Profile
Blog
Photos
Videos
Indonesia, Lombok
7-12.1.2011
Haalittuamme omaisuutemme takaisin Lombokin lentokentän hihnalta, menimme tiedustelemaan majoitusta niitä tarjoavilta tiskeiltä. Kävimme kahdella eri tiskillä ja molemmat tarjosivat sen verran kalliita hintoja ettei kiinnostanut alkuunkaan.=) He perustelivat asiaa sillä, että nyt on sesonkiaika. Emme tietenkään langenneet näihin vedätyksiin vaan otimme halvan taksin Mataramin keskustaan, jossa jäimme ensimmäiseen hotelliin, jonne taksi meidät vei. Hotellissa oli enimmäkseen paikallisia, joten huonehinta oli edukkaahko 12€/yö sisältäen aamupalan.
Tässä vaiheessa Lindan kuumeilu oli ohi, mutta molemmilla oli edelleen vatsakipuja. Lähdimme syömään Mataramin keskustaan, jossa toiminta keskittyy yhden ison tien varrelle sekä yhteen neljä kerroksiseen kauppakeskukseen. Löysimme sopuhintaisen ruokapaikan, jossa päätimme koittaa jotain ruokaa, joka ei olisi niin tulista, jotta vatsa voisi rauhoittua. Söimme kalaa sekä riisiä, joka oli sopivan kevyt ateria. Ensimmäinen ilta meni hotellilla lepäillessä sekä suunnitelmia tehdessä. Olimme mm. suunnitelleet menevämme Lombokin vieressä sijaitseville Gili-saarille muutamaksi päiväksi, mutta kummallakaan ei ollut sellaista oloa, että jaksaisi matkustaa.
Seuraavana aamuna vatsakivut olivat astetta kovemmat ja päätimme käydä apteekista hakemassa jotain lääkettä. Myyjä ei osannut hirveän hyvin englantia ja tarjosi aluksi Immodiumia mitä omatkin lääkelaukut pullistelivat jo valmiiksi. Emme innostuneet asiasta vaan pyysimme alan ammatilaisina =) Ciproxin antibioottia, joka voisi olla tilanteeseen sopivaa. Myyjä kaivoi kätköistään vastaavan eri nimisen antibiootin, jota ostimme pari levyä. Otimme oitis ensimmäiset annokset ja päätimme koittaa josko näillä kivut lakkaisivat ja vatsa rauhoittuisi, koska itselläni ei ole ollut vatsa yhtä kipeä ties koskaan.
Illalla kävimme ostoskeskuksessa syömässä länsimaalaista ruokaa siinä toivossa, että sillä olisi myös vaikutusta asiaan. Vaihtoehtoina oli Mc Donalds, KFC sekä Pizza Hut.=) Tilasimme jälkimmäisestä pasta-annokset, jotka olivat sikahintaiset (2,5€/kpl+verot) kun oli tottunut paikalliseen hintatasoon. =) Seuraavana aamuna tila molemmilla oli hieman parempi ja vatsakivut olivat helpottuneet, mutta päätimme ottaa rennosti myös tämän päivän ja vietimme aikaa pelkästään hotellilla sekä läheisessä Mataramin keskustassa. Suunnittelimme että seuraavana päivänä tilan salliessa vuokraisimme skootterin ja lähtisimme tutkiskelemaan saaren muita osia.
Kahden päivän antibiootin popsimisen jälkeen olo oli jo sen verran parempi, että uskalsimme lähteä Mataramin ulkopuolelle. Lähdimme etsimään skootterin vuokrauspaikkaa, joka ei osoittautunut ollenkaan helpoksi. Ensimmäiseksi neuvottelimme kadulla satunnaisen kaupustelijan kanssa, jonka kaverilta olisi saanut reilun 8€:n päivähintaan skootterin, mutta hinta ei kiinnostanut, koska se oli kaksi kertaa kalliimpi kuin Balin saarella. Lähdimme eteenpäin etsimään toista paikkaa. Paikalle ajoi skootterilla toinen mies, joka kertoi tietävänsä mistä skoottereita saa ja alkoi ajaa asiaa.
Ensiksi mies yritti soittaa yhteen paikkaan, mutta hänen akkunsa loppui=). Seuraavaksi hän pyysi meitä viereiseen ravintolaan odottamaan viideksi minuutiksi, jonka aikana hän ajoi jonnekin liikkeeseen kysymään meille mopoa. Viisi minuuttia myöhemmin mies palasi ja pyysi minua hyppäämään kyytiin, tarkoituksena hakea vuokravespa lähellä olevasta Home stay majoituspaikasta. Minuutin ajon jälkeen menimme kyseiseen paikkaan, jossa ei ollutkaan mopoa. Omistaja selitti, että hänellä olisi yksi mopo, jonka piti jo oikeastaan palautua tähän kelloaikaan mennessä, mutta sitä ei kuitenkaan oltu palautettu vielä. Odottelimme siinä viisi minuuttia ja samalla omistaja yritti soitella mopon vuokranneelle henkilölle. Asia ei ottanut sujuakseen ja lähdimme tästä takaisin ravintolaan, jossa Linda odotteli. Tämän jälkeen mies, joka oli kiivasti ajanut meidän asiaa ehdotti, että hän ajaisi minun kanssa hänen mopollaan Senggigiin, josta mopo löytyisi vuokralle helpommin. Tämän jälkeen ajaisimme yhdessä takaisin, hakisin Lindan ja ajaisimme sitten Lindan kanssa TAAS takaisin Senggigiin, jonne meidän oli alunperin tarkoitus mennä. =))) Yksinkertaista, eikö olekin. Ei tosiaan ole! =) Mies oli ymmällään kun sanoin, että eihän tuossa ole mitään järkeä. Lopuksi vielä joutuisimme palauttamaan mopon seuraavana päivänä Senggigiin ja tulemaan sieltä takaisin Mataramiin, jossa meillä oli jo maksettu majoitus sekä pyykit pesulassa. Senggigi sijaitsi siis puolen tunnin ajomatkan päässä.
Lähdimme pelipaikalta eteenpäin kyselemään eri hotelleista mopoa vuokralle. Ensimmäisessä hotellissa henkilö, jonka kanssa aluksi asioimme ei osannut englantia ja pyysi lisäavukseen toisen kaverin. Tältä kysyin englanniksi että olisiko heillä mopoa vuokralle ja näytin vielä kansainvälistä merkkiä, joka oli kaasukahvan vääntäminen. Mies totesi tähän: Nasi Goreng? Eli Riisiä kanalla? Apuaaaaaaaaaaaaaa!! =)) Hah hah haa...Olisi sitä tietty voinut syödäkin. Helpompaa se olisi ollut ottaa riisiä ja kanaa kuin jatkaa mopon metsästämistä. Jatkoimme kuitenkin hysteerisen naurun saattelemana seuraavaan hotelliin, josta meidän onneksemme englantia puhuva mies osasi neuvoa meidät paikkaan, jossa mopoja vuokrattiin. Vihdoin löysimme automaattivaihteisen mopon, jonka hinta oli vajaan euron enemmän kuin Balilla, mutta sen sai seuraavaksi 24 tunniksi. Vastaavasti Balilla tarvitsi vuokramopo palauttaa aina iltaisin. Olipas hankalaa, mutta löytyipä se vespa kuitenkin lopulta. Ongelmana ilmeisesti Mataramin alueella oli se, että mopotarjontaa kyllä löytyy, mutta kysyntä pelkästään paikallisten turistien keskuudessa on niin valtava, että meikämannelänkkärit saa kyytipelinsä vuokrattua hivenen helpommin esimerkiksi Senggigin kaltaisista länkkärituristikeskittymistä.
Suuntasimme mopon nokan kohti edellä mainittua paikkaa, ja siellä olikin huomattavasti enemmän valkonaama-matkailijoita näkyvissä kuin Mataramissa. Ymmärtäähän sen silti, kun Mataramin alueella ei käytännössä ollut muuta kuin rähjäinen keskusta. Aluksi emme tienneet mihin suuntaan olisi pitänyt ajaa, joten kysyimme neuvoa aina isoimmissa risteyksissä. Muutaman mutkan ja neuvojen kysymisen jälkeen löysimme kuitenkin ensimmäisen katukyltin, jota seuraamalla löysimme perille. Senggigi oli kuten monet muutkin rantakohteet: oli sukellusfirmoja, ravintoloja sekä ökyhotelleja. Senggigistä eteenpäin tie muuttui komeaksi vuoristotieksi, josta oli välillä hulppeat näkymät merelle. Rannat Senggigistä pohjoiseen mm. Malimbu ja Nipah olivat hieman rauhallisempia ja kovin suosittuja etenkin paikallisten nuorten keskuudessa. Kävimme istuskelemassa yhdellä rauhallisista rannoista, mutta emme vaivautuneet menemään uimaan. Maisematietä jonkin aikaa ajeltuamme käännyimme takaisin Senggigin suuntaan, jonne päästyämme pysäsimme paikalliseen Art Marketiin.
Art Market koostui useasta jäätelökioskin kokoisesta liikkeestä, joissa oli kaikissa miltei samat puuesineet tai korut myynnissä. Kiertelimme alueella hetken aikaa ostamatta mitään.. Art marketin vieressä oli muutama rantaravintola, joiden hinnat olivat juuri sen mukaiset kun voi olettaa, jos Sheraton hotelli on 30 metrin päässä. Senggigistä ajelimme hiljalleen takaisin Mataramiin maisemia katsellessa. Menimme tällä kertaa eri reittiä, joka osoittautui paljon lyhyemmäksi. Reitillä näimme muun muassa kalastajia, jotka olivat hieman epänormaalissa paikassa pyydystämässä fisuja: paikka näytti pellolta=) Koko totuutta emme saaneet selville, että mistä kalat olivat pellolle joutuneet. Oliko joki mahdollisesti tulvinut niin paljon että kalat olivat ajautuneet sinne? Järveltä tai lammelta vesistö ei näyttänyt?! Niin tai näin sinne jäivät ja toivottavasti kalamiehet saivat kelpo saaliin. Ekan mopoilupäivän jälkeen oltiin saatu vähän parempi kuva siitä millainen paikka Lombok oikeastaan onkaan. Halusimme tottakai nähdä vielä vähän lisää ennekuin oli aika jättää Indonesia taakse, jotenka pidimme mopon vielä seuraavankin päivän.
Tällä kertaa otimme suunnaksi Lombokin etelä-osan ja ajoimme kohti Kutan aluetta. Balin Kuta nimisen alueen kanssa yhteisiä asioita on juurikin nimi, ei mitään muuta. Paikka oli ihan helmi. Rauhallista, uskomattoman kauniit maisemat, vain kourallinen muita turisteja ja kaupustelijoitakin oli vain muutama. Parkkeerattiin vespa rannan viereen ja jostain kallionkolosta meidän jalkoihin juoksi neljä pikkuista koiran pentua. Emoa ei näkynyt missään ja pennut temmelsivät meidän vieressä ja yrittivät syödä flipfloppien remmejä=) Paikalle saapui myös reipas kymmenvuotias poika myymään käsikoruja huippuhintaan 5 euroa kipale. Mistä lie poika kauppataitonsa oppinut, mutta konkurssiin ei ainakaan tuolla hinnalla luulisi päätyvän=) Lähdin snorklaamaan rantaveteen ja poika kavereineen liittyi seuraan, mutta vesi oli sen verran sameaa ettei snorklaamisesta tullut mitään. Linda istuskeli samaan aikaan kivellä ja oli houkutellut useamman sarongeja myyvän naishenkilön kimppuunsa. Viidennen "ei kiitos en tartte" kommentin jälkeen myyjät alkoivat vedota turistien puutteeseen että Linda olisi heltynyt ostamaan edes yhden sarongin. Näin ei kuitenkaan käynyt ja lopulta naiset menivät matkoihinsa. Turon uimareissun jälkeen Linda alkoi kyselemään pojilta mistä he ovat kotoisin. Kymmenvuotias vastasi että jostain vartin ajomatkan päässä olevasta pikkukylästä. Hellyimme ostamaan muuten vaan pojalta kaksi rannekorua kolmella eurolla ja hymy tämän naamalla oli korvaamaton=) Hyvä kauppa siis molemmin puolin vaikkei koruja välttämättä koskaan käytetäkään. Hypättiin takaisin mopon kyytiin pieni murhe siitä miten pikkupennuille käy kunnei niillä oo emoa, mutta minkäs teet..
Kutan rannan tuntumassa tien varrella oli jonkin verran olkikattoisia ruokapaikkahökötyksiä, muutama matkamuistomyymälä ja kaikki oli muutenkin hyvin yksinkertaisen ja simppelin oloista. Paikka olisi ollut ihan loistava chillailuun ja rauhoittumiseen, harmi vaan että meidän majoitus oli ihan väärässä paikassa ettei voitu jäädä sinne pidemmäksi aikaa. Rannat ei välttämättä olleet mitkään parhaimmat auringonottoa varten, mutta merivesi oli ihanan vilvoittavaa ja käytiin uimassa vielä toiseen otteeseen syrjemmässä rantaa. Aikamme kylvettyämme lähdimme paluumatkalle. Matkan varrella mennen tullen näkyi aitoja paikallisia ihmisiä puuhissaan ja välillä oli kiva pysähtyä heitä katselemaan. Mataramissa saimme vihdoin pyykit takaisin ja viimeinen päivä Lombokilla kuluikin sitten tutkaillessa seuraavaan etappiin liittyviä asioita. Paljon jäi Lombokista näkemättä kun päiviä kului sairastaen, mutta silti on nyt sellainen olo että on ihan kiva jättää jo Indonesia taakse ja jatkaa uusiin maisemiin ja seikkailuihin.
Verrattuna Baliin, Lombok on vielä paljon kehittymättömämpi paikka mitä turistien kaipaamiin palveluihin tulee ja hyvä niin. Paikasta huokuu vielä toistaiseksi ainakin aito indonesialainen ilmapiiri vaikka ehdittiin nähdä saaresta vaan pieni osa. Turisteja ei oikeasti Baliin verrattuna ollut käytännössä katsoen kuin murto-osa ja monet paikalliset tuijottivatkin meitä pitkään niinkuin olisivat nähneet valkoisen kummituksen=) Englanninkielen taitaminen ei ollut ollenkaan niin itsestäänselvää ja iso ero Baliin oli myös temppeleissä ja uskonnossa, sillä iso osa Lombokilla asuvista on muslimeja.Tämä näkyi ja kuului kaikkialla kun rukouskutsut moskeijoista kaikuivat ympäri saarta miltei yötä päivää, kun taas Balilla niitä ei ollut kai ollenkaan. Hieno paikka kaikenkaikkiaan ja jos joskus tulee tänne uudelleen pitää valloittaa vielä Rinjanin tulivuori ja kuumat lähteet. Kokonaisuudessaan Bali ja Lombok olivat hienoja matkakohteita ja ihmiset mahdottoman ystävällisiä ja avuliaita vaikka välillä kaupusteluyritykset pursuivatkin savuna korvista ulos. Tällä erää ei taida olla enää muuta sanottavaa kuin että Terima Kasih eli kiitos Indonesia (ainut lausahdus mikä tällä kielellä osataan=D). Seuraava etappi on Borneo, sinne siis.
Ps. Ei Riku nähty kirjekyyhkyjä, niiden metsästys jäänee ensi jaksoon=)
Pps. Kolinalle pikaista kuntoutumista!! =)
- comments
Jopa Noita myyjiä aina löytyy ketkä muka osaavat järjestää mitä vaan. Useimmiten ne on just tuollaisia floppeja.. Hyvä Linda! loistavaa kun et ostanut mitään niiltä piirittäjiltä! Koiran pennuille olisitte voinut antaa ruokaa, koska niillä oli nälkä. Niille olis Jopankin sydän vähän lämmennyt. Ps. Pois sellaisista paikoista/kylistä/maista joissa kaikuu rukouskutsu. Kaikki muut maat ovat niitä parempia.