Profile
Blog
Photos
Videos
Kukkuluuruu ja lunta tupaan. Punakuonojen perheesta puhelimessa talla kertaa Anks ja Lars.
Alkuun niinsanottu "oikaisu". Meita on pyydetty korjaamaan parin merkinnan takaista virheellista julkaisua. Pyydamme anteeksi kaikilta tosikoilta ja muilta kukkahattuisilta, jatkossa pyrimme informatiivisempaan ja totuudenmukaisempaan ilmaisutapaan. Kerrottakoon kuitenkin etta kyseessa oli parodinen lappa eli niin sanottu lapanderi. Muut tosimatkaajat ihmettelevat matkamme lyhytta kestoa jatkuvasti ja kertovat etta ei nain voi matkustaa. Herkkasieluinen turisti loukkaantuu vahemmastakin. Jatkossa puramme pahan mielen muilla keinoin, vaikkapa paikallisiin.
Sitten asiaan.
Kuvapaivitys purki osuvasti meille ennen Guatemalaa tahan mennessa tapahtuneen, mutta suin sanottuna pikaisesti. (en loyda kaksoispistetta.) 'Euan saarelta kerkesimme hyvissa ajoin laivaan, jonka kapteeni oli kuin olikin menopaalla. Herasimme puoli nelja, ja laiva irtosi laiturista puoli kuusi. Taman jalkeen matkasimme yhta kyytia 53 tuntia. Vietimme piiitkan paivan Nuku'Alofassa ennen Tyynenmeren ja kansainvalisen paivamaararajan ylittanytta lentoamme. Stoppasimme "lyhyella teknisella" Samoalla, jossa kone tyhjennettiin ja meidat ajettiin turvatarkastusmankelin lapi, jotta emme veisi vaihtoaulaan mitaan sinne kuulumatonta. Viimeiset kerkesivat juuri turvatarkastajien katevista kasista istumaan kun kasky kavi takaisin koneeseen. Yhdeksan tuntia Los Angelesiin kului kuin siivilla, kiitos taas Air New Zealand. Mainos.
Los Angeles oli kaikesta ennakkohypetyksesta huolimatta oikein mielenkiintoinen paikka. Olisimme olleet mielellamme nyt ehdittya kuutta tuntia kauemmin. Nyt kaupunki on meille Hollywood Boulevard. Kyltin naimme kylla, Leonardoa emme. Tanne palaamme viä. Watch out, Leo. Hymio.
Illan hamartyessa ja kiireen hiipiessa metroilimme takaisin kentalle, josta tytot ottivat oman suuntansa kohti valilasku-Floridaa ennakkoonsovitun mukaisesti. Pojat jatkoivat tutustumista maailman ankeimpaan suureen lentokenttaan ennen suoraa lentoa Vali-Amerikkaan. Sukupuolet kohtasivat jalleen Guatemala Cityn lentokentalla, jonka kolmas kerros oli matkan tahanastinen kliimaksi. Ainakin kentan turistiopas jaksoi sita meille mainostaa. Kelatkaa. McDonalds, Subway, Pollo Campero, Telepizza, vessanpontot renkaineen ja kolme seteliautomaattia, jotka melkein toimivat.
Nyt sen uskaltaa sanoa aideillekin, Guatemala jannitti pikkuisen. Lukekaa Ulkoasiainministerion matkustustiedotteet, jos uskallatte. Ennakkokasitysten (siella on vaarallista) vastaisista ennakkorauhoitteluista (siella ei ole vaarallista) johtuen ja huolimatta ilmoilla oli kysymys, miksi joka kulmalla vaanii turistipoliisi pyssyineen. Olimme aivan varpaillamme. Nyt paljastettakoon, etta mitaan ei sattunut. Ei mitaan. En silti kutsuisi maata turvalliseksi, kuten LP eli kavereiden kesken lonkku sen hauskasti ilmaisee.
Guatemalan matkailunedistamiskeskus mainostaa maataan sanoilla moderni ja kolonialistinen. Naimme lahinna jalkimmaista. Pääasialliset kohteemme Antigua ja Panajachel Lago de Atitlanilla olivat melkoisia gringojen temmellyskenttia. Luonnonvaroistaan riistetyn maan kansa on koyhaa ja vaikuttaa erittain kiinnostuneelta turisteista kaikin tavoin. Viitta minuuttia kauempaa emme julkisissa paikoissa viettaneet ilman, etta joku olisi tullut tarjoamaan jotain. Laudeliinoja, markia cashewpahkinoita, vanhaksi mennytta purkkaa, riippumattoja, koruja, lettinauhoja ja naiden lisaksi kaikkea turhaa oli tarjolla minne menimmekin.
Otimme lentokentalta suoran kyydin Antiguaan. Kaupunki on kaunis, kolmen tulivuoren valisessa laaksossa sijaitseva ihmetys. Rakennukset ovat vanhoja, kirkkoja on paljon, ja turisteja viela enemman. Ihmettelimme muutaman paivan arkkitehtuuria, sadekauden yllatyksia ja elamaa. Osallistuimme karaokeskabaan, jossa sijoituimme kunniakkaasti viimeisiksi tiukasta loppupuristuksesta ja yllatyskortistamme (Happy birthday-laulu) huolimatta.
Kuljimme Guatemalan eniten maantierosmoja vilisevilla teilla vaarallisten paikallisbussien sijaan turvallisilla turistibusseilla, joiden keulassa lukee kissankokoisesti etta TURISMO. Eipa tarvitse rosmon arvuutella, missa ne Rolexit ja pulleat rahavyot luuraa. Kuten mainittua, selvisimme vaurioitta. Matkalla Antiguasta Panajacheliin turismokarrymme kuski naytti meille olosuhteiden pakosta, miten helposti jyrkkaa tieta laskeudutaan jarrujen pettaessa pienia vaihteita ja kasijarrua kayttaen.
Panajachel sijaitsee Atitlan-nimisen kraaterijarven rannalla. Pikaisen arvion mukaan Atitlan on suurinpiirtein hiukan suurempi kuin Laihian Nälkäjärvi. Kaupungista paasee helposti ja varmasti jarven rannalla sijaitseviin pienempiin kaupunkeihin, jotka ovat kuuleman mukaan nakemisen arvoisia. Me keskityimme Panajachelin katuihin ja 27 kilometrin eli puolentoista tunnin automatkan paassa olevan Chichicastenangon sunnuntaimarkkinoihin. Markkinatouhu oli vaikuttavaa. Tingimme matkaamme metriset tukikepit sisaltavan riippukeinumaton, joka nyt ilostuttaa jokaista laukunpakkaamiskertaa. Kylla se viela maksaa itsensa takaisin. Juhani ja Salla ottivat viimeisena aamunamme venekyydin Santiago de Atitlan -nimiseen kaupunkiin, joka oli kuulemma huomattavan miellyttava paikka.
Vaikka jokaisen paikallisen eli potentiaalisen rosmon tapaaminen jannitti, oli jokaikinen tapaamamme ihminen sisalta kultaa. Erityismaininnan saa Panajachelin majapaikkamme Villa Europan tuleva isanta, kolmivuotias Marlon, joka sulatti retkueemme sydamet noin viidessatoista sekunnissa. Kahden Pana-yon jalkeen jatimme sydantasarkevat jaahyvaiset isantaperheelle ja suuntasimme kohti lentokenttaa, jonka vieressa olevassa hotellissa yovyimme. Kentta oli jo saapuessamme kiinni, mutta paasimme sisaan. Viimeisen lukitsemattoman ravintolan kassaneiti laskeskeli kassaansa ja kertoi ravintolan olevan kiinni, mutta noin puolentoista sekunnin harkinnan jalkeen han kysyi mita haluaisimme syoda. Lankkariruoat huiviin ja tyontekijoiden taskuihin hieman omaa lisaa. Kas nain se kay.
Huonosti nukutun yon jalkeen otimme 150 metrin taksikyydin ja lensimme businessluokassa (MITA IHMETTA KILROY TRAVELS!!!) Costa Ricaan, jossa nyt siis merkinnan otsikosta huolimatta pyllistelemme palaneen nahan kiristaessa jokaisella askeleella.
- comments
Lauri Lisaksi kaikille jannityksesta sekaisina radiota kuunteleville tiedoksi, etta meita ei edellisen rimanalituksen jalkeen ole lahestytty kanavan puolesta. Lienevatko pyorivat lomat syyna. Viela kiitokset matkatoimistomme maailmanymparispesialistille. No hard feelings tosta busineksesta.