Profile
Blog
Photos
Videos
Laukut loman jäljiltä jälleen pakattuna ja vasen jalka ovensuussa olin jo melkein matkalla Hanian bussiasemalle, kun kännykkäni piippasi toisenlaisia uutisia: "Ateena lakossa, jatkolento peruttu". Tuleva kohtalotoverini ja kämppikseni Minna oli jumissa Riikassa, mutta onneksi vain reitin uudelleen laskentaan saakka. Ateenan lakon vuoksi oli kaupunki kierrettävä aina Itävallassa parin vaihdon kautta, joten lentokilometrejä, ja -tunteja kertyi kiitettävästi seuraavana päivänä, mikä jätti minulle vielä yhden lomapäivän nautittavaksi Agia Apostolin tyynessä syleilyssä.
Bussimatka Haniasta Heraklioniin sujui verkkaisesti eikä keventänyt opiskelijan kukkaroa kuin 15:llä eurolla. Muutaman tunnin odottelun jälkeen oli ystävysten kohtaaminen lentokentällä vähintäänkin helpottava. Vihdoin vaihto voisi alkaa! Vastaanotto vaihtokoulumme T.E.I.:n puolesta oli mitä ystävällisin. Lempeäkasvoinen, etäisesti joulupukin Jorgos-serkkua muistuttava Mr. Michelarakis oli toivottamassa suomalaiset suojattinsa tervetulleeksi viettämään opiskeluaikansa ehdottomasti mielenkiintoisimmat ja kaikella tavalla opettavaisimmat kolme kuukautta satamakaupungin sykkeessä. Mr. Michelarakis, ystävien kesken Felix on yksi T.E.I.:n hoitotyön opettajista ja titteliltään psykiatrian professori. Felix on ollut mukana käynnistämässä Heraklionissa Erasmus-ohjelmaa hoitotyön saralla ja on erittäin ylpeä ohjelman onnistumisesta. Ovella koputtelevan eläkkeelle siirtymisen kunniaksi professori tarjosi vielä Suomi-neidoille kattavan illallisen punaviineineen. Melkomoista vieraanvaraisuutta, vai mitä?
Tuona samaisena perjantaina kaarsimme tulevan paikallisen kotimme pihaan ja oli näky suorastaan kuin huonosti lavastetusta zombie-elokuvasta. Illan pimeydessä hotellin autio piha ja syvä hiljaisuus saivat aikaan vähintäänkin kylmiä väreitä, joten päätimme tuumiskella Santa Elenaan jäämistä viikonlopun yli. Kahden tytön kimppaan päätimme kuitenkin jakaa huoneen kuukauden ajan 250 euron vuokraa vastaan, vaikka uima-altaastakin uupui vesi ja yhteiskeittiön kaasuhellaa on ruostuneesta ulkonäöstä päätelleen käytetty viimeksi viime vuosituhannella. Hotelli on pieni perheyritys, mutta mukavasta ja vieraanvaraisesta henkilökunnasta huolimatta on pakko myöntää lukuisten hotellin puutteiden kiristelevän joskus hieman enemmänkin hermoja. Naapurihuoneen saksalaista lääkisopiskelijaa siteeratakseni "TIG; this is Greece, what do you expect?" Mutta kokemus kasvattaa ja tämänkin kokemuksen ansiosta ovat kaksi hoitsuopiskelijaa löytäneet itsestään sisäisen insinöörin, lukkosepän, IT-tukihenkilön ja sudenpennun. Heraklionista on vaikea löytää vuokra-asuntoa kolmeksi kuukaudeksi ja keskustan hienot hotellit eivät jousta hienoista hinnoista talvisesongillakaan. On siis tyydyttävä Santa Elenan katon suojaan vielä toistaiseksi, vaikka hengitys joskus huuruaakin aamukahvia keitellessä.
Lukukaudelle ilmoittautuminen ja kouluun rekisteröityminen tapahtui hyvin perinteiseen kreikkalaiseen tapaan. Allekirjoitusta ja leimaa juostiin luukulta toiselle ja välillä passikuvavarastoa käytiin santsaamassa läheisessä valokuvaamossa. Kreikkalaiset ovat siirtymässä koulun myöntämästä pahvisesta opiskelijakortista sähköisesti tilattavaan ja valtion myöntämään korttiin ja olihan se jo oletettua, että there is a problem. Kortit saapuvat aikaisintaan ehkä marraskuussa, mikä ei meidän joulukuussa maasta poistuvien vaihtareiden elämää helpottaisi toivotulla tavalla. Muutaman passikuvan, leiman ja lippuluukun jälkeen saimme lopulta paperin, jolla tarvittaessa todistaa oikeus opiskelija-alennuksiin. Tältä tuntuu siis erävoitto!
"Siga, siga" on kuuluisa kreikkalainen sanonta, joka tarkoittaa elämästä nauttimista hitaasti, rauhallisella tempolla. Pääsimme heti jyvälle easy life- menosta, kun ensimmäinen viikko alkoi "orientaatio viikolla", vaikka olimme jo etukäteen ilmoittaneet aloittavamme työharjoittelun ensimmäisestä viikosta alkaen. Toisin sanoen shoppailua, kaupunkiin tutustumista ja aurinkoa! Heraklion on noin 150 000 asukkaan kyläpahanen ja Kreetan saaren pääkaupunki. Kaupunki on rakennettu ilman minkäänlaista kaupunkisuunnittelua ja sen kyllä huomaa katukuvasta. Muutamaa kaunista kirkkoa ja museota lukuun ottamatta kaupungin parhaat nähtävyydet löytyvät lukuisista herkullisista kenkäkaupoista, aina uutta ja ihanaa pursuavista vaatekaupoista, konditorioista suussa sulavine suklaafantasioineen ja railakkaasta iltaelämästä. Kyllä tuolla aineistolla nainen kuin nainen pysyy onnellisena kolmen kuukauden ajan.
Ensimmäinen työharjoittelupaikkani on onkologian osastolla, jossa suoritan kirurgisen hoitotyön harjoittelua. Oli helpottavaa saada lähestulkoon itse valita harjoittelupaikka, mikä olikin ihana irtiotto tappelusta Jobstepin tarjoamista paikoista. Harjoittelu osastolla on ollut kuitenkin pieni ja vähän suurempikin pettymys, kun hyvin harva hoitajista osastolla puhuu edes auttavasti englantia ja kieltä osaavilta lääkäreiltä voi silloin tällöin hyvällä tuurilla kuulla huomenelta kuulostavan murahduksen. Kielimuurista huolimatta olen silti päässyt mm. ottamaan verikokeita, laittamaan kanyyleja, antamaan injektioita ja tutustunut omatoimisesti lääkehoitoon. Ystävällinen hymy ja kädenpuristus kiitoksena potilaalta viestittävät kuitenkin sitä parasta palautetta, joka piristää ikävimmänkin työpäivän.
Reilun kahden viikon kokemuksella ja näkemyksellä kreikkalainen sairaalakulttuuri on paitsi järkyttänyt minut perin pohjin myös luonut ääretöntä ylpeyttä suomalaista terveydenhoitojärjestelmää kohtaan. Kyllä suomalaisen on hyvä olla hygienian, kivunhoidon ja rautaisen ammattitaidon omaavien hoitajien ja lääkäreiden käsissä. Täkäläisessä sairaalakulttuurissa on niin paljon puutteita ja epäkohtia etiikasta hoitotyöhön, että siitä voisi jo tällä kokemuksella kirjoittaa kokonaisen kirjan. Asiasta kiinnostuville tarkempaa tietoa kotiinpaluun jälkeen. ;)
Koti on ollut monessa mielessä melkein liiankin usein ajatuksissa. Kylmyyttä, sadetta ja pimeyttä pakoon lähtiessäni en tajunnut Suomen syksyn luikertelevan näin aikaisin tännekin. Epätavallisen kylmä sää on saanut yhden jos toisenkin alipukeutuneen vaihtarin niiskuttamaan tämän tästä ja aluksi hilpeyttä aiheuttanut laukkuun heitetty villapipo olikin bikineitäkin parempi pakkauspäätös. Ja voi miten onnelliseksi lähimarketista löydetty kumisaapaspari voi kaksi lammikoissa uitettua tyttöä tehdä! Näissä tunnelmissa päätimme varata paluulennon ajateltua aikaisemmin. Kokemuksesta viisastuneina ja jouluksi kotiin halajavina pelasimme varman päälle ja aloitamme kotia kohti matkustamisen viikkoa ennen joulunajan H-hetkeä. Ehtii siinä sitten lakonuhalla lennellä pitkin Eurooppaa.
Huomenna alkaakin yleislakko. Saas nähdä millaista kerrottavaa siitä syntyy ensi kerraksi. :)
- comments
Gebena Tiivis Sometu -historiikki. Kuriositeettina tuonne uuakln voisi te4ydente4e4, ette4 aikoinaan Jaikussa oli #vaparetki -niminen itseorganisoituva ja eritte4in aktiivinen mikrokanava, jossa pf6rre4sive4t varhaiset somesta kiinnostuneet opettajat, pedagogit, kouluttajat ja tutkijat. Kun Sometu ke4ynnistyi Otavan opistolla niin kaikki kirmasivat Ningiin muun muassa #vaparetki -kannusta Ihan ve4itf6skirjani kannalta Sometu on ollut vaihtelevasti itseorganisoituva: alkuvaiheessa hyvinkin, mutta kun populaa alkoi olla noin 500+ niin alettiin tarvita kylle4 aktiivista ke4tilf6intie4 parinkymmenen Sometu-aktiivin toimesta ja lopulta virkee4n AVO-hankkeen kautta saatiin palkattu netti-innoittaja Sometuun. Tarkemmin itseorganisoitumisesta ja ke4tilf6inniste4 Anne Rongaksen vete4me4sse4 #nettikansa -sessiossa 6.10. Hyve4 wiki-projekti olisi Sometun tarinan kollektiivikirjoittaminen caseksi. Ne4ite4 verkosto -asioita me4hkite4e4n nykye4e4n paljolti eri tahoilla, Yste4ve4yritte4jiste4 alkaen.