Taman viikon tarkein paamaara oli loytaa toita! Toki olisin mieluusti jaanyt pidemmaksi aikaa Bondille,mutta ajattelin toita loytyvan helpommin talta suunnalta. Varsinkin kun hakusessa oli farmityo vahintaan kolmeksi kuukaudeksi saadakseni mahdollisuuden toisen vuoden viisumiin. Kylla,haluan ehdottomasti palata tanne! Se oli selvaa jo ensimmaisten viikkojen jalkeen.

Aamun ensimmainen asia oli kuitenkin jattaa tavarat hostellille ja etsia aamupalaa. Aussit osaavat myos tarjota maittavan aamiaisen :) ISOON aamiaiseenn kuuluu yleensa pekonia,kananmunia,makkaraa,herkkusienia,tomaattia ja leipaa. Toimii! Ensimmainen paiva paatettiin ottaa rennolla meiningilla ja toipuen matkavasymyksesta. Hostelli oli aivan Laguunin vieressa. Paikka on lahinna puisto,jossa on mukava uima-allas ja isot grillit vapaassa kaytossa ja ilman maksua. Jos lojuminen kay tuntuu liian tukalalta on vilvoitus lahella. Saatiin hostellillta kuponkeja,joilla saatiin laheisesta ravintolasta illallinen juoman kanssa n.5:lla eurolla. Silla hinnalla ei oikeastaan edes viitsi menna kauppaan ja ostaa mitaan kokattavaa.

Seuraavana aamuna suunnattiin toimistoon,jossa on mahdolisuus kayttaa tietokoneita ilmaiseksi. Koitin vastailla kaikkiin mahdollisiin tyoilmoituksiin,joissa haettiin tyontekijoita farmeille ja jopa lapsenvahtia kaipaaville jos se oikeutti hakeman jatkoa viisumille. Muuta ei oikein ollut tehtavissa kuin odotella vastauksia ja toivoa parasta. Illalla paadyttiin "bilebussiin": vahan Keskiyon opiskelijabileiden tyyppinen systeemi missa liikuttiin baarista toiseen bussilla ja baareissa oli erilaisia kilpailuja,joissa oli mahdollisuus voittaa huikeita palkintoja. Heti ensimmaisessa baarissa tarjouduttiin Elken kanssa reippaina vapaaehtoisiksi. Tehtavana oli pujottaa paperissa oleva purukumi edessa seisovan pojan toisesta puntista sisaan ja saada se toisesta ulos, ottaa paperi pois ja puhaltaa purkkapallo :) Olin tehtavassa nopein ja jain mielenkiinnolla odottamaan palkintoa..Myohemmin illalla paasin valitsemaan monista eri vaihtoehdoista ja paadyin lopulta benjihyppyyn. Olen aina sanonut etten ikina tee sita,mutta nyt kun siihen tarjoutui ilmainen mahdollisuus,niin mietin miksikas ei..Aika huikeeta! Ilta jatkui iloisen tanssin merkeissa ja lystia oli.

Seuraava paiva vietettiin rennosti lojuen auringossa. Maanantaille oltiin varattu toimiston suosittelema retki vesiputouksille Uncle Brianin kanssa. Aamulla bussia odotellessa ei osattu aavistaakaan mita oi tiedossa...oppaana oli Brad serkku :) Iloisesti toivotti uuden perheensa tervetulleeksi mukaan ja oltiin valmiina matkaan. Toki tarkea osa matkaamme oli myos bussi,Gus :) Ensimmainen stoppi oli Babinda Boulders: sademetsa ja vesiputous. Lyhyt kavely ja pulahdus virkistavaan veteen. Matkalla seuraavaan kohteeseen ajettiin Babindan kautta,joka on kuulemma Austraalian sateisin paikka. Seuraava pysahdys oli Josephine Falls: vesiliukumakia keskella metsaa!! Eika siis tosiaan mitaan perinteisia muovisia putkia, vaan laskettiin alas kallioilta. Haastavinta oli paasta takaisin ylos liukkaita kalioita pitkin,mutta se kuitenkin kannatti,silla matka takaisin alas oli huisin hauska. Kuumuuskaan ei tuntunut niin pahalta kun vesi oli virkistavan viileaa. Seuraavaksi oli vuorossa lounas pienessa teehuoneessa ja oltiin valmiita jatkamaan matkaa, Seuraava kohde Milla Milla Falls: 30 metria korkea vesiputous! Bradin mukaan paikassa on kuvattu musiikkivideoita ja mainoksia ja toki meillakin oli mahdollisuus ikuistaa itsemme samoissa maisemissa hiukset hulmuten :) Sanoinkuvaamattoman mahtavaa!! Paiva ei suinkaan ollut viela ohi vaan seuraava stoppi oli Lake Eacham: 60 metria syva tulivuorenpurkauksen synnyttama kaunis jarvi. Jalleen kerran vilvoittava pulahdus oli paikallaan. Paiva oli ollut yksi parhaista taalla. Brad ei juurikaan lopettanut puhumista,mutta se ei haitannut. Ainakin itsella hymy oli korvissa koko paivan ajan. Kotimatakalla Brad laittoi bileet pystyyn bussissa :) Musiikki soimaan ja suorastaan pakotti kaikki nousemaan ylos penkeistaan ja siirtymaan tanssimaan bussin kaytavalle tai omalle penkille. Eihan siina auttanut muu kuin totella. Juuri kun ajattelin ettei meno voi enaa menna hauskemmaksi,laittoi Brad bussin katossa olevan discovalon valkkymaan ja bileet jatkuivat perille asti. Mitkaan kuvat tai tarinat eivat riita kertomaan kuinka hauska paiva todellisuudessa oli!!! Suosittelen ehdottomasti kaikille,jotka joskus ovat tekemista vailla Cairnsin suunnalla.

Seuraavana paivana jatkoimme tyonmetsastysta ja omalla kohdalla se tuotti vihdoin tulosta. Alkoi vahvasti nayttaa silta,etta suuntaisin seuraavaksi Mareebaan kurpitsafarmille. Kyseessa olisi vapaaehtoistyo,MUTTA sisaltaen ilmaisen majoituksen ja ruokailun eli silkkaa saastoa odotellessa palkallista tyota. Olin erittain tyytyvainen! Samaan aikaan toki fiilikset hieman sekavat kun en oikein tiennyt mita odottaa ja joutuisin hylkaamaan kaupungin hulinan. Toisaalta, uusia kokemuksiahan tanne tultiin hankkimaan. Keskiviikkona oli vihdoin vuorossa benji..Aamiasen jalkeen bussi tuli hakemaan bussilta ja hieman jannittyneena hyppasin kyytiin. Elke lahti onneksi kaveriksi ettei tarvinnut ihan yksinaan jannata :) Perilla punnitus ja olin valmis kipuamaan torniin. Jannitys iski siina vaiheessa kun katselin muiden tulevan alas ja itse kiipesin 50 m ylos. Olin aika hiljaista tyttoa kun paasin ylos asti. Eipa siina muuta kuin jalat koyteen kiinni ja menoksi. Pahinta oli odottaa ensimmaista nykaisya. Kosketin sormilla vetta ja sen jalkeen vain pyorin koyden varassa. Kiljuin koko matkan,enka varmaan edes kunnolla tajunnut mita tapahtui. Jalat hieman taristen paasin lopulta takaisin kuivalle maalle ja olin erittain tyytyvainen itseeni. Voisin tehda saman uudestaan!

Vihdoin oli tullut aika sanoa ainakin hetkeksi hyvastit sivistykselle ja suunnata maalle. Viela haikeampaa oli kuitenkin hyvastella Elke,josta oli muutaman viikon yhdessa reissaamisen aikana tullut tuki ja turva taalla kaukana muualla. Molemmilla oli kuitenkin omat suunnitelmansa jatkaa matkaa,mutta vannoimme tapaavamme viela taalla ollessa. Aamulla aikaisin siis tavarat matkaan ja kaupungin halki bussiasemalle. Viimeiset halaukset ja matkaan! Menolippu Mareebaan,kiitos...

"Perillä on tuolla edessämme jossain. Mennään, mutta ajetaan hiljempaa.
Toivon, ettei matka loppuis ollenkaan. Tämä voi olla koko elämämme ihanin päivä. Ajetaan hiljempaa. Toivon, että matka jatkuu, jatkuu vaan."