Huhuu alkulähtöpaniikki oli melkoinen viime viikon lauantaina! Kamaa oli aivan kamalasti, projektin nimittäin- ylipainokilo olisi maksanut 25e/1kg joten melkoista säätöä kun jaettiin painoa... Mun passi on osittain hajoamassa joten tunti ennen lentoa pikapassia hankkimaan! Täti oli vittumainen ja pelotteli,että en välttämättä pääse maahan-tai joudun käännytetyksi Istanbulissa. Otettiin riski-tosin käytin vanhaa silti ihan joka passintarkistuksessa, myös viisumivaiheessa ja kukaan ei nillittänyt mitään! Että kiitos vain pelottelusta...

Turkish Airlines oli very fine-moooonen tunnnin lento ei tuntunut niin pahalta kun litkittiin punkkua samalla kun katsoi leffaa.;) Kun tultiin ulos lentokentälle oli kuin olisi tullut lämpimään,kosteaan tropiikkiin, missä pimeässä lauloi ihmeelliset linnut ja ötökät- väsyneenä oli aivan äimistynyt! Eka auringonnousu ja näkymä Lake Victoriaan-sanat eivät riitä kuvaamaan tunnelmia että nyt me ollaan täällä!

Meidän kontaktihenkilö Bruno Kyambogon yliopistolta on auttanut ja hoitanut asioita meidän kanssa- tärkeää myös projektin kannalta kun mennään Butterfly developmnet centeriin ja Kirekan slummiin. Normielämän saaminen alkuun on ollut hieman säätöä. Jääkaappi ei toiminut kun vasta eilen... Suihku on perseestä kun liruttaa vain ja pelkästään kylmää vettä. Noh,virkistää ainakin kun on hiessä 24/7! :D Sadekausi on lopuillaan which is nice. Pimeys on TODELLA pimeää kun ei ole yleisvalaistusta, mutta pian sopeutuu käveleen hullun kuoppaista,ylämäki-alamäki teitä. Pitää varoa teiden reunoilla olevia metrin syvyisiä kouruja! Ruoka on mielenkiintoista...kasvissyöntiä ei varsinaisesti ymmärretä mutta onneksi tuoretta tavaraa on tarjolla paljon. Ja ah hedelmäbaari ja samosaa ja matokea! Iltaisin möykkää koiralaumat niin helvetisti että korvatulpatkaan eivät auta-onneksi on joka päivä niin väsynyt kaikesta kävelystä ja kuumuudesta sekä paljosta kaikesta uudesta että simahtaa vaan moskiittoverkon alle. Aamuisin auringon noustessa kuuden maissa aloittaa kukot,lehmät ja lapset huutonsa. Eläväistä menoa ja ihmiset tulee tosi tuttavallisesti moikkaileen naapurista. Meille huudellaan "muzungu" eli valkoinen tms. ja kaikki tuijottaa. Mutta hauskaa on! Love to you all sinne Suomeen! :)

PS. Netti ei oikein pelitä eikä ole vielä omaa...