Profile
Blog
Photos
Videos
Parissa paivassa tapahtunut niin paljon, etten oikein tieda mista sita aloittaisi. Torstaina kavin Lontoossa nettikahvilassa, mutta kilroyblogs ei toiminut, joten kirjoitin jotain ylos livejournaliin. Tassa tulee nyt siis ensin vahan tekstia Lontoosta, kirjoitettu siis torstaina 24.9. :
Eilen illalla tutustuin paremmin muihin tyyppeihin meian dormissa. Kaikki nauroi mulle, kun jatin vahingossa avainkortin (milla avataan huoneen ovi ja safety locker) safety lockeriin visa electronin sijasta ja lukitsin sen. Onneksi sain respasta uuden ja nyt mulla on siis kaksi avainkorttia, silta varalta jos vaikka hukkaan toisen taas. Tanaan meian dormissa vaihtuu kylla porukka melkein kokonaan, koska monella oli tanaan check-out. Ja tana aamuna herasin siihen, kun hostellin henkilokunta heitti kaksi poikaa meian dormista ja koko hostellista ulos. Ne oli kuulemma kahtena iltana perakkain laittanut meian huoneen palohalyttimen pois paalta.
Tanaan koitin pysytella poissa kaupoista, etten kuluttaisi niin paljon rahaa. Suuntasinkin heti aamusta National History Museumiin ja vitsi se on kylla makee paikka! Oon kaynyt siella muistaaksi aiemmin kaksi kertaa, mutta siita on aikaa. Ja nyt mulla oli aikaa keskittya kaikkeen mielenkiintoiseen kunnolla. Pari nayttelya jai kuitenkin nakematta, kun siella tuli joku halytys ja kaikkien piti poistua rakennuksesta. En tiia oliko se joku harjoitus vai oikeasti hatatilanne, en jaksanut jaada ottamaan selvaa vaan lahdin Camden Towniin.
Loysin jo eilen Camden Townista ihan mahtavan paikan, mita ei ollut viela kolme vuotta sitten: InSpiral Lounge! Sielta sai vegaani- ja raakaruokaa, superfoodeja ja parasta raakasuklaata, mita oon koskaan maistanut! Siella oli muutenkin hyva meininki ja juttelin paljon ihmisten kanssa mm. Suomen superfoodien saatavuudesta.
Vietettiin meian dormin porukalla iltaa hostellilla jutellen ja ruokaa laitellen, oli aika lepposaa. (:
Se siis Lontoosta, perjantaiaamuna herasin viidelta, koska lento Atlantaan lahti yhdeksalta. Yhdeksan tunnin lento meni aika nopeasti, koska sain vieruskaveriksi Robertin Northern Carolinasta Usa:sta. Robert on toissa armeijalla ja oli juuri tulossa kahden kuukauden komennukselta Qatarista. Samalla lennolla oli myos jotain Robertin kavereita, jotka olivat parhaimmillaan olleet 6kk poissa kotoa. Oli hauska katsoa, miten niilla alkoi silmat loistaa kun saivat ensimmaiset Heinekenit eteensa. En todellakaan kerennyt pitkastymaan lennolla, kun Robert hopotti koko ajan jotain, kyseli Suomesta ja elamasta siella ja osteli mulle taukoamatta sipseja tai karkkia tai muita herkkuja. Melkein tuli haikea olo kun hyvasteltiin lentokentalla.
Olin tosi yllattynyt, miten vaikeaa on vain vaihtaa konetta Usa:ssa, tai siis siita miten tarkkoja ne on. Lontoossa mua ensin haastateltiin n.20 min., etta sain edes nousta koneeseen. Siina kaytiin lapi mun koko reissu, niita kiinnosti missa aion asua Ecuadorissa, missa aion asua Tobagolla, mista tunnen Tobagolaisen ystavani, miksi haluan Atlantaan ja New Yorkiin... jne. Haastattelun jalkeen virkailijat viela tutkivat antaumuksella mun passia, lentolippuja ja opiskelijakorttia. Lentokoneessa piti sitten tayttaa Visa Waiver ja maahannousukortti. Visa Waiverissa kysyttiin mm. mun rikollistaustasta ja oonko ollut tekemisissa natsi-Saksan tai sen liittolaisten kanssa vuosien 40 ja 70 valisena aikana. Lentokentalla oli passitarkastus, missa multa viela kysyttiin, mita aion tehda Ecuadorissa ja kauanko olen Atlantassa. Multa otettiin myos sormenjaljet ja valokuva, se oli aika jannaa. :D
Atlantan vaihto kesti reilut kolme tuntia, mutta aika meni nopeasti noissa rajamuodollisuuksissa ja ihmetellessa sita valtavaa kenttaa ja sen pikaruokaravintoloiden maaraa. Lento Quitoon kesti reilut viisi tuntia, mika meni sekin nopeasti, koska siina lentokoneessa oli tuolien selkanojissa pienet naytot, mista pystyi katsomaan elokuvia. Quiton lentokentalla kaikki toimi aika moitteettomasti, eika mulla mennyt kuin vartti paasta ulos sielta. Otin lentokentan edesta taksin, jolla menin suoraan hostellille. Hostellilla juttelin hetken samassa dormissa asuvan jenkin kanssa, mutta menin aika pian nukkumaan. Meian huoneesta on ikkuna suoraan kadulle ja koko yon kuuluikin tosi kovaa metelia. Olin kuitenkin niin vasynyt, etta nukuin ihan onnellisesti kahdeksaan asti, pahemmin herailematta.
Aamupala poydassa juttelin Hollantilaisen tyton kanssa, joka oli myos vasta saapunut Ecuadoriin ja Itavaltalaisen tyton kanssa, joka oli viettanyt Ecuadorissa jo 9 kk ja on torstaina lahdossa kotiin. Vaikka tuo hostelli ei olekaan mistaan rauhallisimmasta paasta, se vaikuttaa tosi mukavalta. Kivaa porukkaa ja henkilokuntaa. Pitkan valmistautumisen jalkeen paatin lahtea tutkimaan ymparistoa ja loysin tallaisen kivan internetkahvilan. Hyva musiikki soi ja suitsukkeet tuoksuu. Kohta pitaisi lahtea selvittamaan miten paasen huomenna Moñtanitaan ja ostaa porukoille lennot Quitosta Mantaan ja takaisin. Ulkona on tosi hyva ilma, aurinko paistaa ja varmaan n. 20 astetta lamminta.
Palaillaan, love Linda
- comments