Peru (21.5-13.6.2012) (Bocas Del Toro, Panama)

Jatketaas taas Perun tunnelmilla.

Saavuin Limaan Havannasta illan suussa ja kuljetus hotlaan kuului myos matkaan. Matka kentalta hotlaan kesti n. 40 min. Liikenne niin kuin Kuubassakin oli aikamoista kaaosta, jossa uskaliain ja isoin auto vaan kaantyilee ja vaihtaa kaistaa seka toottailee, niin sillain parjaa hyvin taalla pain. Vilkkuja ei juurikaan kayteta ja kaistat ovat vaan ohjeellisia. Niin paljon autoja voi olla tiella kun sinne vaan suinkin mahtuu rinnaikkain. En itte kylla ajelis taalla, vois aika pian tulla kolari tai pareet palaa muihin tiella liikkujiin. No, maassa maan tavalla.

Hotelli oli ok, sellanen kolmen tahden hotelli hyvasta kaupunginosasta nimelta Miraflores, joka vapaasti kaanettyna tarkoittaa "katso kukkia". Sielta loytyi ravintoloita, baareja ja kauppoja, mista sai kaiken tarpeellisen. Eka ilta ja seuraava paiva meni ihmeteltaessa seka uuden partakoneen ja kameran akkulaturin hankkimisessa. Oli kylla mukavaa saada partakone, kun Havannassa kavi vaan parranajossa parturissa. Olihan sekin ihan mukavaa, kun ei itte tarvinnut ajaa partaa.

Limassa ekassa vaiheessa olin kolme paivaa ennen Andien trekkausta ja Machu Picchulla kayntia. Olihan mukava huilata ja orientoitua ennen korkeeseen ilmanalaan menoa ja n. 40 km patikointia korkeella vuoristossa. Kolme yota Limassa meni suhteellisen nopeasti. Paivat olivat aika samanlaisia; aamupala, lahitienoon kiertelya, lounas ja illallinen. Kolmannen paivan iltana sitten oli tiedotustilaisuus, mita trekkaus- ja Machu Picchu-ohjelmaan kuului. Ekaksi kuului lento Cuscoon, jossa totutellaan korkeella oloon, silla Cuscokin on jo 3400 metrin korkeudessa. Cuscoon tultaessa kylla jo huomasi, etta ollaan korkeella. Pienta paansarkya ja vasymysta seka jopa pari kerrosta rappusia kavutessa huomasi, etta se otti voimille. Se tuntui kylla aika oudolta, kun aikaisemmin ollut vastaavanlaista kokekunut. Tassa vaiheessa mietti, miten se korkeus vaikuttaa trekatessa ja korkein kohta tulee oleen 4800 metrin korkeudessa. Cusco vaikutti oikein mukavannakoiselta kaupungilta, keskella iso tori ja sen ymparilla erilaisia liikkeita, kauppoja, ravintoloita, matkamuistoliikeita ja matkatoimistoja yms. Tamakin kaupunki on ollut jo Inkojen ajalta eli monta vuosisataa sitten ja oli myos eriniminen, muistaakseni Asca oli kaupungin nimi silloin Inkojen ajalta. Yksi yo oltiin Cuscossa ja seuraavana paivana matka jatkui sitten eteenpain seuraavan etappiin Ollantaitamboon, jossa oli maara olla myos yksi yo ennen varsinaista trekkausta. Siita sitten enemman seuraavassa vaiheessa.

Palataan taas kohta eetteriin!

-Bocas Del Toro, Isla Colon, Panama, 6.7.2012-

Taas taalla ollaan ja jatketaan Perun tunnelmilla.

Aamulla lahdettiin pikkubussilla kohti Ollantaitamboa. Ensimmainen vierailu- ja kuvauspaikka oli puolentunnin ajomatkan paassa Cuscosta nimeltaan Saxeiwoman tai sinnepain ei kuitenkaan sexy woman, mita se erehdyttavasti muistuttaa ja mita myos oppaat muistuttivat meille. Paikka oli vanha inkojen paikka terasseineen, missa he mm. viljelivat maata ja tais siella olla myos temppelin raunioita. Matka jatkui vuoristoon, intiaanien maille, missa taas lahes tulkoon asui vain alkuperaiskansaa ja puhuivat myos vanhaa kechuan-kielta, mutta osasivat toki myos espanjaa. Tultiin pienehkoon kylaan, en nyt muista nimea taas, mutta sellanen turistipaikka ostoskojuineen ja laamoineen seka alpakkoineen. Olihan se ihan jees paikka, mutta en ostanut sielta mitaan, kun hinnat olivat paljon kalliimpia kuin kaupungeissa.

Lounaan jalkeen sitten saavuttiin ekaan oikein hienoon paikkaan - Secret Valleyhin, joka nimensa mukaisesti ei Espanjalaiset valloittajat loytaneet, joten se oli sailynyt lahes koskemattomana ja koko ajan siella tehdaan kaivauksia, etta kunnostetaan ja entisoidaan aluetta. Oli kylla tosi hieno paikka, josta sitten naatte myohemmin kuvia. Illansuussa sitten lopulta saavuttiin Ollantaitamboon, joka oli aivan viehettava pikkukaupunki, jossa olisi voinut viipya pitempaakin, mutta seuraavana aamuna alkoivat trekkaukset, mutta oli siina kuitenkin ilta aikaa tutustua paikkaan. Siella oli myos Inkojen ajalta paljon sailynytta asumuksia, terasseja jms. Meidan ryhmassa oli 15 ihmista ja oli kaksi eri trekkausreittia; Oli Inkatrail ja Lares Trek. Meika oli jalkimmaisella, kun se meni korkeemmalle kuin Inkatrail 4600 m ja se tehtiin kolmessa paivassa n. 37 km ja Inkatrail n. 44 km neljassa paivassa ja korkein kohta siina oli n. 4200 m., korkeella oli sekin. Molemmissa oli omat hyvat ja huonot puolensa. Inkatrailissa sai ottaa mukaan vaan 6 kg, kun Lares Trekissa se ei ollut niin tarkkaa, voi ottaa aina 10 kiloon asti, mita heidan antamaan kassiin mahtui, jota kantajat sitten kantoivat koko reitin ajan. Oli vaan paivareppu mukana, missa piti mukana, mita trekkauksen aikana mahdollisesti tarvitsee. Se oli lahinna vetta ja extra-vaatteita, kun saa saattoi muuttua nopeastikin lampoisesta kylmaan ilmaan.

Taas olis aika lopetella talla eraa, mutta palataan taas eetteriin mahdollisesti jo huomenna!