Profile
Blog
Photos
Videos
Koska viime syksyisiä Asia Exchange opiskelijoiden jättämiä tavaroita oli vielä jäljellä suuri kasa, päätimme viime viikolla toimittaa ne niitä todella tarvitseville. Viime vuonnahan keräsin takaisin Suomeen palaavien opiskelijoiden "turhia" tavaroita, joita he eivät saaneet mahtumaan laukkuun. Tavaraa, lähinnä vaatetta, tuli niin iso kasa, että niistä riitti iloa monelle kymmenelle lapselle sekä viime vuoden puolella, että vielä tänäkin vuonna.
Monet hyvinvointivaltioista tulevat reissaajat eivät välttämättä ymmärrä, että se mikä meille on turhaa ja ehkä pois heitettävääkin, saattaa olla toisille aarre. Hope Children's Home Orphanage orpokoti otti jälleen ilolla vastaan ison tavarakasan, missä oli paljon erittäin käyttökelpoista tavaraa. Oli ihana nähdä iloiset ilmeet, kun kaadoimme tavarakasan pöydälle: selvästi tytöt ja pojat tuumailivat mielessään kuka haluaisi mitäkin tuosta kasasta. Hope Children's Home Orphanage:ssa on kuitenkin tapana, että "ibu" eli paikan johtaja jakaa lahjoitukset parhaakseen näkemällään tavalla, jotta turhalta kinastelulta vältyttäisiin. Hope Children's Home Orphanage:ssa on kaiken ikäisiä lapsia, tyttöjä ja poikia, iältään muutamasta vuodesta teini-ikään. Tavallaan miestään ei näy ulos päin että lapset kärsisivät, mutta toki ilman vanhempia eläminen on rankka juttu. Muutoin lapsilla on tuossa paikassa varmasti hyvä olla: katto pään päällä, paljon "siskoja ja veljiä" ympärillä, ruokaa sekä säännöt joita ko. paikka tarjoaa. Kaikki lapset käyvät myös koulussa eli tavallaan orpokoti toimii oikean kodin tavoin. Hyväntekeväisyys on mahtava juttu: itselle tulee hyvä mieli siitä, että voi pienellä käden ojennuksella auttaa ja toisaalta siitä myös saa itse niin paljon. Lasten ilmeet ovat "priceless" näky J
Kävin muuten haastamassa itseäni oikein urakalla tuossa pari viikkoa sitten. Juoksin (ja myönnän, myös kävelin) 10 kilometriä enempi/vähempi jyrkkään ylämäkeen yhdessä kuntosalini 3V Fitness Balin kanssa On muuten Balin miellyttävin kuntosali minun mielestäni). Meitä oli reilun 10 hengen ryhmä kun lähdimme matkaan Kerobokanista eräs sunnuntai aamu.
Balilla aamu on minusta melkein parasta aikaa: mitä aikaisempi aamu, sitä parempi. Kadut eivät ole vielä ruuhkaisia, surfatessa aurinko ei porota vielä liian kuumasti ja tunnelma on muutenkin hyvin seesteinen. Okei, mutta takaisin siis juoksu urakkaani. Lähdimme liikkeelle pienestä kylästä Mount Agungin juurelta. Agung on Balin suurin, yhä toimiva tulivuori, mikä kohoaa yli 3 kilometrin korkeuteen. Agung on myös balilaisille kaikkein pyhin ja sen rinteeltä löytää temppelin eli Puran mikä on niin ikään balilaisille se tärkein temppeli koko tällä saarella.
Matkan alku oli hämmentävä: aurinko lämmitti mukavasti ja musiikki soi korvissa sopivat motivoivasti. Jalat tuntuivat kuitenkin saman tien melko painavilta. Olin Suomessa juossut silloin tällöin lenkkejä, mutta niihin ei suinkaan kuulunut 10 kilometrin juoksut ylämäkeen! Alkuun nousu oli hyvin loivaa ja juoksu vielä kuitenkin kulki vaikkakin aika tahmeasti. Ylöspäin mentäessä homma alkoi käydä "yllättäen" haastavammaksi, sillä aurinko alkoi lämmittää turhankin kuumasti, mäki jyrkentyä ja happi vähentyä. Ehdin jo kirota jossakin välissä että pitääkö minunkin kaikkeen itseni tunkea mukaan, mutta jaksoin kävellä pitkillä jaloillani aikamoista kyytiä. Edessä kohosi mahtava Agung ja se peittyi osittain pilveen: hitto mähän vedän tämän loppuun. Minulla ei ollut yhtään käsitystä kuinka pitkä matka olisi vielä edessä, kun jalkoihin alkoi jo koskea kävellessäkin. Ja mä kun luulin että mulla on hyvä kunto! Viimeiset 2 kilsaa suurin piirtein ryömin perille ja huokasin syvään kun loppu vihdoin koitti. Olipahan muuten setti! Välillä on hyvä hieman haastaa itseään-jälkeen päin tulee nimittäin todellinen voittaja fiilisJ. Suosittelen muutenkin ehdottomasti esimerkiksi trekkingiä Agungille: matka tosin kestää 6 tuntia / siivu, mutta auringonnousu on kuulemma sen huipulta sen arvoinen..Reissuista voit kysyä kaikilta matkanjärjestäjiltä.
Surfaus on muuten maistunut ihan eri lailla kun alla on oma lauta. Mutta johan mä tosin sen jo "teloin" ja se piti käydä korjauttamassa. Surfiin jää täysin koukkuun kun siihen kerran pääsee sisään: parikin kertaa päivässä aalloilla saattaa mennä helposti jos on hyvä päivä. Tällä reissulla olemme lähinnä käyneet Seminyakissa "beach breikillä" Double6:lla ja Gado Gado:lla ja "reef breikillä" Ganggussa Batu Bolong:lla sekä Serangan:ssa. Balillahan on noin 100 spottia missä surfata ja ne toimivat erilailla eri vuoden aikoina. Aloittelijoille suosittelen ehdottomasti surffi-koulun käymistä (esimerkiksi Kutalla) ennen harrastuksen aloittamista: sieltä saa hyvät perus ohjeet jatkoa ajatellen. Melko usein rannalta voi seurata joidenkin itsepäisten (pihien?) ihmisten itsenäistä ekaa kertaa laudalla..ovathan toki paikallisetkin oppineet surffauksen ihan itse, mutta jos lomaa on muutama viikko, niin eikö se kannata käyttää tehokkaasti, sen sijaan että ei ole hajuakaan mitä laudalla tekee? Kuitenkin, loppuen lopuksi, surffauksen tulee olla ennen kaikkea HAUSKAA joten kukin tyylillään…
- comments
Milissa Heippa!Thanks for the post! Really interesting and just when I have been nhinkitg for some months about starting a facebook group, blog, etc to drive forward the theme of Ihmisten Helsinki on Mottoritieton Helsinki , that is, highway-to-boulevard projects. I just graduated with a thesis on From Le4nsive4yle4 to le4nsibulevardi and the question is just that: Mitte4 sitten? . Of course, most likely the question would be the same even after starting the facebook group, unless the next step, the ideas to move forward would come from the interaction with other people facilitated by the social media tools.And I also found this post via facebook, so at least it has got me closer to action . if I agree with you that unless I get up from the sofa and do something in real life, all of this is going nowhere Terveisin!Carlos