Profile
Blog
Photos
Videos
Road Trip Chile South
TEMUCO 16-17.11.2009
Saavuttiin Temucoon myöhään maanantai-iltana pimeän jo tultua. Kaupungissa ei ollut mitään ihmeellistä nähtävää. Kiivettiin keskustan liepeillä sijaitsevalle Cerro Nielol vuorelle ihailemaan näköaloja sekä hörpättiin kahvit vuoren huipulla sijaitsevassa ravintolassa. Pistäydyimme Museo Regional de la Araucania museossa, jossa tutustuimme espanjaksi alueen mapuche kulttuuriin ja historiaan ja hienoihin hopeakoruihin. Illalla pistäydyimme hotellin viereen leirinsä pistäneessä sirkuksessa Circo Real Moscussa. Kovassa on leipä esiintyvillä taiteilijoilla täälläkin, sirkukseen saapui noin parikymmentä ihmistä. Esityksen parasta ja samalla pelottavinta antia oli moottoripyörä - numero, jossa metsurin näköinen mies ajeli vanhalla ruosteisella jammulla köyden päällä ja surmanringissä..
VALDIVIA 18.-20.11
Temucosta suuntasimme länteen harmaan näköisen Puerto Saavedran pikkukylän kautta Boga Budin mustalle hiekkarannalle, jossa nautimme vähän liian arvokkaan kalalounaan sateista tyyntä valtamerta katsellen. Menu olikin meille vähän arvoitus ja Juha yritti tilata merianturaa ja sai ihan maukasta kampelaa, minulle ei tullut ankeriasta vaan turskaa.. Matkaoppaan mukaan hieno maisemareitti kulkee rannikkoa myötäillen alaspäin aina Queulen kylään, jossa asustaa laaja merileijonayhdyskunta. Tie oli huonokuntoista hiekkatietä, eikä kaikkia risteyksiä ollut merkitty karttaan. Tätä seutua asuttavat Lafquenche intiaanit ja nähtiinkin paljon paikallisia asukkaita ponchoissaan. Kahden päivän rankkasade oli tehnyt teistä paikoittain todella huonokuntoisia ja pieni vuokraamamme Toyota Yaris ei ollut paras kulkuneuvo niille teille.Teodoro Schmidtsin kylästä löysimme päällystetyn tien takaisin Ruta 5:lle. Vihdoin pääsimme Valdivian kaupunkiin, jossa ympäröivä maisema oli vaihteeksi todella viehättävää. Kumpuilevassa maastossa kasvaa rinteillä eucaliptus puita ja mäntyä, sekä paljon erilaisia ja minulle uusia lehtipuulajeja. Jokapaikoissa niityillä ja pelloilla näkee lehmiä, lampaita ja hevosia, joskus laamoja tai alpakoita sekä sikoja. Ne asustelevat siellä ympäri vuoden ainoastaan pieni peltinen katos suojanaan, talleja ja navettoja ei tarvita. Näyttävät kyllä hyvin tyytyväisiltä. Talojen rakennusmateriaalit näyttävät olevan kasattu mitä milloinkin on käsiin sattunut, peltiä, laudan pätkiä, kiviä.. Asumukset ovat kaikki erivärisiä ja usein niiden seiniin ja aitoihin on maalattu mainoksia ja kuvia. Tällä hetkellä lähinnä presidentin vaalikampanjan mainoksia.
Valdiviasta löysimme keskustan tuntumasta rantatieltä kivan ja kohtalaisen halvan hotellin, Hotel Encanto del Rio. Valdivia on miellyttävä pikkukaupunki eurooppalaiseen makuun. Se eroaa muista tähän mennessä näkemistämme Chilen kaupungeista siisteydellään sekä saksalaistyylisillä 1850-l rakennetuilla rakennuksilla. Paras nähtävyys kaupungissa oli kuitenkin joentörmällä lekottelevat merileijonat. Merileijonat ja pelikaanit olivatkin löytäneet oivan pikaruokapaikan joenvieressä sijaitsevan kalatorin takaa. Kalastajat heittelivät kalojen perkuujätteet suoraan eläinten suuhun! Yhden tunnin risteily Rio Valdivia joella kaatosateessa ei ollut mikään mieletön kokemus. Ensi kerralla kannattaa ehkä ottaa pidempi risteily suuremmalla aluksella Nieblaan, Corraliin ja Isla Manceraan, sekä nauttia lounas tai virkistäviä pisco sour -drinkkejä laivalla maisemia katsellen. Valdiviassa käytiin syömässä todella hyvässä (ja kalliissa) riistaravintolassa Restaurant Agridulce. Juha söi saksanhirveä ja minä chileläistä ankkaa, joka oli todella hyvää. Chilestä löytää paljon ulkoparila ravintoloita, joista saa (välillä) ihania liha ja kalaruokia. Tästä kaupungista löydettiin myös pari kivaa boheemitunnelmaista baaria; Cafe de la Ultima Frontera (!) sekä Teatro de Luna.
Seuraavana päivänä käytiin paikallisen levykauppiaan suosituksesta pyörähtämässä Niebla nimisessä kylässä, jonka niemimaa työntyy tyyneen valtamereen vaikuttavina kalliojyrkänteinä. Nieblassa oli espanjalaisten 1500-l rakentaman linnoituksen rauniot ja museo. Palatessa poikettiin Kunstman oluen panimon ravintolassa ja museossa. Paikalliset oluet ovat olleen Juhan mielestä hyviä, etenkin Escudo merkkinen. Minä olen enemmän pyrkinyt maistelemaan carmeniere rypäleestä tehtyjä viinejä..
PUERTO VARAS JA PUERTO MONTE 20.-22.11
Perjantaina ajeltiin vielä etelämmäksi 41,5 eteläiselle leveyspiirille Puerto Monteen. Ajelu kaupungin läpi riitti meille ja palattiin takaisinpäin Puerto Varas nimiseen pikkukaupunkiin Lago Llanguihuen rannalle. Tämän viehättävän, mutta turistien kansoittaman, kaupungin talojen tyyli on 1800-luvun saksalaista puuarkkitehtuuria paanukattoineen ja seinineen. Järven yli avautuu hieno lumihuippuvuorten reunustama maisema jossa seisoo jylhästi tulivuori Volcan Osorno, 2652m sekä aktiivinen Volcan Cabuco. Löydettiin miellyttävä hotelli Ayentemo järven rannalta ja illalla syötiin reissun parhaat eväät pienessä Sushi ravintolassa. Su aamulla lähdettiin aikaisin ajelemaan järven rantaa myöten Ensenada kylän kautta Petrohueen. Siellä poikkesimme katsomaan Saltos de Petrohue putouksia. Paikka oli todella vaikuttava, mutta sata saksalaista ja amerikkalaista eläkeläisturistia oli saanut saman ajatuksen… Petrohuesta hyppäsimme katamaraaniin Lago Todos Los Santos järjelle. Katamaraanilla oli baari ja englanninkielinen opastus, joka hyvitti vähän 22.000$ eli 28€ matkahintaa. Tulivuorien ja andien vuoriston ympäröivä turkoosin värinen järvi on 150m merenpinnasta ja paikoittain jopa 350m syvä. Hienoja olivat myös vuorilta järveen kuohuvat putoukset kirkkaansinistä taivasta vasten. Järven toisessa päässä oli Peullan pikkukylä ja mahdollisuus erilaisiin aktiviteetteihin kiskurihinnalla. Hotelli "Hohto" tarjosi makoisat kahvit höyryveturin kattilan lämmittäessä tilaa. Mieleenpainuva paikka ja meidän unelmakoti oli pieni mökki, joka sijaitsi lumihuippuvuorelta järveen laskevan vesiputouksen vieressä vihreällä kummulla.
PUCÓN 22.-27.11
Vuokra-autolla emme saaneet ylittää Argentiinan rajaa, joten haaveet patagoniaan menosta saivat vielä odottaa. Myös kaatosade sai suunnitelmamme muuttumaan ja jätimme väliin myös patagonian pohjoisimman saaren, Chlioen pingviiniyhdyskuntineen. Päätimme sen sijaan palata takaisin ylöspäin. Saimme Chilessä asuvalta suomalaiselta Samilta vinkin käydä katsomassa Pucón niminen kaupunki ja sen lähitienoo. Pucón sijaitsee Lago Villarrica järven rannalla ja on oikea seikkailumatkaajan unelma. Täällä voi lasketella tulivuorilla, kiipeillä, meloa, patikoida, laskea koskia, mennä köysiradalla, ratsastaa maastossa, kalastaa, maastopyöräillä… Mitä ikinä!
Me valitsimme syrjäisen järven kartan perusteella ja pienen taistelun puustoa, aluskasvillisuutta ja jyrkkää rinnettä vastaan löytyikin todella hieno kallion törmä, täydellinen virvelinheittopaikka. Pieni sade ja viileä ilma olivat oivia kalastukseen, mutta meille ei riittänyt kalaonnea. Juha kokeili myös lentokalastusta puunoksilta.. Tällä alueella on paljon järviä, tulivuoria, putouksia ja kuumia lähteitä eli termaksia. Kävimme katsomassa paikallisen maajussin takapihalla olevaa hienoa 3-osaista putousta Tres Saltos. Keitettiin ylimmän putouksen juurella matéet trangialla. Pucónissa yövyimme kolme yötä keskustan hotellissa, yhden yön kansallispuiston lähellä cabanassa eli mökissä sekä yhden kylmän yön teltassa. Ajelimme pikkuautollamme pieniä huonosi merkattuja hiekkateitä ristiin rastiin ja lopulta löysimme todella jyrkän tien joka vei Huerguehuen kansallispuiston portille. Puisto oli tietysti kiinni, koska varsinainen sesonkiaika alkaa vasta tammi-helmikuussa. Torstaina kävimme Salto de la China putouksella, joka putoaa 73m kalliolta. Ajelimme kohti läheistä Villarrica National Parkia etsien hyviä vaelluspaikkoja ja sattumalta sellaisen löysimmekin. Täällä kaikki teiden varret on aidattuja, joten luonnonmetsään vaeltamaan tai edes kävelylle pitää melkein lähteä merkityiltä reittipaikoilta. Tie edessämme vain huononi ja huononi, joten lopulta päätimme jättää auton parkkiin, nostaa rinkat selkään ja jatkaa matkaa kävellen. Kartan mukaan lähellä olisi vuori, jonka huipulla voisi leiriytyä. Cordillera el mocho vuori kohoaa 1774m korkeuteen, mutta jää suurempien lumihuippujen, kuten Volcan Villarrican 2840 ja Volcan Quetrupillan 2382m väliin. Nousu oli jyrkkää ja mutkittelevaa polkua ylöspäin vaihtuvien kasvillisuusvyöhykkeiden lomassa. Siellä oli tiheää bambumetsää (josta saimme poivat kävelykepit), avointa niittyä, sakeaa havumetsää, tunturivarvikkoa ja lopulta huipulla lumipeitteinen maa, jossa kasvoi naavapeitteisiä araucaria puita. Araucaria on omituisin ja hienoin puu, jonka olen koskaan nähnyt. Sen oksat on kuin valtavia neulasia. Oksat ovat kuin valtava tatti pitkän suoran rungon (voi kasvaa jopa 3m halk) päässä, noin 50m korkeudessa. Näiden "monkey-puzzle" puiden esi-isät ovat jurakaudelta eli niitä oli jo 200miljoonaa vuotta sitten maapallolla. Näitä puita esiintyy vain tietyllä leveysasteella 900-1700m korkeudessa.
Juha kertoo meidän vuoriseikkailusta: "Pienen haeskelun jälkeen löydettiin reitin pää ja alettiin kavuta vuorelle, joka
oli melkein Argentiinan rajalla. Helvetin hienot maisemat mitä ylemmäs
päästiin. Noin kilometrin korkeudessa alkoi kasvaa Araucaria eli "Monkey-Puzzle" puita,
joita ei ole maailmassa muualla kuin täällä pienellä alueella. Valtavia kummallisia
puita. Hataran kartan perusteella ennen
huippua piti olla jonkinlainen camping mahdollisuus, rinne oli sen verran
jyrkkä et leiriytyminen oli mahdotonta välille. Huipun lähestyessä alkoi sataan ja hävittiin johkin sumupilveen ja lunta oli myoskin maassa. Haltin kuoriasut olivat tarpeen vaikka kastuivatkin läpi, samoin kuin kengät. Sitten tultiin ehkä alueelle johon olisi maaston puolesta voinut leiriytyä mutta lunta oli metri. Tosi spooky paikka, puut olivat metrisen naavan peitossa ja metsä oli varmaan tuhat vuotta vanhaa. Polku havisi lumeen ja ryteikköön.
Viivi jäi siihen keitteleen teetä meille, ma jätin rinkan ja jatkoin hangessa vielä jonkun matkaa löytääkseni huipun. Siellä kyllä kävi mielessä et nyt jos suunta katoaa ja eksyy, niin pulassa ollaan. Kaikki näytti lumisessa pimenevässä metsassä sumussa samalta, onneksi hankeen jäi jonkinlaiset jäljet joita pystyi seuraan. Kävin siellä laella,
jossa ei ollut mitään nähtävää, korpea ja lunta, näkyvyys n 10 m. Palasin teepaikalle ja pidettiin nopea neuvottelu et mitä tehdään, koska pimeän tuloon oli 2h. Päätettiin palata niin alas kuin keritään ennen hämärää ja
leiri pystyyn johonkin. Siellä ylhäällä oli aika kylmä, ikävä viima ja kamat märkänä ja pakkasyö tulossa eli ikäviä unia luvassa. Mentiin puolijuoksua alaspäin ja matka kävikin niin nopsaan et oltiin nollapisteessä hamaran tultua. Teltta
pystyyn, trangiassa risottoa ja kuivaa ylle. Siellä vuoren juurellakin oli pakkasta yöllä. Viivillä ei ole niin lammin makuupussi kuin mulla eli kylmä tuli ja itkun pillitystä. Aamu oli onneksi aurinkoinen ja kuivasi vehkeitämme.
Kamat kasaan ja kaasupohjassa lähimpään termakseen (kuumia lähteitä tulivuorien läheisyydessä) ja siellä lilluttiin sitten se päivä. Nooh, se siitä, mukava seikkailu."
Seuraavana päivänä kylmän telttailukokemuksen jälkeen, rentouduimme hieronnassa ja kuumissa lähteissä Menetué Thermal Parkissa. Aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämmintä oli ainakin 25 astetta. Puconin alueella olisi voinut valita monenlaisista termaksista. Niitä on tarjolla myös luonnontilaisia, mutta suurimman osan ympärille on rakennettu palveluita, kuten hotelli, ravintola, kylpylä, hoitola, seikkailukeskus tms. Onneksi osuimme hyvään ajankohtaan kahden turistiryhmän välille, niin altaillakaan ei ollut tungosta.
CONCEPCION 27-29.11
Puconista ajettiin viikonlopuksi Concepcioniin, joka on Chilen toiseksi suurin kaupunki. Saapumispäivänä näin ilmoituksen hotellin aulassa, että siellä on samana päivänä Conce Design Week. Aamupäivällä oli ollut workshoppeja ja iltapäivällä oli luentosarja. Puhujina oli joukko Chileläisiä graafikoita ja valokuvaajia tms. Valokuvaaja Sergio Regabarrenin kuvat olivat vaikuttavia, muuten "design weekin" anti oli aika suppea. Ei tehty Concessa oikein mitään, keskustassa ei ollut paljoa nähtävää. Juhan maha meni löysälle ravintolan salaattiannoksesta, joten ei päästy edes katsastamaan Pablon suosittelemia kalaravintoloita ja rantoja lähiseudulta.
Sunnuntaina palattiin Chillaniin ja palautettiin auto. Tiistaina matka jatkui junalla takaisin Santiagoon.
- comments