Profile
Blog
Photos
Videos
Christchurch 14.9.2009
Morjensta kaikille!
Viime kirjoituksen jälkeen olen ehtinyt kiertää Eteläsaarta Uuden-Seelannin osuuteni päätepisteeseen eli Christchurchiin saakka. Kuvakansioista on varmaan voinut päätellä ekan Eteläsaariviikon tapahtumia, tässä tulee kuitenkin päiväkohtainen selonteko viimeisen kahden viikon ajalta (eli ottakaapa mukava asento siellä missä olettekin ja hengittäkää syvään, tekstiä riittää…):
Su 30.9.: Reissasimme kanadalaisen Jillin kanssa aah niin puuduttavalla Interislander-paatilla Wellingtonista Pictoniin… (Pade varmaan muistaa ettei ollut kovin kaksista vuonna 94:kään…) Olimme buukanneet iltapäiväksi viinitilakierroksen, joten satamasta jatkoimme välittömästi matkaa ensimmäiseen tasting-kohteeseen. Kaikkiaan kävimme neljässä paikassa, joista ensimmäinen oli eri tuottajien viinejä edustaja paikka (ei siis varsinainen viinitila, nimeä en kuollaksenikaan muista), toinen Forrest Estate ‑niminen "perheyritys" (ehdoton suosikkini), kolmas Cloudy Bay (oli kiva nähdä tämä paikka) ja neljäs Saint Clair Estate (makuhermot olivat tainneet jo turtua, sillä palkitutkaan viinit eivät oikein innostaneet). Maistelutahti ja määrä olivat molemmat varsin huimat, kaikkiaan maistoimme 7+6+9+5 eri viiniä. Monet viinit olivat valitettavasti sellaisia, ettei niitä saa kuin Uudesta-Seelannista, ausseista, Aasian cityistä tai korkeintaan Lontoosta. Suosikkini oli Forrest Estaten Gewürztraminer. Eteläsaaren eka päivä päättyi aivan mielettömään kaatosateeseen ja myrskyisään tuuleen, onneksi Pictonin hostelli "the Villa" oli todella mukava paikka pitää sadetta (lämmitetty uima-allas, ilmaista omenapaistosta ja jästkiä iltaisin sekä ilmainen aamiainen).
Ma 31.8.: Olin edellisiltana myrskyä uhmaten buukannut maanantaiksi päiväkävelyn Queen Charlotte Trackille, joka on yhteensä 71 km eli 3-4 päivän mittainen vaellusreitti Marlborough Soundsin alueella (eli Pictonista pohjoiseen). Käytännössä menin vesitaksilla reitin päätepisteeseen, ja sain kävellä kutakuinkin yksin koko matkan noutopisteeseen 15 km edempänä. Sää oli kaunis , ja reitti oli maisemiltaan hieno ja edellisillan sateiden vuoksi täynnä pieniä vesiputouksia ja puroja J . Oli vaihteeksi todella kivaa ja rentouttavaa olla lähes koko päivä yksin omine ajatuksineen.
Vinkki :jos joku tulee NZ:aan joskus vaeltamaan, niin tällä reitillä vaeltaminen on todellakin "Tramping for dummies" -tasoista: vesitaksi kuljettaa rinkat seuraavaan yöpymispaikkaan eli itse tarvitsee kantaa vain päiväreitin juomat ja ruuat. Ja reitiltä ei juurikaan voi eksyä…
Ti-ke 1.-2.9: Tiistaina puolenpäivän jälkeen KiwiExperiencen bussi poimi minut kyytiin Pictonin satamasta. Matka jatkuin kohti Nelsonia, ja maisemat matkalla olivat taas kauniita. Viivyin myös Nelsonissa kaksi yötä, ja tein välipäivänä yhteensä noin 15 km patikoinnin Abel Tasmanin kansallispuistossa. Sää oli todella kaunis!! Ja maisemat varsin erilaiset kuin Queen Charlotte Trackilla, sillä matkalla Abel Tasmaniin näkyi jo valkohuippuisia vuoria, ja itse reitin varrella oli paljon hiekkarantoja. Sen havainnon tein molemmilla reiteillä, että aika nopeaa tahtia saa kävellä, että pysyy arvioidun kävelyajan puitteissa. Molemmat reitit olivat pikkurepun kanssa ok, mutta rinkan kanssa käveleminen tekisi niistä todella paljon raskaampia. Joka tapauksessa hienot reitit, ja Abel Tasmaniin olisi hienoa tulla tekemään koko 3-4 päivän vaellus. Eli ylimääräiset stopit kannattivat! Nelsoniin en ehtinyt suuremmin tutustua, mutta se vaikutti varsin ok paikalta.
To 3.9.: Torstaina matka jatkui Nelsonista länsirannikolle Westportiin. Uudessa bussissa porukka oli reissannut yhdessä Aucklandista lähtien, ja poppoo pysyi varsin samana aina Queenstowniin saakka. Uusia tuttavuuksia syntyi siis taas.Meno UK-enemmistöisessä, pääsääntöisesti noin 22-25-vuotiaiden kansoittamassa bussissa on ollut näin jälkikäteen mietittynä aika värikästä ;-) Eniten olen hengannut argentiinalaisen tytön Angien kanssa, jonka kanssa lukeudumme bussin "vanhuksiin" (nestori Juan Kanadasta on jopa 37 v ;-)). Mutta takaisin torstain 3.9. tapahtumiin: sää oli aamuvarhaisella kirkas ja kylmä, ja maisemat varsinkin alkumatkasta todella hienoja. Ensimmäinen stoppi oli Nelson Lakesin kansallispuistossa Rotoiti-järven rannalla, jossa teimme pienen kävelyretken ja urheimmat hyppäsivät kylmään järveen. Kenellekään ei ole varmaan yllätys, etten minä hypännyt!Hrrrrt… Matka jatkui Buller Gorgen ja Buller-joen vartta Westportiin, joka oli ehkä ankeimpia ns. kaupunkeja mitä ole nähnyt ;-) (Siis kaupunki, haloo???) No joka tapauksessa, sinne saavuttuamme tein excursion Westportin rannalle parin muun tyypin kanssa ja otin iisisti. Ei siis kovinkaan jännittävä päivä.
Pe 4.9.: Perjantaina starttasimme kohti Lake Mahinapuaa. Nimensä mukaisesti siellä on järvi, mutta paljon oleellisempaa KiwiExperience-reissun kannalta on se, että siellä yövytään 86-vuotiaan Les-nimisen, semi-kiukkuisen vanhan äijän ylläpitämässä majatalossa, ja järjestetään teemabileet jonne täytyy pukeutua teeman mukaisesti. Matka Lake Mahinapuaan oli - kiitos taas kerran upean sään - varsin hieno: eteläiset alpit olivat lähes koko ajan näkyvillä samoin kuin Tasmanian meri. Pysähdyimme useassa hienossa paikassa tekemässä lyhyitä kävelyitä ja/tai ottamassa fotoja. Lake Manihapuaan saavuttuamme kävimme Angien kanssa lenkillä, ja oli aivan mielettömän hyvä fiilis hengästyä ja hikoilla kunnolla noin kuukauden breikin jälkeen! Sillä vaikka täällä tulee koko ajan käveltyä ja liikuttua, niin varsinaiseen hikiliikuntaan täällä ei ole oikein mahdollisuuksia. Auringonlasku rannalla ja nouseva täysikuu olivat kauniita J. Illalla olivat sitten Bright&Tight-teemabileet, joita ei tarvinne selittää kuvakansion kuvia enempää… ;-)
La-su 5.-6.9: Lauantaina ajoimme aamupäivällä parin "pit stopin" kautta Franz Josefiin. Vierailimme varsin omalaatuisessa Bushman's Centerissä, jossa tutustuimme oudon videon kautta NZ:n peuranlihateollisuuden taustoihin. Video oli niiiin huono, että se oli melkein hyvä (ja siis tehän tästä kuvauksesta ymmärrätte täysin mitä tarkoitan ;-) "Riding throught the danger zone, yeaaaah!!!!!!") No, ainutlaatuisuutta videon seurannassa lisäsi jääkylmä esityshuone, jossa hengitys huurusi ja osin varsin darraisen yleisön asialliset kommentit keskuslämmituksen puutteesta NZ:ssa lämmittivät ainakin paikallisten tunteita ;-) Lauantain, ja koko eteläsaaren kohokohta oli kuitenkin iltapäiväksi ajoittunut tandemhyppy, joka oli aivan uskomattoman hieno kokemus, suosittelen kaikille!!!!. Päivä oli täysin pilvetön, ja maisemat ennen hyppyä pienlentsikasta ja hypyn aikana aivan fantastiset (korkeat valkohuippuiset vuoret, jäätiköt, sademetsä ja Tasmanian meri). Luulen, että me kaikki FJ:ssä hypänneet hymyilimme kuin idiootit loppupäivän ;-) Ja todistusaineistona on video, mutta on edelleen epäselvää saanko niin isoa failia ladattua blogiin… Kuvien pitäisi nyt olla kansiossa (terkut vaan Minnalle ;-))
Sunnuntai oli sään puolesta ja aktiviteettien osalta lähes lauantain veroinen. Tein kokopäivän jäätikkövaelluksen Franz Josef -jäätikölle, mikä oli aika mainiota. Kaikkiaan hieno päivä, jota ei myöskään tarvinne selittää kuvia enempää. Ja illalla olin aivan naatti, yhteensä 7 tuntia kävelyä + matkat. FJ:ssä olisi voinut tehdä myös jäätikköjärvellä kajakointia, patikointia jne. eli siellä olisi voinut viettää vielä päivän. Mutta matka jatkui…
Ma 7.9.: …maanantaina kohti kaunista Wanakan hiihtokylää. Bussikuskimme JP oli mainostanut koko viikon, että tämän päivän ajomatka on koko reitin kaunein, ja kieltämättä hän oli oikeassa (etenkin kun sää oli edelleen pilvetön). Matka kulki rannikolta vuoristoon, ja sen aikana näimme merta, rantoja ja vuoria sekä väriltään sinisiä, vihreitä, ruskeita, harmaita ja mustia jokia, erityyppistä metsää ja puuttomia ylänköjä. Sekä (huom, huom!!) 26 yksikaistaista siltaa… Pysähdyimme mm. todella kauniilla Lake Mathesonilla (aivan upea aamukävely)!, Thunder Creekin vesiputouksellaja Blue Pools -nimisellä kävelyreitillä/joella/altailla (jossa rohkeimmat hyppäsivät sillalta altaisiin, hrrr). Wanakan kylään saavuimme auringon laskiessa, joten valitettavasti siihen tutustuminen jäi varsin vähäiseksi. Jos tulen takaisin NZ:aan joku päivä, niin tämä paikka ja läheiset laskettelurinteet täytyy ehdottomasti tsekata ajan kanssa. Wanakassa myös varmistui, että saan honkkarista/lontoosta seuraa aussien ekalle etapille, mikä on todella hauskaa J.
Ti-ke 8.-9.9.: Attention dude, you are approaching the official Adrenaline City of NZ/the Southern hemisphere/the world i.e. Queenstown!!!
Tiistain saldoksi jäi reissata Wanakasta älynystyröitä herättelevän Puzzleworldin, NZ:n parhaaksi mainostetun hedelmäkaupan sekä alkuperäisen bungy-hyppypaikan Kawarau-sillan kautta Queenstowniin. Ja jos joku nyt miettii, että teinkö bungyn, niin en tehnyt. Jostain syystä se ei vain nappaa. Mieluummin teen toisen tandem-hypyn ausseissa J. Mutta pari tyyppiä bussistamme hyppäsi Kawaraun sillalta, joten Queenstowniin pääsimme vasta iltapäivällä. Loppupäivä menikin sitten seuraavan päivän laskettelureissua järjestäessä, vuokrakamoja hakiessa jne. Queenstownissa oli vielä jonkin verran ekassa bussissani reissannutta porukkaa, joten illalla teimme heidän kanssa paikallisen Pub Crawlin. Oli kiva nähdä tuttuja naamoja! Ja täytyy sanoa, että aika kivan näköisiä pubeja ja baareja QT:ssa! Tuli ihan "kotoisa" alppitunnelma joissakin (Maija, H-M ja Kiki, matkakuume sinne Alpeille on aika korkealla ;-)).
Keskiviikkona menimme Angien kanssa Cardronan alueelle laskemaan. Cardrona on varsin monipuolinen, keskitason sekä hyville laskijoille sopiva paikka. Se on itse asiassa lähempänä Wanakaa kuin QT:ia, eli lähdimme matkaan 7:20, ja palasimme noin 18:00. Pitkä päivä siis! Bussi keräsi jengiä eri hosteilleista/hotelleista, mikä vei aikaa, ja ajomatka (todella hienot maisemat taas kerran) kesti reilun tunnin suuntaansa. Laskuaikaa jäi kuitenkin noin 6 tuntia, ja sää oli lähes koko päivän aurinkoinen J. Oli todella hyvä fiilis päästä laskemaan, ja vuokrakamoista huolimatta nautin siitä todella paljon. Olin koko viikon miettinyt, että vuokraanko lauden vai sukset, mutta päädyin lopulta suksiin (varmempi meno). Sitten joskus, kun tulen takaisin, täytyy kokeilla myös lautaa! Illalla ehti suunnilleen vain palauttaa kamat ja käydä syömässä (korealaista ruokaa, oli tosi hyvää) ennen kuin tyyny kutsui. Itse Queenstownista en siis nähnyt juuri paria baaria enempää, sillä käytännössä en ollut siellä juuri lainkaan valoisaan aikaan. Mikä on tavallaan harmi, sillä siellä olisi ollut paljon nähtävää ja tehtävää. Mutta piti taas priorisoida ;-)
To 10.9. Torstaina oli ns. Bottom Busin eka päivä, eli minä ja kaksi muuta eteläsaaren eteläosasta kiinnostunutta (lue: bussipassin sinne hankkinutta) lähdimme minibussin kyydissä kohti opiskelija+bilekaupunki Dunedinia. Torstaita voi pitää ehkä jonkinlaisena välipäivänä: maisemat olivat kauniita, mutta eivät henkeäsalpaavia, ja Dunedin viehättävä, mutta ei kovin mieleenpainuva. Toisaalta en myöskään jaksanut olla kovin "turisti", vaihteeksi oli taas kivaa ottaa vain iisisti. Kävimme porukalla syömässä japanilaisessa ravintolassa, ja noin 9 euron hintaan saimme aivan loistavat ruuat J. Isoimmissa kaupungeissa on siis ihan mahdollista löytää hyvää ja edullista ruokaa, kun taas pikkupaikoissa burgerit, fish&chips ym. mättöruoka on lähes ainoa vaihtoehto (tai eväät, varsin suosittu vaihtoehto täällä).
Pe 11.9. Perjantai oli Bottom Busin ensimmäinen "adventure day", ja adventuren muodostivat tällä kertaa erilaiset luonnonvaraiset eläimet, joita yritimme ja osin onnistuimmekin bongaamaan J. Starttasimme ennen kahdeksaa Dunedinista, jossa kävimme katsastamassa maailman jyrkimmän kadun ennen minibussin nokan suuntaamista kohti etelää ja Catlinsin aluetta. Päivän aikana teimme useita lyhyehköjä kävelyjä majakalle, usealle hiekkarannalle ja vesiputokselle, ja näimme kävelyjen aikana yhteensä 4 merileijonaa, yhden hylkeenpoikasen sekä etäältä kaksi keltasilmäpingviiniä. Kaikkiaan oli todella hieno päivä, joka päättyi vasta iltapimeällä Invercargillin kaupunkiin.
La 12.9. Lauantai… Etappina Invercargill-Te Anau. Starttasimme vaihteeksi myöhään (klo 10:20) ja kävimme ensin katsastamassa Invercargillin museossa eläviä Tuatara-liskoja (Henry, tuore lisko-isä, on vasta 114-vuotias) ja "The World's fastest Indian" -leffan releitä ;-) Liskot olivat aika cooleja, mutta pitäisi varmaan nähdä toi leffa jotta osaisi arvostaa muita (katsokaa kuvat ja arvioikaa itse).Päivän aikana teimme useita lyhyitä fotostoppeja (todistusaineistoa kuvakansiossa) ja yritimme parhaamme mukaan bongata valaita McCracken's Restissä, ilman suurempia tuloksia tosin. Iltapäivää kohti maisemat muuttuivat taas vuoristoisemmiksi, ja ennen saapumista yöpymispaikkaamme Te Anauhin pysähdyimme kauniilla Manapouri-järvellä. Se on - arvatkaapa - noin 470 metriä syvä!!!! Ei uskoisi. Mutta NZ:n järven ovat muutenkin aivan massiivisen kokoisia, juuri syvyytensä ansiosta. Iltapäivällä tein pienen kävelun Te Anaussa, ja yritin orientoitua seuraavan päivän Milford Sound ‑retkeen.. ;-) Ja katsoin rygbya telkasta (NZ vs. Etelä-Afrikka), enkä edelleenkään tajunnut siitä juuri mitään…
Su 13.9. Sunnuntai ja odotettu retki etukäteen paljon hehkutettuun Milford Soundiin. Pako myöntää, että tie Te Anausta Milfordiin oli kaunis samoin kuin itse vuono. Sanoisin, että kokonaisuutena se oli jonkinlainen yhdistelmä alppeja ja Norjan vuonoja. Tosin sademetsä teki siitä kuitenkin ihan omanlaisensa. Hienoja maisemia, ja puolipilvinen sää teki maisemista ehkä vielä aavistuksen dramaattisempia kuin pilvettömällä säällä olisi ollut. Kävimme myös Milford Soundin vedenalaisessa observatoriossa katsomaan vuonon vedenalaista elämää. Vuonon ekosysteemi on täysin ainutlaatuinen ja mahdollistaa syvänmeren eliöiden elämisen vain 5-10 metrin syvyydessä. Melenkiintoista. Paluumatka Te Anaun kautta Queenstowniin oli taas pullollaan kauniita maisemia. QT:iin saavuimme vasta kahdeksalta illalla, eli sen katsastaminen jäi taaskin väliin.
Ma 14.9. Kuukausi täynnä Uudessa-Seelannissa, jihuu! Mutta vähiin käy, ennen kuin loppuu… Tänään oli käytännössä viimeinen matkapäiväni NZ:ssa, sillä reissasin KiwiExperience-bussipassin viimeisen etapin Queenstownista Christchurchiin. Ilma oli tuulinen, yllättävän lämmin ja kovin utuinen, eli matkalta ei juurikaan saanut kuvia eteläisistä alpeista, jotka kirkkaalla säällä olisivat olleet näkyvissä. Mutta onhan(!) ne jo nähty länsirannikolla ;-)
Täällä Christchurchissä olen huomisen, ajattelin tutustua kävellen tähän NZ:n englantilaisimmaksi sanottuun kaupunkiin. Täytyy varmaan myös postittaa "talvivaatteita" kotiin, ja hankkia ehkä joitakin tuliaisia… Lento Christchurchistä Sydneyhin on ohjelmassa ke-ip. Toisaalta on sellainen olo, että joissakin paikoissa kuten Queenstownissa ja Wanakassa olisi voinut olla pidempään ja skimbata, mutta toisaalta olen ihan valmis luopumaan bussipassireissaamisesta hetkeksi, saamaan tuttua matkaseuraa ja nauttimaan Aussien lämpöisemmästä ilmanalasta J.
Jos näin tuoreeltaan yrittää NZ:n antia summata, niin kokemusrikasta ja hauskaa on ollut! Pari kestävämpää ystävyyssuhdetta on syntynyt useiden FB-tuttujen lisäksi. Kaikkien kokemusten ja maisemien hienouden tajuaa todennäköisesti vasta viiveellä, joten ehkäpä en analysoi tilannetta tämän enempää! ;-)
Seuraava postaus on mitä todennäköisemmin Ausseista! Kiitokset kaikille kuulumisia kirjoittaneille, niitä on ollut hauska lukea, vaikken ehdi niihin juuri vastailemaan!
Mari
p.s. Onnittelut kaikille ylennetyille kollegoille!
Dear friends,
During the past two weeks I have traveled through the South Island following the route Picton (2 nights) - Nelson (2 nights) - Westport - Lake Mahinapua - Franz Josef (2 nights) - Wanaka - Queenstown (2 nights) - Dunedin - Invercargill - Te Anau - Queenstown - Christchurch. It has been quite an amazing two weeks, have again experienced many adrenaline rich experiences, seen breathtaking views, made new friends and wished in some places that I could stay longer. The absolutely best experience in the South Island has been the skydive in Franz Josef, it was SO GREAT J. The next best things have been Franz Josef full day glacier walk and skiing in Cardrona near Queenstown. I have also done some good walks and seen some rare wildlife. Please see the photo albums to get a better view of all.
I've been today exactly one month in NZ and it has been just sweet (as they say…) ;-) I still have tomorrow here in Kiwilandia to explore Christchurch, but on Wednesday it will be bye bye NZ, G'day Australia. Let's see if Oz can kick NZ's ass what comes to experimenting new things ;-) Have my doubts… Next post from the "West Island" then!
Mari
- comments