Profile
Blog
Photos
Videos
REGION DE VALPARAISO 7.-12.2.2010
Minna saapui Jyväskylästä parin viikon lomalle Chileen ja meitä pitkämatkalaisia tervehtimään. Santiagon nähtävyydet katseltuamme otimme bussiliput aurinkoiseen Viña del Mariin.
7.2 sunnuntai
Matka Santiagosta Viñaan kesti 1,5 tuntia ja maksoi Turbussilla 3400CLP/hlö. Viñan keskustasta hieman syrjässä sijaitsevalta bussiasemalta kävelimme kasseinemme rannalle tarkoituksenamme löytää edullinen majapaikka, josta pääsisi suoraan hiekkarannalle. Käveltyämme aika pitkän hiekkarannan päästä päähän, totesimme, ettei ylikansoitetulla rannalla juurikaan ole hotelleja tai ravintoloita. Juha-parka oli unelmoinut kylmästä escudosta koko bussimatkan.. Tarkistimme matkaoppaiden hotellit ja suuntasimme päät punaisina ensimmäiseen vastaantulevaan. Hotel San Martin oli tietysti sieltä kalleimmasta päästä, mutta olipahan ainakin siisti, lähellä rantaa ja aamiainen oli huippuhyvä tuoreine hedelmineen ja pekoneineen. Tuloillan istuskelimme rannalla nauttien paikalliseen tapaan piscolaa eli pisco-viinaa ja Coca-Colaa auringon laskiessa hurjaa kyytiä Tyyneen valtameren horisonttiin valtavien rahtilaivojen taakse.
8.2 maanantai
Aamupalan jälkeen Juha suuntasi rannalle polttamaan nahkansa ja minä ja Minna lähdimme tutustumaan kaupungin shoppailu mahdollisuuksiin. Vaikutelma ei ollut mitenkään mieleenpainuva ja jäimme miettimään mikä kaupungista tekee niin kuuluisan ja suositun.. Iltapäivällä vuokrasimme pikkuriikkisen Kiia Morning auton Automotora Colon liikkeestä (yli puolet muita halvemmalla ja hyvä palvelu; 18000CLP/pvä) ja suuntasimme rantatietä pitkin pohjoiseen. Kaupungit sulautuivat toisiinsa ja hauskat rinnetalot ja erikokoiset hiekkarannat täyttivät maiseman. Ajoimme Reñacan, Conconin ja Quinteron läpi, kunnes saavuimme todella suosittuun rantalomakylään Maitencilloon. Kävimme kysymässä jokaisesta näkemästämme hostellista ja Cabañas eli mökkivuokraamosta yösijaa, mutta kaikki oli tupaten täynnä. Kävimme jopa kysymässä hotellihuoneen hintaa viiden tähden Marbella Resot hotellista, mutta 265USD yöltä oli matkabudjetillimme liikaa. Tuli jo pimeää, kun saavuimme takaisin Maitencilloon ja päätimme mennä ravintolaan syömään ja kyselemään majapaikkoja. Saimme hyvää ruokaa ja palvelua, mutta yösijaa ei löytynyt ja kaiken kukkuraksi Minnalle iski vatsapöpö. Näytti siltä, että joutuisimme viettämään yön rantapummeina autossa nukkuen, joten kävin ostamassa torilta villasukat ja ajoimme auton syrjemmälle. Puimme kaikki mahdolliset lämpimät vaatteet päälle ja yritimme kukin löytää kelvollisen nukkuma-asennon pikkiriikkisessä vuokra-autossa.
9.2 tiistai
Aamulla heräsimme aikaisin ja vähän viluisina ja kankeina autossa vietetyn yön jälkeen. Haimme rannan supermercadosta aamupalaa ja menimme rannalle picnickille. Päätimme kuitenkin jatkaa matkaa saman tien eteenpäin ja yrittää löytää ajoissa sopiva majapaikka ensi yöksi. Ajoimme Cachaquaan ja rentouduimme tuulisella rannalla aamupäivän. Vastapäisellä pikkusaarella pesi pieniä humboldt pingviinejä. Niitä katsellessa odottelimme rantabaarin avautumista, että pääsisimme vessaan ja hammaspesulle. Myöskään Cachaquan kylässä ei ollut vapaita majapaikkoja, koska olimme liikenteessä pahimpaan Chileläisten ja Argentiinalaisten lomasesonkiaikaan. Seuraava paikkakunta oli vauras Zapallar ja lounaspaikkamme ravintola Esmeralda "keskustassa" tarjosi todella maukasta kasvis- ja rapulasagnea miellyttävässä ulkoilma atmosfäärissä. Kiersimme muutamassa pikkukaupassa ja jatkoimme matkaa eteenpäin. Näillämain hiekkarannat muuttuivat jyrkiksi kalliorannoiksi, joihin vaahtopäät iskeytyivät hirmuisella voimalla. Toinen toistaan hienommat huvilat reunustivat rantatörmästä. Pysähdyimme noin 4km kuluttua Zapallarista kysymään Cabañas kyltin kohdalla yösijaa, mutta rouva Huanita valitteli, että täyttä on ja neuvoi meidät koputtamaan naapurinsa valkoista porttia. Täältä vihdoin saimme vuokrattua pikkumökin mäntyjen katveesta. Mökissä oli tietysti vain yksi parisänky, joten jouduimme tekemään peitoista yhden lisävuoteen. Mökki maksoi vain 45000CLP/yö ja vuokraemäntä oli tosi mukava, ehkä vähän alkoholisoitunut kolmen valtavan vahtikoiran omistaja. Koirat tykkäsivätkin oleilla meidän terassilla tai sen alla Juhan ja minun iloksi. Päätimme samana päivänä vielä lähteä rannalle ja hakemaan kaupasta ruokatarvikkeita, joten ajoimme n4km seuraavaan kylään nimeltä Papudo. Se oli enemmän kansanpaikka verrattuna rikkaaseen Zapallariin. Ranta oli kuitenkin ok ja ravintolat siinä lähellä. Juha olikin ainoa vaaleaihoinen gringo siinä kylässä. Tyttöjen ottaessa aurinkoa rannalla, Juha oli ehtinyt saamaan kaljabaarissa seuraansa ison joukon paikallisia señoritoja.. Minulla meni yöllä vuorostaan maha sekaisin, onneksi tämä yö oltiin kunnollisen vessan lähellä!
10.2 keskiviikko
Aamupäivällä päätettiin taas jatkaa matkaa pohjoiseen päin. Ajoimme vähän matkaa Ruta 5:sta, kunnes saavuimme Los Molles nimiseen kylään. Ystävämme Jose-Miguel oli merkannut karttaamme nähtävyyksiä ja hienoja paikkoja ja yksi niistä oli Los Molleksessa ravintola El Piraja. Sitä piti hauska sveitsiläinen pariskunta ja ruokavaihtoehtoja oli kaksi "menu el dia; lihaa tai kalaa". Ruoka oli ihan hyvää ja edullista. Kävimme myös kysymässä tämän kylän kaikki majapaikat, mutta vastaus oli sama kaikkialla: täyttä. Piraja baarista saimme ajo-ohjeet Puquehiin, joka oli tosi kaunis pieni luonnonsuojelualue erikoisine kasvillisuuksineen ja kaktuksineen. Puquenin rannikon edustalla oli saari, jossa elää valtava merileijonakolonia. Tällä kertaa ei päästy ihastelemaan leijonia kovin lähietäisyydeltä, mutta oli mukava katsella ja kuunnella niiden röhkimistä luonnontilassa. Uskomatonta, miten sellaisella ruumiilla voi ponnistaa monta metriä pystysuoraa kalliota ylös kielekkeille! Puquenista päätimme lähteä takaisin etelää kohti ja pysähdyimme taas ihanaan Zapallariin. Kysyimme supermercadosta eli ruokamarketista majapaikkamahdollisuuksia ja meidät neuvottiin yhteen baariin, jonka omistajalla oli kuulemma vapaita huoneita. Tämä olikin koko reissun karmein yöpaikka ja jos olisi ollut mitään muita vaihtoehtoja kuin se tai toinen yö autossa, emme olisi paikkaa harkinneetkaan! Se katutason huone, jossa oli kyllä kolme sänkyä, maksoi törkeät 30000CLP. Minna sai sieltä kirpunpuremia, eikä kumpikaan tytöistä uskaltanut käydä siellä suihkussa. Ei uskallettu jättää huoneeseen edes tavaroita.. Illalla menimme rantaan nauttimaan upeista maisemista kallioilla istuen ja auringonlaskua ja tyrskyävää merta katsellen. Huvilat ja puutarhat Zapallarin rannoilla olivat todella hienoja, hienoin näkemäni asuinalue Chilessä tähän mennessä. Kaunis näkymä lohdutti enään vähän verkkokalvoilla, kun vietimme yön siinä kirppumurjussa murhamiehiä ja ryötäjiä peläten.
11.2 torstai
Nousimme aikaisin ja päätimme ajaa yhtä soittoa Valparaisoon asti. Vanhan satamakaupungin jyrkät rinteet ja pienet kadut ovat hurjia ja kartan lukeminen autokuskille melkein mahdotonta. Onnistuimme kuitenkin parista pieleen menneestä yrityksestä huolimatta löytämään todella ihanan pikkuhotellin Valparaison historiallisesta kaupunginosasta Cerro Concepcionilta. Hotel Manoir Atkinsonista saimme kohtuuhinnalla (100USD/yö) aivan ihanat huoneet meri- ja kaupunkinäköaloilla. Juha ja minä saimme jopa hääsviitin ekaksi yöksi. Kun olimme rentoutuneet kylvyssä ja ottaneet päiväunet puhtaissa valkoisissa lakanoissa siirryimme nauttimaan shampanjasta ja ilta-auringosta kattoterassille. Hotellista suositeltiin illallispaikaksi ravintola CafeTurria. Oi, miten hyvää ruokaa saimmekaan! Suosittelen kaikkia Valparaison kävijöitä löysäämään matkabudjettiaan yhdeksi illaksi ja varaamaan pöydän Turrista. Ainakin voin ehdottomasti suositella mm. Tempura de Camarones, Sashimi de Aun con risotto crema… Hyvästä ruuasta ja viinistä humaltuneina päätimme viettää vielä toisenkin päivän ja yön Valpossa.
12.2 perjantai
Seuraavan päivän käytimme kaupungin katseluun. Värikkäät graffitit ja eriväriset ja -kokoiset rinnetalot ja pikkukuppilat olivat riemastuttavia. Kävimme myös täyteen ahdatulla proomu risteilyllä (1500CLP/hlö) sataman edustalla katsomassa kaupunkia mereltä käsin ja näimme ihan lähietäisyydeltä laiskottelevia merileijonia. Satamasta hurautimme pirssillä Nobel-palkitun runoilija Pablo Nerudan kotimuseoon, San Sebastianiin. Talon erikoinen arkkitehtuuri ja sitäkin runsaampi sisustus olivat todella mielenkiintoisia. Pablo Neruda oli pyytänyt ystäväänsä etsimään sopivaa taloa hänelle Valparaisosta. Vaatimukset olivat aika erikoislaatuiset: sen piti olla vuorella, mutta kaupungin tuntumassa, näkymä sekä kaupunkiin, että merelle, kaukana kaikesta, mutta lähellä kulkuyhteyksiä, hiljaiset naapurit "yksin, muttei liian yksin", kevyt mutta vankka, omaperäinen mutta mukava ja ennen kaikkea sopivan hintainen. Kun sitten sopiva löytyi, se oli Nerudan mielestä liian suuri hänelle itselleen ja niin hän suostutteli ystävänsä Martner ja Francisco Velascon ostamaan sen hänen kanssaan. Suuren remontin jälkeen he pääsivät vihdoin muuttamaan La Sebastianiin 1961. Hän jopa kirjoitti runon talostaan. Se alkaa näin: "I built the house. / First I made it from air. / Then I hung the flag in the air / and left it hanging/ from the sky, from the star/ from clarity and from darkness…"
Iltapäivän kuljeskelimme Minnan kanssa vielä Cerro Concepcionia ja Cerro Alegrea ristiin rastiin käyden kahviloissa ja pikku kaupoissa ja ajelimme 1800-luvun lopun funingulaareilla. Illalla oikein tälläydyimme ja menimme taas Turriin ja yllättäen sinne ilmestyi Santiagolainen ystävämme Jose-Miguel ja nappasi Juhan mukaansa öiselle seikkailulle kotikaupunkiinsa Conconiin.
Me tytöt tyydyimme parantamaan maailmaa ja Minnan jalkaa baileysin kera Minnan terassilla.
13.2 lauantai
Lauantaina päätimme retkemme Region del Valparaisossa ja köröttelimme bussilla takaisin Santiagoon.
Valparaiso oli todella mielenkiintoinen ja moninainen kaupunki, siellä täytyy vielä pyörähtää ennen kotiinpaluuta Suomeen.
- comments