalla ja lämpöisellä auringolla. Tämä alue on kuulemma Uuden-Seelannin sateisina aluetta ja on kuulemma enemmän sääntö kuin poikkeus, että täällä sataisi.. No, tällä kertaa näin ei ollut ja pääsimme nauttimaan kauniista maisemista ympärillämme.
Yövyimme Tuataperessä, joka tituleeraa itseään makkarakaupunkina. Paikka oli melko kuolleen oloinen pieni pitäjä, mutta yllätyimme positiivisesti piipahtaessamme illalla paikalliseen ravintolaan nauttimaan illallista: paikka olikin tupaten täynnä paikallisia ihmisiä. Jopa perheet olivat lähteneet lapsineen ulos syömään.
Seuraavana päivänä matkasimme kohti eteläistä kärkeä Bluff-nimiseen paikkaan, joka on tunnettu ostereistaan. Itsekin kokeilin kiwien kansallisruokaa eli ostin piirakan, jossa oli osteria (Oysterpie) ja se oli todella hyvää! Osa matkusti lautalla loppupäiväksi ja yöksi Stewart Island -nimiselle saarelle ja me muut jatkoimme matkaa skottien alunperin asuttamaan kaupunkiin Invercargilliin, jossa iltaa vietettiin rugbya katsomalla. Mahtavaa! Tästä tuli kauhea into päälle päästä katsomaan rugbya oikein livenä. Matkatavoitteisiin tuli siis yksi kohta lisää :)
Invercargillista matka jatkui Dunediniin, jossa vietimme porukalla viimeistä iltaa, koska matkamme oli päättymässä seuraavana päivänä takaisin lähtökaupunkiimme Queenstowniin. Illan teemaksi oli valittu Boogie Night ja yritimme parhaamme mukaan näyttää kultaisilta seitkytlukulaisilta. Suhteellisen hyvin siinä onnistuttiinkin..
Minun ja Heini tiet erkanivat Queenstownissa, kun Heini matkasi viettämään viimeisiä lomapäiviään Melbourneen, Australian aurinkoon. Itse jatkoin matkaani vielä eteläsaaren historialliseen kaupunkiin Christchurchiin, sieltä satamakaupunki Kaikouran kautta Pictoniin, josta siirryimme lautalla takaisin pohjoissaarelle Wellingtoniin.
Eteläsaari oli aivan mahtava ja sinne jäi vielä paljon tutkailtavaa kuten Franz Josefin jäätiköt ja Abel Tasmanin upeat maisemat. Onpahan hyvä syy tulla vielä uudestaan.. ;) Mieleenpainuvinta etelässä oli lumiset vuoren huiput ja tieto siitä, että talvi tekee tuloaan. Vuorten huipuille alkaa pikkuhiljaa jo nyt kertymään lumimassaa, joka enteilee hyvää hiihtokautta kesäkuun puolivälistä lokakuun lopulle.
Miisun matkailu jatkuu pohjoissaarella ja luvassa on Hullun Suomalaiskuskin tarinoita. Beware! ;)
- comments