Profile
Blog
Photos
Videos
1.4.2012 NAmche Bazaar, paikallista aikaa, 3440 m
Huomenta!
Jos ihmetyttaa kaksi postausta samalta paivalta niin syyna se, etta edellinen postaus Katmandussa meni taysin "reisille" eli yhteys poikki ja koko roska katosi. Tanaan kun koneelle paasikin taalla Namzessa niin loytyi drafteista tuo edellinen teksti. Ja pelihousuthan siina tuli revittya illalla vasyneena ja hulluna pakatessa.. mutta kaikki siis OK!!
Reissua on siis tehty nyt 2 pv ja taalla sita ollaa "melkein maailman katolla" palelemassa :) Eka paiva oli hieman sekavan oloinen, kun lahto oli 5:15 hotlalta KTM ja lentokentalle paastessa kamat puntariin, liput kateen ja samantien koneeseen... ei pahemmin kerinnyt kissaa sanoa :)
Lento oli hyva, eli tarvetta "mummohuiveille" ei ollut. Tasaista kyytia kohti aurinkoa. Maasta ei nakynyt kuin murusia siella taalla, oli aika pilvista. Kiitorata oli juuri niin lyhyt kuin odottaa saattaa, mutta ei sita nahnyt juuri ikkuista ellei kiivennyt ohjaamoon, jossa oli kaksi pilottia kiskomassa erinaisista kahvoista. Tasainen lasku, Tomi tosin mutistessa takana, etta "jarruta nyt saatana!" Loistavaa matkaseuraa tuollainen piilovitsien heittelija - ei oltu edes lahella vuoren seinaa ;) Lentoliput jouduttiin jattamaan Luklan hotlaan, ihan senkin takia, jos tulee jotain muutosta paivissa niin voivat hoitaa ne helpommalla tuolta kun soitellaan vaan jonkun avustuksella taalta sinne.
Vesi tankkaukset ja ei sitten muuta kuin jalkaa toisen eteen. Ekan paivan patikka ei ollut paha. Korkeutta 2610m Phakdingin paikkeilla, jossa yovyttiin lodgessa. Seuraksi saatiin kaksi retkikuntaa, trekkaavaa sellaista ja voi sita kama maaraa, joista toiseen paastiin vakisinkin tutustumaan lahemmin kuunnellessamme amerikkalaisia koko iltapaivan ja illan samassa tuvassa. Ihan jees, mutta amerikkalaisille kaikki on "ihan mahtavaa!!" vaikka pahaa tekisikin. Mielenkiinnolla jaimme seuraamaan seurueen hieman "pulskemman" naishenkilon edesottamuksia. Olimme kerinneet matkalla ohittaa kys ryhman ja olla jo hetken aikaa juomassa paikallista teeta pannu kaupalla, kun tama henkilo viimein taapersi portista sisalle, sherpa perassaan. --> hei, jotakin seurattavaa tallakin reissulla ;)
31.3 Aamupalaa syotiin 7 pintaan ja siina polulle. Edella mainittu ryhma saatiin kiinni jo hetken kuluttua, vaikka meitin kavelyvauhti oli todella hidasta, paitsi suorilla missa sykkeet ei nouse. Alku matka oli helppoa ja suht tasaista aina Jorjaan asti. Siella lounastauko ja sen jalkeen "helvetti" alkoikin. Nousua aina sellaiste 600-800m. Yliteltya tuli useita tallaisia metallisia siltojakin, pari kuvaa taitaa loytya. Kamera oli pakko pakata pois kun ei vain enaan viimeisilla nousuilla pystynyt keskittymaan muuhun kuin siihen, etta pida syke vahintaan 145 ja laita jalkaa toisen eteen hiiiiitaaaastiiiii... Tassakin on ihan oikeasti ideaa!! Jos nostaa tuota syketta liian ylos, niin palautuminen on taalla korkeudessa aivan tuskaa. TIEDAN mista puhun, joten kiltisti kuuntelen tuota omaa opastani, joka tietaa ;)
Naita jakkiryhmia, mitka kantaa naiden kalliiden turisti matkailijoiden kamoja tulee vahan valia edesta ja takaa. Kannattaa olla sarvien kantaman paassa - paasin melkein nakemaan kuinka T oli ottaa takamukseensa yhdesta :) Ei olisi kylla enaan siina paikassa naurattanut. No kuitenkin... Tama viimeinen nousu ennen Namzea on todella nousua, hitaaaaaasti vain ja ala ole liian lahella reunaa. Pudotus on useampi sata metria suoraan alas + tietty osumat kiviin ja viimein paatyminen jaatikolta tulevaan virtaan. Ei kiits!! Nousulla tuli himan lunta niskaa, kuului ukkonen ja sormet ristissa siina talssittiin, etta ala vain sataa kunnolla. Vetta ei tullut vaikka ennusteet ovat olleet aivan kamalat. Ja voi sita iloa, kun viimeisen mutkan takaa naki ensimmaisen rakennuksen - riemua ja riemua, kun tiesi ettei se ikava kylla tassa ole vaan meidan pitaa kiiveta viela kylan ylapuolella olevaan resorttin (Khumbu Resort). Ihan ok mesta, T taisi tulla kotiin :) Hienoa nahda tama kulttuuri myos silta kantilta, etta tati immeinen hyokkaa halaamaan hikista tulijaa.
Kylla taalla parjaa trekilla yksinkin, mutta tuon vuoristotaudin kanssa saa olla varovainen. Kokemusta kunnollisesta paansarysta loytyy jo, en suosittele. Osaksi varmasti rankan nousun syyta + raskaan repun, joka painaa verisuonia lyttyyn ettei kunnolla kierra hartioissa ja paassa hapekas veri. Jalat hieman vasyneet, sen nyt ymmartaa tuon painamisen jalkeen. Yolla todella jouduin ottamaan 2xburana etta kipu hellitti, joten ei voi sanoa oliko se migreenia vasymyksesta vai tautia - jos ei tietoa niin kaikki laitetaan taudin piikkiin. Aamulla olo vasy mutta muita oireita ei ollut, joten hollaillaan tama paiva sopeutumalla ja ryypiskellen paikallista teeta Everest bakery nimisessa kahvilassa. Sielta on muuten hyvat nakymat kadulle, voi seurata minkalaista porukkaa alkaa kohta nousta Phakdingista tanne aklimoitumaan.
Eli hengissa ollaan, tama netti aika on kallista, joten en taida sen kummemmin enaa lapista vaan painun teelle tankkaamaan seuraavaa paivaa varten :) Terkkuja kaikille ja Hessu, yritin lahettaa viestia kuvan kera, mutta taitaa olla liikaa takalaiselle verkolle kun ei lahde liikkeelle.
Ja niin, viela, aikatauluun tuli muutoksia taas. 15.4 tahtaan edelleen KTM mutta 16.4 lahden parin paivan kaynnille Pohkraan bussikyydilla!! KYLLA 7h istumista ja maisemien ihailua, onhan tassa tuosta aikaa eika tarvitse aina lentaa... Delhissa pitaisi olla 19.4, mutta kun nyt kerran on sielta lapi lentanyt niin jostain syysta ei kauhiasti houkuta...
Joten viela, terkkuja kaikille taalta maailman katon alta, matka kohti korkeuksia jatkuu... Niin ja kutsu EBC yokylaan tuli, ellei ole vuoristotautia niin saatan viettaa siella useammankin yon ja tulla sitten kerralla alas :)
Rakkaudella ja lammolla taalta,
Marika
- comments