5.2.2012 (28-30.1)

Kiertely Serengetissa viela jatkuu ja iltapaivalla mennaan vierailemaan Masai-kylassa. Tuntuu kuitenkin jotenkin alkuun turisti-touhulta, kun joudumme maksamaan 20 taalaa kylan esittelysta. Alkuun on laulua ja tanssia kylan miehilta ja naisilta, jotka sinansa on aika vaikuttavaa. Sitten mennaan kylaan sisaan, missa naiset tanssivat ja tietenkin kuuluisa Masai-hyppely. Osa porukamme naisista ottavat osaa tanssiin ja tietenkin mina osallistun
Masai-hyppelyyn. Aika rankkaa puuhaa, kun lampotila hipuu 35 nurkilla ja joutuu hyppiin aika monta hyppya, mutta mielestani parjasin aika hyvin rupeamasta. Hyppelysta loytyy kylla video- ja kuvamateriaalia. Sitten meille esiteltiin heidan asumuksiaan eli majoja. Tietenkin he yrittivat ja myivatkin kaikenlaisia riipuksia ja kaulukoruja. Ostinkin yhden riipuksen.
Olihan se ihan mukava kokemus vaikkakin siina oli ripaus turistimeininkia. Kylla siita kuitenkin kannatti maksaa. Olihan aika vaikuttavaa.
Saavuimme Ngorongoron leiriin puoltatuntia ennen auringonlaskua eli noin klo 18. Paikka sijaitsee 2300 m merenpinnan ylapuolella. Ilta oli aika mielenkiintoinen, kun iltahamarassa leiriin saapui kymmennkunta puhvelia juuri telttojen ja vessojen valiin, joten vessaan sille puolelle ei enaa ollut asiaa. Aseistauneet vartiat vartioivat leiria, jos joku puhveleista kuitenkin tulee itse teltta-alueelle. Onhan se aika iso elain, varmaan siina 500-700 kiloinen jassikka. Onneksi toisella puolella oli vessoja myos, mutta sille puolelle tuli norsu kaymaan ja yksi ryhmastamme pelastyi aika pahasti nahtyaan norsun, enka yhtaan ihmettele, kylla sita pelastyis kuka vaan. Yo niin korkealla on aika kylma ja aamulakin oli enaa lampotila siina 7 asteen vaiheilla, mutta heti kun aurinko nousee, niin ilma lampenee nopeasti kolmenkympin tienoille. Aamulla taas lahdettiin kiertelemaan Ngorongoron aluetta viimeista kertaa ja nyt kameramme linsseihin osui paljon leijonia, paviaaneja ja mm. erittain ruma lintu Cory b****** (mikali kirjoitin oikein) en tieda mika tama lintu on suomeksi, mutta anyway se tepasteli siella rintahoyhenet porholla ettimassa naarasta. Se on sellanen riikinkukon kokoinen lintu.

Taytyy kylla sanoa, etta kylla tama safari oli aika mielenkiintoinen ja hieno vaikkakin telttamajoittuminen rupesi jo paikkapaikoin nyppimaan. Paivat olivat tosi pitkia n. 13-15 tuntisia. Ruoka ei ollut kovin kummoista ja paaoppaamme oli kylla aikasten huono. Ei puhunut paljoa, mutta onneksi jeeppimme kuski naki ja osasi puhua seka kertoa paljon elaimista. Han naki paljon aikaisemmin, kun me muut yhteensa, jos jossain oli joku elain. Tietysti hanella kokemusta riittaa ja osaa katsoa oikeista paikoista. Jeeppimme porukka oli tosi nastaa. Viihdyin hyvin irkkupariskunnan Cieranin ja Claren seurassa. He olivat jotenkin meikalaisen kanssa samalla aaltopituudella. Myos itavaltalaispriskunta oli ihan jees vaikkakin he olivat alkuun vahan ujoja, mutta rupesivat pian 'avautumaan' meidan seurassa, kun me oltiin aanessa irkkujen kanssa koko ajan.
Viela kerran saavuttiin ensimmaiseen leiripaikkaamme Arushaan Snake-farmille. Siella vietimme illan ja yon sitten aamulla kuudelta oli lahto Dar es Salamiin. Matkan piti kestaa 12 tuntia, mutta se kestikin 14,5 tuntia ja vain kolme pysahdysta. Porukka oli aika kaarmeissaan, kun ei paassyt vessaan. No kylla opas sai kuullakin painavat sanat myohemmin. Lopulta saavuttiin Dar es Salamiin ja kaupungin lapi ajo kesti varmaan 2 tuntia. Ilta yhdeksan aikoihin saavuttiin sitten leiripaikkaamme ja viela kerran tarvi yopya teltassa ja itte titenkin pystyttaa se. Paikka sinansa oli hieno aivan hienon biitsin vieressa, jossa oli hyvat baaripalvelut. Aamulla teltta kasaan ja sen jalkeen kohti Sansibarin lauttaa. Jatkan taas illalla lisaa, kun tarvii lahtee katsomaan milta kaupunki Muscat nayttaa, ehka saan liitettya jotain kuvamateriaalia myos.

Palataan.