Profile
Blog
Photos
Videos
Viime viikko oli meidän osaltamme sikäli kiireinen ja työn täyteinen, että kävimme kolmessa eri hyväntekeväisyys kohteessa täällä Balilla. Olen henkilökohtaisesti jo vuosia halunnut tehdä hyväntekeväisyys työtä lasten tai eläin parissa. Usein sitä ei vaan saa mitään aikaiseksi: ikään kuin jonkun pitäisi tulla ovelta hakemaan tai kädestä viemään valmiisiin kohteisiin. Ja näinhän elämä ei toimi. Sen sijaan pitää ITSE olla todella aktiivinen ja yksinkertaisesti laittaa asiat rullaamaan. Ja toimintahan on se mikä ratkaisee elämässä, joten hihat heilumaan!
Asia Exchange oppilasvaihdon kautta sain vihdoin tilaisuuden lähteä toteuttamaan unelmaani. Tänne tulevat suomalaiset opiskelijat vaihtuvat nimittäin puolen vuoden välein ja heidän jäljiltään jää paljon käyttökelpoista tavaraa jaettavaksi. Laitoin ilmoituksen viime syksyn opiskelijoiden Facebook ryhmään ja homma alkoi mennä eteenpäin. Lopulta haimme kämppikseni Suvin kanssa useasta eri paikasta kassillisia vaatteita, pesetimme ne sekä järjestelimme lähtemään sopiviin kohteisiin. Valitsimme kohteiksemme Asia Exchangen työharjoittelijan Helin kanssa 3 erilaista paikkaa: Bali Kids klinikan & lastenkodin, Hope Children's Home Orphanage (täydennä+linkki!) lastenkodin ja Ubudissa sijaitsevan Bali Adoption Rehabilitation Centre (BARC) koirahoitolan.
BARC:iin lähdimme ensin. Voin kertoa, että olen todella ylpeä meistä, sillä ajoimme mopoilla raskaat reput selässä (täynnä koiranruokaa) kaato sateessa melko pitkän matkan Balin keski-osiin, Ubudiin. Kaiken huipuksi eksyimme matkalla, mutta emme toki olleet missään vaiheessa luovuttamassa tästä meille tärkeästä tehtävästä. Perillä meitä odotti melko ankeat olosuhteet, korvia huumaava meteli ja noin 70 katukoiraa. Barc:ssa työskentelee 4 vakituista työntekijää, jotka vaikuttivat todella omistautuneilta työllensä. Tuomaamme koiranruokaa arvostettiin silmin nähden ja puhtaat pyyhkeet ovat kuulemma aina kovaa käyttötavaraa. Oli meneillään ruoka-aika, joten koirat olivat todella ärhäkällä päällä, tosin vierailijoihin koirat olivat tottuneet, joten meillä ei ollut mitään hätää. Kaikki koirat on myös rokotettu ja hoidettu kuntoon, joista osa tosin vielä selkeästi toipui rankasta entisestä elämästään….
Vierailumme aikana paikalla kävi perhe ketkä etsivät juuri tietyn väristä(häh?!) koiraa ja olisiko vielä ollut koiranpentu mitä he havittelivat, tottakai. He kuitenkin liukenivat paikalta pikaisesti kun säikähtivät haukkuvia karvaturreja: seuraava etappi heillä lienee eläinkauppa, sillä BARC:in koirat eivät ulkonäöllään vakuuta.. Barc:in väki toivoi kovasti, että myös aikuisia koiria adoptoitaisiin ja he olivatkin juhlineet 3 päivää, kun edellisellä viikolla sama perhe oli ottanut uuteen kotiinsa 3 aikuista karvakuonoa. Ihanaa huomata että he iloitsevat kovin vähästä. Vaikka paikka oli kovin karu, niin koirilla oli silti hyvät oltavat: suoja päänsä päälle, ravitsevaa ruokaa (kadulta löydettävien jätteiden sijaan) sekä rakastavia ihmisiä. Arvostan todella heidän työtään ja suosittelen kaikkia koirien ystäviä piipahtamaan BARC:ssa: lahjoituksen voi myös jättää pienenä summana rahaa.
Loppu viikosta vuokrasimme 7 hengen voimin ison tila-auton ja pakkasimme ison kasan mm. vaatteita sekä perus hygienia tuotteita takaluukkuun. Toinen kohteistamme oli nimittäin "tilannut" meiltä hammastahnaa ja saippuaa koko lahjoitusrahalla minkä saimme eräältä upealta nuorelta mieheltä Suomesta. Villen kaltaisia hyvä sydämisiä ihmisiä kun olisi koko maailma täynnä, niin täällä ei olisi mitään hätää!
Suuntasimme kahteen lastenkotiin, joista ensimmäisenä oli vuorossa Bali Kids -niminen järjestö. Lastenkoti/klinikkaa vetää australialais-mies kuka on saanut paljon hyvää aikaan. Heillä on tällä hetkellä hoivissaan noin 35 lasta, joista osaa tuotetaan rahallisesti ja he asuvat perheissään. Balilla monia lapsia hylätään koska heitä ei ole varaa lääkitä kuntoon tai koska vanhemmat ovat sairaita. Tässä paikassa näimme kuitenkin silminnähden iloisia lapsia, joten kohdetta voi suositella vierailupaikaksi. Paikka sijaitsee noin 30 minuutin ajomatkan päästä Seminyakista. Huom! Muistathan varata vierailuajan heiltä etukäteen.
Toinen kohteemme: Hope Children's Home Orphanage oli paljon suurempi lastenkoti, missä asuu lähes sata koditonta lasta. Saimme heti ovelta lämpimän vastaanoton ja hellyyttävän lauluesityksen. Sen jälkeen teimme lapsien kanssa kierroksen talon tiloissa ja lopulta jokaisen käsipuolessa oli ainakin yksi lapsi hakemassa huomiota. Paikan johtajapariskunta on paikallisia ja he alkoivatkin heti innoissaan jakamaa tuomiamme vaatteita. Osa vaatteista oli niin mieluisia, että ne menivät välittömästi käyttöön. Voi miten upeaa on auttaa apua tarvitsevia, suosittelen ottamaan osaksi lomailua vierailut näissä paikoissa!
Muutama vinkki jos olet kiinnostunut hyväntekeväisyydestä lomakohteissa:
- Usein lomalle lähtiessä laukku saattaa olla puoli tyhjä ja se täytetään vasta matkakohteessa uusin ostoksin. Miksi et siis keräisi kaapistasi vanhoja vaatteitasi & muuta tarpeetonta, pakkaisi niitä laukkuun ja veisi niitä todella arvostaville paikallisille?
- Hyväntekeväisyys kohteisiin kannattaa aina ensin soittaa ja varata aika vierailulle. Samalla voi kysyä ajo-ohjeita sekä hieman listaa mitä paikka tarvitsee kipeästi juuri sillä hetkellä. Monesti tavara voi olla parempi vaihtoehto kuin käteinen raha, mutta silloin on hyvä tietää MISTÄ heille on eniten iloa.
- Lahjoituksen ei tarvitse olla suuri tai edes välttämättömyys hyödyke: joskus vaikkapa lautapeli tai piirustusvälineet ilahduttavat lapsia kuin lapsia eikä ne maksa (ainakaan Balilla) kuin muutaman hassun euron.
- Antamisen ilon tunnetta ei voi sanoin kuvata: miksi lomamatkallasi ei voisi olla ns. syvempääkin tarkoitusta? Ensinäkin saat itsellesi hyvän fiiliksen siitä että SINÄKIN voit todella auttaa ja toisaalta lasten aidot reaktiot käynnin aikana saavat hymyn huulille.
- comments
Patrik UC Berkeley Chancellor Birgeneau NOT Board of Regents or Sacramento are the causes of the fee iraeecsns at Cal. Details follow Chancellor Robert Birgeneau’s eight-year fiscal track record is dismal indeed. He would like to blame the politicians in Sacramento, since they stopped giving him every dollar he has asked for, and the state legislators do share some responsibility for the financial crisis. But not in the sense he means.A competent chancellor would have been on top of identifying inefficiencies in the system and then crafting a plan to fix them. Competent oversight by the Board of Regents and the legislature would have required him to provide data on problems and on what steps he was taking to solve them. Instead, every year Birgeneau would request a budget increase, the regents would agree to it, and the legislature would provide. The hard questions were avoided by all concerned, and the problems just piled up to $150 million of inefficiencies….until there was no money left.It’s not that Birgeneau was unaware that there were, in fact, waste and inefficiencies in the system. Faculty and staff have raised issues with senior management, but when they failed to see relevant action taken, they stopped. Finally, Birgeneau engaged some expensive ($3 million) consultants, Bain & Company, to tell him what he should have been able to find out from the bright, engaged people in his own organization.In short, there is plenty of blame to go around. But you never want a serious crisis to go to waste. An opportunity now exists for the UC president, Board of Regents, and California legislators to jolt UC Berkeley back to life, applying some simple check-and-balance management principles. Increasing the budget is not enough; transforming senior management is necessary. The faculty, Academic Senate, Cal. Alumni, financial donors, benefactors await the transformation.The author, who has 35 years’ consulting experience, has taught at University of California Berkeley, where he was able to observe the culture and the way the senior management operates.