Australiassa ollaan! Matka oli aikas janna, varsinkin kun kyseessa oli siis mun ensimmainen matka yksin mihinkaan. Aiti siis heitti mut keskiviikkoaamuna Tampereen linja-autoasemalle josta nousin bussiin kohti Helsinki-Vantaata. Automatka asemalle meni itkua pidatellessa, mutta kun paasin rinkan kanssa onnistuneesti oikeeseen bussiin, alko jopa vahan hymyilyttaan. En kylla siina vaiheessa via oikein ees tajunnu etta nyt sita mennaan!

Olin varannu aika runsaasti aikaa kujailuun Helsinki-Vantaalla, mika osoittautu taysin tarpeettomaks. Odotin noin 30 min etta mun lennon lahtoselvitys alkaa ja kavin syomassa. Sitten marssin lahtoselvitykseen tiskille enka oikein tienny miten pitais toimia. Onneks tassa vaiheessa oltiin viela Suomessa ja virkailija tais ymmartaa etta oon aika pihalla. Se anto mulle liput lennoille Muncheniin ja seuraavalle patkalle Abu Dhabiin ja matkatavarakuitin, kun mun rinkka ei mahtunu siihen normille matkatavarahihnalle vaan se piti vieda johonkin erikoishihnalle. Noh, niiden saatojen jalkeen menin turvatarkastuksen kautta lahtoporttien puolelle ja tassa vaiheessa kello oli jotain 12, eli mulla oli 4 tuntia aikaa tapettavana. Soittelin siina sitten viimeiset puhelut kavereille ja lopulta vahan ennen neljaa mun boarding time alko. Sit mentii!

Lento Muncheniin kesti vaan jonkun pari tuntia ja meni tosi nopeesti vaan ihmetellessa etta tassa sita ny ollaan. Muncheniin paastyani alko sitten varsinainen kujailu - lentokentalla oli nimittain ihan erilaiset systeemit kun Helsinki-Vantaalla. Menin siis ensimmaisesta turvatarkastuksesta lapi joka vaan sattu silmaan paadyin portille D. Kun loysin infotaulun, huomasin etta mun lento lahtee portilta C. Sitten alkokin ihmettely, missa HELVETISSA taalla on portti C???? Lahdin siis etsimaan, ja loysin semmosen noin kilometrin mittasen kaytavan mika meni kaikkien porttien kautta. Kun paasin C:n kohdalle, siina oli portit kiinni eika yhtaan henkilokuntaa nakyny missaan! Rupes pieni paniikki jo iskeen, mutta jatkoin sitten kylman rauhallisesti kulkemista eteenpain. Paadyin portille A. Tassa vaiheessa teki jo mieli huutaa etta MITEN HITOSSA TAA HOMMA TOIMII, kun missaan ei ollu ees minkaanlaista infopistetta. Kerasin itteni ja marssin sen portin turvatarkastukseen kysymaan etta anteeks, missakohan mahtais olla portti C. Mut neuvottiin jollekkin pikkuovelle jossain pimeimmassa nurkassa josta paasin ulos lentokentan aulaan. Helpotus. Kilometrin kavely takas A portilta C:lle. Infopiste!!!!! Olin tassa vaiheessa niin kyllastyny omaan sekoiluuni etta menin suosiolla kysyyn etta mihin mun pitaa menna. Kavi ilmi etta mun pitaa menna lahtoselvityksen kautta ja SITTEN vasta turvatarkastukseen ja portille. Joo, kiva tietaa hei. Lahtoselvityksessa sitten selvis etta mun matkatavarat olis jaany Saksaan jos olisin menny suoraa portille. Heh heh... Hups.

Seuraavana olikin sitten vuorossa 6 tunnin lento Abu Dhabiin Etihad Airwaysilla. Kone oli Airbus, eli aika valtava verrattuna Finnairin Embraereihin. Joka tuolin selkanojassa oli telkkari ja siita pysty kattoon kaikkia leffoja ja pelaan ymsyms. Se patka meni ihan kivasti nukkuessa, plus mun vieressa istu aivan jaatavan sopo saksalaispoju. Abu Dhabiin saavuttuani menin suoraan seuraavan lentoni portille (Saksassa mulle sanottiin etta siella ei tarvi menna lahtoselvityksen kautta) ja valtin eksymisen onnistuneesti, vaikka pelkastaan kavely saapumisportilta lahtoportille kesti 20 minuuttia. 3 tunnin vaihtoaika kulu arabeja ihmetellessa - naiset burkhissa ja miehet valkosissa kaavuissa ja turbaaneissa.

Lento Abu Dhabista Sydneyyn oli pelkkaa tuskaa. 14 tuntia istumista. Meinas tulla ahtaanpaikankammo, koska koneessa oli koko ajan kaikki ikkunat kiinni ja valot pois. Lisaks unenpuute sai mun paan ihan sekasin ja valilla nain valveunia ja olin muutenki ihan pihalla. Untakaan en saanu kunnolla kun oli niin vahan tilaa ja muutama penkki eteenpain istu pari perhetta ihan pienten vauvojen kanssa jotka raaky suurimman osan matkasta. Kun 7 tuntia oli kulunu olin jo valmis hyppaamaan ulos koneesta. 10 tunnin jalkeen istuin vaan silmat kii ja odotin etta paasisin ulos. 12 tunnin jalkeen pakotin itteni kattoon Wall-E:ta etta saisin jotain muuta ajateltavaa. LOPULTA oltiin perilla!!! Olin niin ilonen kun nain taas paivanvaloo ja sain raitista ilmaa. Koneessa oltiin taytetty jo valmiiks maahantulokaavakkeet joissa kyseltiin kaikkien perustietojen lisaks etta mita aikaa tuoda maahan. Australian rajallahan ollaan tosi tiukkoja, eika sinne saa vieda mitaan eloperasta, esim. siemenia, multaa, kasittelematonta puuta, lihatuotteita jne. Mulla oli sukulaisille tuliaisiks 7 pakettia sisuja, joten kysymykseen etta onko mukana mitaan ruokaa, laitoin kylla. Lisaksi kaavakkeessa kysyttiin, onko mukana mitaan vaatteita jotka ovat olleet mukana jarvialueilla. Mahan asun jarven rannalla, joten laitoin kylla.

Sitten alkoki seuraava kujailuosuus: maahan saapuminen. Seurasin muita matkustajia passintarkastukseen. Se meni ihan ilman ongelmia, mutta sitten piti menna hakeen matkatavarat. Kesti hetken ennenkun ees loysin oikeen hihnan mihin mun lennon tavarat tuli ja siinakin jouduin ootteleen aika pitkaan. Olin jo melkein varma etta mun rinkka oli jaany Abu Dhabiin, kun se lopulta ilmesty hihnalle. Jee!

Seuraavana oli vuorossa tulli ja karanteeni. Joka puolella ihmiset seiso jonoissa, enka oikein tienny mihin mun kuuluis menna. Onneks ympariinsa oli virkailijoita neuvomassa, ja mutkin tonattiin sitten yhteen monista, pitkista jonoista. Kun paasin siihen tarkastuspisteelle, yks miesvirkailija otti sen mun maahantulokaavakkeen ja kysy, mita ruokaa mulla on mukana. Vastasin etta karkkia. Se katso mua tosi intensiivisesti ja vakavana ja kysy varmaan kolme kertaa "are you sure? are you absolutely sure?". Sonkotin sitten jotain yes:ilta kuulostavaa. Seuraavaks naisvirkailija ottaa sen lapun ja kysyy vahan vihasesti, etta onko mun kengat likaset (siis ettei niissa oo multaa tai mitaan). En oikein tienny, kuinka likasta ne nyt oikein tarkottaa, ja vastasin etten tiia. Se nainen oli ihan hermona "how come you're not sure???" Olin ihan paniikissa ja vastasin nerokkaasti ettei niissa oo mitaan nakyvaa likaa ja se paasti mut eteenpain. Samalla hedelmakoira nuuski mun kamat lapi ettei mulla oo mukana mitaan tuoretta ruokaa tai lihaa tai muuta. Se oli niin sopo! Kun raivonainen haippas, joku mies nappas mun kaavakkeen eika sanonu mitaan. Liikuin sitten varovasti kohti uloskayntia ja kun kukaan ei sanonu mitaan tai huutanu peraan, pakenin paikalta. Selvisin tullista eika mun Sisu-pastillejakaan viety, hurraa!

Mun Australiassa asuva tati oli tullu mua vastaan kentalle ja lahdin sitten sen kanssa kohti Gosfordia, joka on noin tunnin matkan paassa Sydneysta. Ajettiin Harbour Bridgen yli ja ma nain Oopperatalonki vilaukselta! Siina onkin kaikki, mita muistan matkasta kun nukuin koko loppuajan. Kello oli jotain 11 aamulla kun paastiin perille, ja menin heti takas nukkumaan. Herasin 7 illalla ja kattelin sitten itekseni telkkaria 2 asti yolla kun muut nukku. Menin sitten sankyyn ja aattelin yrittaa saada vahan unta. Nukuin sitten 3 asti iltapaivalla... Mutta toivottavasti alkaa taa aikaerovasymys kohta hellittaa!

Tulipas pitka teksti. Kirjotan sitten ens kerralla tiivimmin kun tapahtuu jotain jannaa. Huomenna aion lahtee vahan tsekkaileen Gosfordia.

Terkut Suomeen!