Mita useampi kokki, sen parempi soppa. Tana aamuna vaihtui jalleen maisemat. Saarikierros: Koh tao, Koh Phangan ja Koh Samui tuli paatokseen ja rantauduttiin mantereelle Krabille. Moni on varmaan ollut siella huolissaan, et koska meidan rahat oikein loppuu. Ei syyta huoleen... Eilen paatettiin turvata meidan rahan saanti ja mentiin opiskelemaan Thairuuan kokkausta. (perustetaan oma ruokakoju, jos rahapula yllattaa) Meita neuvomassa oli kokki ja hanen apulainen. Siina me sitten Ainon kanssa kahdestaan kumpikin omien patojen luona essut ja myssyt paalla kokkailtiin. Oltiin valittu etukateen kolme ruokaa jotka valmistettiin. Phadthai noodelia kanalla, kookoskana keittoa ja kalaa sweet&sour kastikkeella. Aluksi homma lahti liikkeelle niin, et kokki esitteli meille thaimaalaisia raaka-aineita ja sitten paastiin pilkkomaan ja hienontamaan aineksia. Ei ihan veitsi pysynyt samalla tavalla kadessa kun ammattilaisella, mutta silppua syntyi. Aino osoittautui oikein himopilkkojaksi :) Aika useaan thaimaalaisen ruuan valmistuksessa kaytetaan runsaasti oljya paistamisessa ja mausteeksi chilia, sokeria, osteri- ja kalaliemikastiketta. Ruokaa ei suinkaan paisteta ja keiteta kauaa, vaan tehokkaalla kaasuhellalla evas kypsyy tosi nopsasti. Parashetki tietenkin eilen koitti, kun paastiin syomaan itse tehdyt ruuat. Ne oli tosi hyvanmakuisia. Vatsa ei valitettavasti vetanyt ihan kaikkea. Keittion ovenraosta nahtiin, kun kokki maisteli meilta ylijaaneita evaita 8)

Tanaan aamuna oli heratys puolikuudelta. Nukkumaan oltiin menty vasta 02.00 jalkeen, joten hiukan vasytti. Taas oli laivamatka ja bussikyyti edessa. Bussimatka oli jalleen aivan ihmeellinen kokemus. Bussipysahteli aina valilla tien viereen ilman mitaan kummallista syyta, sitten pidettiin 45minuutin tauko ja kaikkien matkustajien piti hakea kasinkirjoitettu tarralaput kiinni t-paitaan, jossa luki minne kukin oli matkalla. Matkalippujen virkaa taalla toimittaa just tuollaiset rintaan kiinnitettavat tarrat, siina sitten lukee maaranpaa. Tarrojen perimmainen tarkoitus lienee se, etta virkailijat saavat ihan huoletta tuijottaa ihmisten rintamusta ja tokkia radiopuhelimen anteenilla jokaisen puserossa olevaa tarraa ja sano ohjata ihmisia oikeisiin kulkuvalineisiin.

Parasta taman paivan bussimatkassa oli se, kun yhtakkia taas pysahdyttiin tien varteen. Kuski siina muina miehina kay tienposkessa kusella ja polttaa tupakan. Kun rohkenen tiedustella miksi me taas pysahdyttiin kuului vaan vastaus "five minute". Ja sitten se tapahtuu: Thainyrkkeily matsi paukahtaa bussin edessa olevasta televisiosta kayntiin ja kuskikin nousee tienvarresta sisalle bussiin... Eika suinkaan ratintaakse ajamaan, vaan etupenkille katselemaan ottelua! Kaksi ns. matkanjohtajaa (eli kaksi teini-ikaista poikaa, joiden tehtavana on laskea niiden lukuisten pysahdyksien jalkeen, et kaikki matkustajat on kyydissa. Toinen heista laski ensiksi matkustajat ja toinen kulki perassa ja laski ihmiset uudestaan) kaivaa bussin takaa itselleen tyynyt ja rojahtavat myos penkeille ottelua seuraamaan. Tassa vaiheessa alkoi jo pikkusen arsyttamaan tuollainen matkanteko. No ei se pysahdys ooneksi kauan kestanyt ja Krabille paastiin tunnin aikataulusta myohassa. Bussi ei kaiken taman lisaksi edes tullut tanne maaranpaahan asti vaan vei meidat keskelle ei mitaan, paikkaan josta oli pakko ottaa ylihinnoiteltu taksi! Tama kaikki oli ihan suunniteltua, joku perheyritys keksinyt hyvan tavan rahastaa ihmisia. Samasta paikasta olisi myos ollut majoitusta tarjolla, mutta ei me sellaista huolittu. Loydettiin ihan kiva huone ihan omin nokkinemme ja mika parasta tosi edullisesti :D Nyt hiukan kadulle kappailemaan ja tutkimaan mita kivaa me taalla viidessa paivassa ehditaan tehda.

- Jenni