Profile
Blog
Photos
Videos
Heips pitkasta aikaa! Vahaan aikaan en oo kerennyt kirjoittelemaan ja nytkin vaan nopeasti kertaan kuulumisia.
Viimeiset paivat Ecuadorissa olivat aivan mahtavia. Lahdettiin telttailemaan vuorille heppojen kanssa, ratsastettiin kumpanakin paivana n. 7-8 tuntia, kokkailtiin ruokaa nuotiolla, ja yovyttiin teltassa. Vuorilla oli mahtavan hiljaista ja kaunista, en varmaan koskaan unohda sita fiilista, kun istuu koko paivan ratsastettuaan vuoren rinteella, n. 3500 metrissa, nuotion aarella, katselee maisemia pimenevassa illassa, eika lahimailla ole ketaan muita. Mahtava paatos hienolle Ecuadorin kierrokselle. Se oli hyvasta myos, koska paasin viimeista kertaa talla reissulla (tai mista sita tietaa...) harjoittelemaan mun espanjaa, silla opas ei puhunut kunnolla englantia. Olin tosi yllattynyt ja iloinen siita, miten hyvin parjaan jo mun espanjalla ja miten pitkia keskusteluja pystyn silla kaymaan. Hostellilla sattui kans aika hauska juttu, kun yksi respan tyontekijoista pyys mua auttamaan yhden englannin kielisen sahkopostin kaantamisessa espanjaksi ja engalnnin kielisen vastauksen kirjoittamisessa, kun se saneli mulle espanjaksi. :D Ja ma onnistuin hienosti!
Viimeisena paivana melkein eksyttiin vuorille, tai ei meinattu loytaa sielta reittia alas. Onneksi kuitenkin tavattiin pari paikallista miesta, jotka olivat hevosiensa ja koiriensa kanssa metsastamassa janiksia ja ne auttoivat meidat alas takaisin kylaan vievalle polulle. En tiia onko mitaan niin siistia, kuin laukata taysilla pitkin pienen ecuadorilaisen vuoristokylan katuja. Ei valttamatta.
Paluumatkalla otettiin kisoja, kumman hevonen on nopeampi. Ma voitin ensimmaisen ja opas toisen, joten pitihan meidan ottaa viela kolmaskin kisa. Ma olin melkein voittamassa, kun mun hevonen kompastui ja melkein kaatui ja ma en selvastikaan ollut oikein hereilla vaan lensin komeassa kaaressa alas. Onni oli matkassa, silla laukattiin niin kovaa kuin vaan hevosella paasee ja mulla ei ollut kyparaa (ne ei taalla oo kuullutkaan, etta ratsastettaessa piettaisiin kyparaa), eika mulle kaynyt mitaan. Silmalasit vaan meni rikki (kolmannen kerran...) ja selassa on kivat ruhjeet.
Oltiin aika lahella hostellia, joten ratsastettiin takaisin sinne (kayntia talla kertaa), hoidettiin hevoset ja sitten mun pitikin jo lahtea takaisin Quitoon. Olin Quitossa vasta myohaan illalla, joten otin vain hostellihuoneen ja menin suoraan nukkumaan.
Aamulla lahdin 7:n lennolla Panaman ja Trinidadin kautta Tobagolle. Tapasin ihanan Majan, nyt jo kolmannen kerran, sattumalta lentokentalla ja tajuttiin etta ollaan samalla lennolla Panamaan (Maja oli menossa Kolumbiaan). Oli ihanaa nahda Majaa viela kerran, vaikka se tarkoittikin, etta meidan piti taas hyvastella ja ma en tykkaa hyvastelyista.
Teija oli mua lentokentalla vastassa ja mentiin niille, missa Teijan mies, Frothy, oli laittanut mahtavaa ruokaa. Olin kuitenkin aika vasynyt ja menin aikaisin nukkumaan. Teijan perheen talo on ihana, tosi kaunis ja tilava. Mulla on oma huone, mika on tosi luksusta. Tobago on mielettoman kaunis ja taalla on koko ajan tosi lammin, mika on ihanaa kylmien vuoristo oiden jalkeen (meidan teltta oli aamuisin jaan peitossa...). Oon kaynyt joka paiva rannalla ja uinut paljon. Pitaa jatkaa Tbago sepustusta myohemmin, silla Teijan ja Frothyn tyontekija Bumby tuli justiinsa koputtelemaan nettikahvilan ikkunaan, etta nyt pitaisi jatkaa matkaa. Halusin kuitenkin tulla vaan kertomaan, etta viimeiset paivat Ecuadorissa olivat ihania ja nyt olen turvallisesti kauniilla paratiisisaarella nimelta Tobago.
Love, Linda
- comments