Profile
Blog
Photos
Videos
Tervehdys taas!
Huhhu, onpa ollu menoa ja meininkiä. Eilen sitten tosiaan vielä menin MBK:hon(Bangkokin isoin ostoskeskus) ja yllättäen tää taksikuski halus et hommataan sille gasolintiket... joten ei muuta kun johonkin "sponsorin" luokse ja esittämään kiinnostunutta. Ihmettelin aikani, kiitin kohteliaasti ja poistuin. Taksikuski kiittelee et autoin ja meikäläinen taas hyötyi tästä sen että matka ei paljoakaan maksanu.
MBK
Siinä vasta ostoskeskus. En ole ikinä eläessäni nähny mitään vastaavaa ja tuskin ihan heti tulen näkemäänkään. 7- kerroksinen järjetön kompleksi jossa on kaikkea mitä ihminen voi tarvita ja jos ei ole niin sitä ei ihminen tarvitse... huhhuh. Raision Mylly jää aika miniksi ton rinnalla. Kiertelin siellä aikani ihmettelemässä kaikkea mahdollista ja mahdotonta, jätin kuitenkin ostamatta mitään kun en oikein kokenu tarvitsevani mitään. Paikassa on myös aikamoinen erikoisuus näin skandinaavin näkökulmasta eli Fifth Floor Food Avenue. Homma toimii siten et meet sinne viidenteen kerrokseen ja saat kassalta kortin jota näytät sitten kojussa josta tilaat ruokasi ja safkan hinta lisätään siihen kortille. Kojuja on monta ja jokainen myy jonkin tyylisuunnan ruokaa. On italialaista, meksikolaista, intialaista, kiinalaista, thaimaalaista, ranskalaista ja jenkkiläistä menua. Sit vaan tiskille johonkin kojuun tilaamaan ja hetken päästä saat hakea sun safkan sieltä. Juomia varten on Food Avenuen oma tiski mistä saa kaikkea viinasta veteen. Kun on syönyt niin sen jälkeen vaan sitte cashierin kautta pihalle ja sillo maksetaan lasku. Helppoa ja yksinkertaista ja varmasti löytyy jokaiselle jotakin. Ainut iso miinus on et hinnat on myös sen mukaiset, ei mitenkään kovin halpaa leikkiä paikallisessa mittakaavassa. Syömisen ja MBK:ssa pyörimisen jälkeen sit vaan takas hotellille ja lepiä kun ei oikein ole vieläkään tottunu aikaeroon.
Tänään sit heräsinkin aamulla 08 aikaan ja suunnitelmissa oli kierrellä temppeleitä, mutta toisin kävi. Aamu tosiaan alkoi sillä et raahauduin hotelliaamiaiselle rättiväsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen. Aamupala oli kyllä todella maittava, varsinkin paikallinen versio siitä. En ymmärrä miks turistit tulee tänne asti ja vetää länkkärisafkaa aamupalaks. Ite söin thaimaalaista aamiaista ja nautin suunnattomasti. Sääli et thaikkusafkat oli melkeen koskemattomia kun suurin osa muista länkkäreistä veteli vaan paahtoleipää,pekonia ja munia. jotenkin käsittämätöntä...
Sen jälkeen hotellihuoneessa hetki lepiä, aamutoimet ja sotasuunnitelman tekoa et mihin meen ja miten taion taksin itelleni niin et saan helpoimman reitin. Päädyin menemään ekana Ko Ratanakosin alueelle Wat Phta Kaewille mitä pidetään Bangkokin synnyinseutuna. Eipä siis muuta kuin hotellista pihalle, alle 30 sekuntia ja ensimmäinen HelloMister, weere u gou? take a tuk tuk yes? - setä piirittää meikäläisen. Noh, olin päättäny ottaa saman taksikuskin kun edellispäivänkin joten Mr.Lekin taksiin joka hengailee tässä hotellin ulkopuolella. Ja taas tehtiin sama diili, "sponsorille" 15 min looki looki no buy, me get gasolintiket, you help me i help u ja meitsi sai kaupungin toiselle puolelle kyydin 50 bahtilla(alle 2e) Kävi kuitenkin niin että Mr.Lekin kanssa sit onnistuttiin juuttumaan törkeeseen ruuhkaan joten matkaan meni sit kevyet 1h jo hotellilta temppelialueelle.
Wat Phra Kaew & Grand Palace
Temppelialueelle maksaa sisälle 350 bahtia mutta se on kyllä sen arvoista. Alueella on myöskin tiukat pukeutumissäännöt joten kannattaa muistaa se jos alueelle menee, peittävä vaatetus on must.
Alue tunnetaan myös Emerald Buddhan temppelialueena ja on erittäin pyhä paikka paikallisille. Pistää kyllä pienen ihmisen aika hiljaiseksi, sitä alkaa miettimään kuinka pieni sitä onkaan tässä isossa maailmassa ja jotenkin tulee todella harras olo temppelialueella ollessa. Alue on myöskin entinen Thaimaan kuninkaan asuinalue, nykyisin kuningas asuu pääasiassa Hua Hinissä ja käyttää temppelialuetta ainoastaan seremonia tarkoituksissa.
Kaikki se historian havina ja se, että itse pääsee kokemaan sen paikan päälle ja näkemään omin silmin, on jotain sanoin kuvaamatonta. Alueella on myös oikeita munkkeja ja myös munkkioppilaita jotka käsittääkseni valitaan jo pienenä munkeiksi. Oli harrasta nähdä munkki siunaamassa matkalilijoita Emerald Buddhan temppelin sisäänkäynnillä. Temppelin aluelle ei saa kengät jalassa mennä eikä sisällä saa kuvata, joten valitettavasti en voi teille näyttää mitä itse näin, se on jokaisen itse nähtävä. Myöskään missään tapauksessa tempelin sisällä ei saa istua niin, että jalkapohjat osoittaa Buddha-alttaria kohden, se on erittäin suuri pyhäinhäväistys ja sitä pidetään erittäin loukkaavana. Myöskin munkeille on annettava tilaa ja istumapaikka mikäli he sattuvat kohdalle tulemaan. Kuuluu ymmärtääkseni uskontoon ja kulttuuriin. Paikalliset miehet myöskin usein ostavat munkeille juotavaa ja ruokaa. Naiset eivät saa antaa munkeille mitään. Syytä en tähän tiedä mutta näin luin.
Temppelialueella vierähti mukavasti muutama tunti armottomasti paahtavan auringon alla. Onneksi alueella oli myös varjoisia istumapaikkoja. Kun lähdin alueelta niin tajusin, että eihän tässä kerkeä mitenkään tänään muille temppeleille enää joten täytyy huomenna katsella lisää. Aattelin sitte et kävelen katsomaan sen kaikkien haukkuman Khao san roadin. Oli aika hauskasta suunnistaa ilman kartaa mut yllättävää kyllä jollain käsittämättömällä tavalla arvoin itseni oikeeseen suuntaan. Sen verran olin aiemmin katsonut karttaa et tiesin suurinpiirtein missä suunnassa kaaostie on. Kaaostielle kun pääsin ni tajusin murto-osa sekunnissa miks kaikki haukkuu paikkaa, aivan järjetön travellerighetto missä on miljoona hellomister - äijää. Muutenkin kuvottava mesta. Aivan överikaupallistunu mesta. Kävelin kadun läpi ja päätin kadota mahdollisimman nopeeta mestoilta takas hotellin suuntaan, oli sen verran ahdistava paikka. Ei muuta ku taksia ottamaan kadulta ja jälleen törmäsin tähän pirun kielimuuriin, nää kun ei ymmärrä täällä englantia välttämättä mitenkään lausuttuna joten tää kuski ymmärsi väärin mihin olin menossa. Onneks tarkistin asiaa näyttämällä hotellin käyntikorttia missä hotellin tiedot on thai - kielellä ja kas kummaa ku kuski nappas herneet nokkaan ja alko hokemaan et kovempi hinta ku sovittiin aluksi. Tästä väännettiin hetki ja sit totesin et lähden taksista pihalle et kyllä mä löydän toisenkin kyydin. Nopeasti kävi kuitenkin niin et hinta yllättäen sopikin mitä oli sovittu ja sitten jo iskikin totuus 10 miljoonan ihmisen kaupungin neljän ruuhkasta. Mun matka mennessä kesti siis sen tunnin verran... Takas tullessa se kesti melkein toista tuntia. Taksikuski kuumotteli ku juututtiin joka paikassa ruuhkaan. Lopulta kuitenkin erinäisten liikennerikkomusten(lue: vastaantulijoiden kaistalla ajamisen, punaisten valojen läpi menon yms) jälkeen päädyin hotellille.
Lähdin illemmalla vielä uudestaan ulos tarkoituksena mennä käymään Thaimaan korkeimmassa rakennuksessa, Baiyoke towerissa. Lippu näköalatasanteelle maksaa 250 bahtia ja sisältää yhden vapaavalintaisen drinkin skybaarissa 83-kerroksessa. Aika makeet on näköalat kun koko Bangkok on ns. jalkojen alla. Tapasin Intialaisen, Mumbaista kotoisin olevan pariskunnan baarissa. Kutsuivat mut kylään jos menen Intian suuntaan. Hyvää settiä :) Aikani istuskeltuani painuin pihalle ja päätin siirtyä takas hotellille päin kävellen sekä käydä matkalla vihdoinkin safkaamassa jotain. Päädyin katuravintolaan missä näytti viihtyvän todella paljon paikallisia. Päädyin kana-kala nuudelikeittoon ja oli todella maittavaa ruokaa! Ruuan hinta oli 70 bahtia eli n. 1,8 euroa.
Hotellilla elbausta ja tän blogin kirjoittamista. Seuraavaks nukkumaan ja huomenna kohti uusia seikkailuja!
-Marko
- comments
Marko V. Siistiä lueskella ku äijä kiertää siellä... Mielenkiintoisia matkailuhetkiä ;)