Profile
Blog
Photos
Videos
Huh, hengissa selvitty campingista ala Galapagos ja hauskaa oli jalleen! Mentiin isolla porukalla, olisikohan meita ollut n. 20, syrjaiselle rannalle Puerto Chinoon n. 30 min. Baquerizo Morenosta. Mukana oli Andreksen paikallisia kavereita ja iso joukko vaihto-oppilaita jenkeista ja kanadasta. Ranta oli aivan ihana! Parasta oli, ettei siella meidan lisaksi ollut kuin pari merileijonaa, rapuja, pelikaaneja ja muita lintuja.
Ennen auringon laskua tutustuttiin rantaan ja kappailtiin sen lahistolla ihastelemassa luontoa. Ranta oli aika suojaisa ja merivesi oli vahan normaalia lampoisempaa, joten aika paljon tuli myos lilluteltua meressa ja leikittya surffilautojen kanssa. Auringon laskettua tehtiin nuotio ja loppuilta menikin istuessa nuotion ymparilla syoden ja juoden. Kun Andres puhui campingista ajattelin tietenkin, etta kyseessa olisi telttaretki. Paikan paalla mulle kuitenkin selvisi, etta ainoastaan kaksi pariskuntaa oli ottanut pikkuruiset teltat mukaan ja me kaikki muut nukuttiin taivas alla nuotion ymparilla, mika oli kylla tosi siistia! Yo oli lammin ja mulla oli viela Andreksen makuupussi lainassa, joten nukuin kylla tosi hyvin. Aamulla herasin siihen, kun merileijonat rupesivat pitamaan auringon noustessa sita ihme molinaansa (miten joku niin suloinen elain voi pitaa niin hirveaa aanta?). Pikkulinnutkan eivat halunneet antaa meidan nukkua, vaan hyppivat meidan paiden paalla niin kauan, etta noustiin ylos.
Aamu meni uidessa ja aurinkoa ottaessa. Rannalle tuli myos paljon paikallisia viettamaan sunnuntaipaivaa ja paasin harjoittamaan mun espanjaa. Kahden aikaan siivottiin jalkemme ja lahdettiin takaisin sivistyksen pariin. Lahdin tsekkaamaan paikallisen uimarannan, mika on ihan keskustassa sataman vieressa ja yllatyin aika suuresti. Biitsi oli nimittain taysin merileijonien hallussa ja muutama ihminen oli ankeytynyt niiden valiin ottamaan aurinkoa. Itsekin raivasin tilaa parin merileijonan valista ja asetuin niiden seuraksi nauttimaan hienosta kelista. Etta nain Galapagoksella. Aika kurjaa, etta tanaan on mun viimeinen paiva Galapagoksella. Taalla on ollut niin mahtavaa, paljon hienompaa kuin oon koskaan uskaltanut kuvitellakaan. Kauniita pienia kaupunkeja (etenkin Puerto Baquerizo Moreno missa nyt olen, on hurmaava pikkukyla), ystavallisia ihmisia, uusia ihania ystavia ja mika parasta, uskomaton ja ainutlaatuinen luonto.
Oon oppinut taalla tosi paljon Galapagoksen luonnosta ja elaimista. Mm. paljon mielenkiintoisia faktoja elaimista (tosin ei ehka Suomessa niin tarpeellisia), kuten iguaanien paritteluvarityksesta, merileijonien haaremien valtapeleista ja blue footy boobieiden kosiotansseista. Se poika, jonka vanhempien luona nyt asun, Andres, tyoskentelee taalla oppaana ja silta oon myos kuullut paljon kaikkea mielenkiintoista Galapagoksen historiasta ja luonnosta. Silla on myos paljon mielenkiintoisia kirjoja, joita oon selaillut taalla ollessani.
Tykkaan taalla myos siita, miten ihmiset suhtautuu luontoon. Galapagoslaiset tosiaan kunnioittaa kotiseutunsa ainutlaatuisuutta ja elaimia, jotka myos pitavat naita saaria kotinaan. Tanaan, kun tultiin taksilla takaisin rannalta, taksikuski jarrutti ja soitti pillia, joka ainoan pikkulinnunkin kohdalla (ja niita on paljon), ettei yksikaan elain vain jaisi auton alle. Eika kukaan todellakaan roskaa. Yksi syy tahan voi tietenkin olla erittain tiukat kansallispuisto saannot (97% Galapagoksesta on kansallispuistoa), mutta jokatapauksessa meilla olisi paljon opittavaa galapagoslaisilta.
Huomenna tosiaan Quitoon, saa naha mita siella keksin (jotain suunnitelmia tosin on jo)! Galapagokselle on kuitenkin pakko tulla jonain paivana takaisin! Taalla on tosi paljon erilaisia vapaaehtoistyoprojekteja, jotka on aika kiinnostavia. Tai ehka tuun tanne tyoskentelemaan Albatros-sukellusliikkeeseen, niinkuin sen omistaja mulle ehdotti. :D Nyt kuitenkin tuskin maltan odottaa, etta vihdoin paasen Tobagolle!
Ciao!
Love, Linda
- comments