Profile
Blog
Photos
Videos
Gonahtanut reissuruuna LauLau morjens. Blogin kirjoittaminen on kynnys kun on muuten kivaa ja koneella ei.
Mihin jaimmekaan... Costa Ricassa suuntasimme heti kohti Karibianmerta. Rannattaminen kiinnosti ja eksoottisen kiehtovuutensa ja saatujen suositusten (kiitos, Petra) vuoksi otimme bussin pieneen Cahuita-nimiseen merirosvokylaan.
Cahuita oli kaksi hienonhienoa rantaa, molyapinoita viliseva kansallispuisto ja sita mita Jamaika on kuvitelmissa ilman peljattavia lieveilmioita. Cahuitassa tutustuin ja rakastuin arktiseen lajiin nimelta lainelautailu. Heikot aallot eivat lahes hehtokiloista veistosta kauaa kannatelleet, mutta parin isomman aallon tuoma tunnelma siita, miten lauta kantaa, jatti ihanan tunteen vartaloon. Lukuunottamatta selkaa, joka paloi pahemmin kuin mikaan paikka koskaan. Seuraavat nelja paivaa otin pelkkaa iisia ja aloe veraa. Hauskana lisapointtina mainittakoon surffauksenopettaja, joka lahti oppitunnin aikana hakemaan mokiltaan "jotain" paastakseen pokailemaan rannalla paistatellutta Anskua. Toinen rastasankari, edellisena paivana opettajaksi lupautunut herrasmies sen sijaan pahoitteli myohemmin tavattaessa sita, ettei krapulansa vuoksi paassyt opettamaan aaltojen saloja. Laurin poistuessa kulman taakse pesemaan kasiaan, alkoi tama ritari pokailla Anskua. Kivaa sakkia, terkut teille!
Cahuitasta lahdimme iho saksalaistyylisesti naurettavan paljon punertaen Puerto Viejoon, johon nuori pariskunta J & S oli jo paivaa aiemmin karannut. Erittain miellyttava, joskin hirvittavan kuuma, hostellimme oli kylan kupeessa sijaitseva Kayas place (mainos!), josta suoritimme iskuja lahimaastoon eli lahinna syomaan ja rannalle. On jannittavaa eika yhtaan tylsaa kun ei ole kerta kaikkiaan mitaan tekemista. Puerto Viejossa paasi pitkasta aikaa kasiksi siihen tunteeseen mika valtaa mielen kun mitaan velvoitteita ei ole. Suosittelemme: viisi tahtea. Tassa leppoisassa lekottelussa selkanahkakin alkoi osoittaa elpymisen merkkeja.
Kolmen relaksoivan paivan jalkeen eksyimme San Joseen, jossa ennakkoon varattu hostelli oli lopettanut toimintansa viime vuoden elokuussa. Varaus tehtiin taman vuoden heinakuussa. Paikkaa etsiessamme saimme kuulla usempaan otteeseen olevamme niin sanotusti heikoilla hangilla eli alueella, jossa meidan ei todellakaan kannattaisi liikkua rinkkoinemme ja rahaa pullistelevine taskuinemme. Minkas teet? Lopulta loysimme hostellin, joka oli yha liikekannalla.
San Josen ostarisurffailun ja Mexico Cityn valistopin kautta paadyimme kapitalistisoituvaan Kuuban maahan, joka tarjosi monenlaista ajatusta kortekseihin. Maa on kaunis. Havanna on oikeasti erilainen kaupunki. Yksityisyrittajat (1% asukkaista) tykkaavat systeemista, monet muut eivat. Parhaan esimerkin kannasta Fiideliin saimme palatessamme Viñalesista Havannaan. Meita kuskannut 80-vuotias taksikuski pysaytti meidat Vallankumousaukiolle, jonka luomasta euforiasta johtuen Lauri loihe lausumahan maagiset sanat: Viva la revolucion. Kuski osoitti Lauria, ja kuristi kaulaansa. Alun saikahdyksesta toivuttuamme tajusimme kuskin viittaavan vallankumouksen ihanuuteen. Lisavahvistuksen kuski lausui lukitessaan taksi-Ladan perakonttia jekkulangalla takapuskuriin. "Viva Fidel" ja "Viva Cuba Libre" eivat soineet ilolla. Kuubasta jai mieleen kummastus. Maa on kommunistinen, mutta kansainvaliset suurkorporaatiot ja kommersialismi tuntuvat ajavan maahan vakisin. Rauli Badding Castro ei pysty pitamaan kansaa samanlaisessa otteessa kuin isoveljensa. Vaikka valit Ameriikkaan eivat paranisikaan, ei yritysten vastavallankumousta taida pystya estamaan kukaan. Go before it's too late, korjaan: Be explordinary.
Havannan lisaksi ehdimme Lansi-Kuuban maaseudulle ihmettelemaan sokeritoppavuoria ja -juurikaspeltoja. Ratsatusretki oli allekirjoittaneelle ensimmainen laatuaan. Saalin pienta tammaa allani, mutta maisemat olivat aivan ka-sit-ta-mat-to-mat. Kasittamatonta oli myos pyyteettomien farmarien rahanahneus. Ystavallisyys maksaa.
Ratsastusretkea seuranneeseen illanviettoon tuli ikava saro, kun pimealle kadulle piiloitetun rikkinaisen pullon pystyssa torrottanyt kaula uppoutui pahaa aavistattoman sandaalini ja jalkapohjani lapi parin sentin mitalla. Vuodin kadulle. Vuodin (vai vuosin?) myos meita sairaalan kuljettaneen Ladan lattialle seka sairaalan kaytaville. Ansku huuteli etsien, pyysin seuraamaan verivanaa. Saisinpa euron aina kun sanon niin. Seitseman sahakkaa sairaanhoitajaa operoi jalkapohjaani kuudella eri nesteella ja paketoivat lopulta komeuden. Hinta nolla euroa. Viva Fidel!? Saatuani juuri palamisen vuoksi kuolleen nahkani luotua paasin varomaan uutta kohtaa ruumiissani. Jalka on tiukassa teipissa vielakin (5 paivaa tapahtuneesta), mutta kestaa jo askeleen.
Havannassa hieroimme harmaiden hiusten sikarikaupat ja lensimme Meksikoon Jukatanille, jossa vietamme nyt viimeista iltaa. Aika taalla on mennyt upeita temppeleita (Chichen Itza oh my god!) ihmetellessa, sikarien postittamista selvittaessa ja jarkyttavassa kuumuudessa soijaillessa. Olemme nyt Cancunissa, jonka sita aitoa hotellialuetta olimme juuri ihailemassa. Ei jatkoon. Sikareista viela tiedoksi, etta Yhdysvaltoihin kuubalaisia potkoja ei saa vieda kukaan. Postittaminen Meksikosta on myos lahestulkoon mahdotonta, koska tuo maailmaa paallikoiva kulkutauti kontrolloi kaikkea alueen postia.
Huomenna lennamme sitten sinne, sinne kaupunkiin, josta mina olen haaveillut ainakin viisitoista vuotta. Vaikka jenkkien kuristusote latinalaisesta Amerikasta oksettaa ja maan kasittamatonta ulkopolitiikkaa on helppo vihata etelasta(kin) kasin, mielen valtaa myos houkutuksen kiihottava maku. New York tuntuu siis matkamme ultimaattiselta huipentumalta: oikealta tavalta puristaa kukkarosta, kalustosta ja miehistosta viimeiset mehut irti ja valmistautua vaajaamatta lahestyvaan kotiinpaluuseen. Antakaa minulle anteeksi.
- comments
Lauri Muutamia unohtuneita pointteja: - Lennollamme Costa Ricasta Havannaan lentoyhtiomme Mexicana hukkasi kaikkien paitsi Sallan repun. Saimme odotella hammasharjojamme ja puhtaita kalsareita toista vuorokautta tuskaisen hikisessa Havannassa ilman minkaanlaisia korvauksia. Samainen Mexicana on hakeutunut eilen konkurssiin, onneksi lentomme New Yorkiin pitaisi kulkea ajallaan. - Meksikolainen ruoka on ihanaa. Kuubalainen ei oikein ollut. - Saimme sikarit postiin. Perille niita ei taida uskalla odottaa. - Lahdemme nyt kentalle!
Cyank KristenMary N / Since I started this clhealnge I have seen God's love in everything including myself! Even when the devil tries to tell me I am too ordinary, I can think to my self of how EXTRAordinary I am!Thanks so much for the clhealnge idea! I will pray for everyone doing it to see Gods love like I have