Tulimme myohaan tiistai iltana Melbourneen, joten olemme olleet taalla nyt kaksi paivaa. Hostellimme Urban Central on aivan loistopaikka! Parin minuutin kavelymatkan paassa keskustasta, hyvat puitteet ym. Harmi vain, etta huonekaveri on henkisesti enemman tai vahemman epatasapainoinen. Jouduimme Elinan kanssa eri huoneisiin. Asun neljan hengen huoneessa kolmen miehen kanssa. Kaksi miehista on todella mukavia, mutta yksi on psykopaatti. Keskiviikko aamuna tama ihana psyko tuli huoneeseemme 7 aikaan ja meni nukkumaan. Itse nousin tuntia myohemmin ja vaikka olin hiljaa (ihan oikeasti) tyyppi alkoi huutaa ja kiroilla. No, vaikken itsekaan ole aamuvirkku, alkoi pinna kiristymaan vaikka olin ensin kohtelias ja yritin toimia mahdollisimman hiljaa. Sanaharkkamme jalkeen tulin vasta iltapaivalla takaisin. Tyyppi nukkui edelleen ja ajattelin menna paivaunille. Sankyni oli kuitenkin aivan marka. Siis taysin marka tyynysta jalkopaahan asti! Aluksi ajattelin, etta mies oli kaynyt helpottamassa oloaan sangylleni, mutta onneksi se oli vetta. Tyypin sangyn vieresta loytyi myos melkein tyhja vesipullo. No, olin jo onneksi aamulla mennyt sanomaan vastaanottoon, etta haluan vaihtaa huonetta. Saksalainen mies, joka asuu myos huoneessamme oli aamulla kuunnellut riitaamme ja sanoi, etta hankin oli mennyt suoraan vastaanottoon pyytamaan toista huonetta. Siis huoneessa ei saa tehda mitaan! Hengittaminenkin on nakojaan liian aanekasta. En ymmarra miksi ihmiset tulevat asumaan hostelleihin jos he haluavat olla taydessa hiljaisuudessa. No tana aamulla sama toistui. Olin huoneessa ehka puolitoista minuuttia ja jatka alkoi raivoamaan. Aloin laukoa samalla mitalla takaisin kuinka huoneessa asuu kolme muuta henkiloa emmeka voi elaa hanen kellonsa mukaan. No jatka ei sanonut mitaan takaisin ja lahdin huoneesta. Olin kerannyt tavarani sangylle, mutta koska en laittanut valoa huoneeseen (etten hairitsisi toista!) en huomannut ottaa lompakkoa mukaani. No eipa sita enaa huoneessa nakynyt paivalla. Joten nyt on lompakko yllattaen kadonnut, onneksi siella ei ollut kuin kaksi dollaria, mutta Visa Electron, kela kortti ja ajokortti menivat. Viimeksi kaytin sita eilen illalla ja taman paivan olenkin soitellut eiliseen ravintolaan ja sulkenut korttia, kaynyt poliisiasemalla. 7-11 kaupan myyja oli niin suloinen kun lupasi katsoa turvanauhat, josko niissa nakyisi, etta lompakko olisi tippunut huomaamattani lattialle.

No niin, enaa tama yo ja sitten paasen Elinan kanssa samaan huoneeseen. Sovimme saksalaisen kamppikseni kanssa, etta aamulla meteloimme oikein kunnolla kun pakkaamme kamojamme. Siinahan sitten raivoaa. Ai niin, ja hostellissamme juuri meidan kerroksessa riehuu vatsatauti. Hostellissa on viisi kerrosta ja noin 300 vierasta. Ihana herata toisten oksentamisen aaneen. Yksi Elinan huonekavereista naytti hiukan huonovointiselta, toivottavasti se on vain krapulaa eika vatsatautia. Toivottavasti psyko huonenaapurini sairastuu siihen. Se olisi sille ihan oikein.

Muuten Melbourne on ihana kaupunki, muistuttaa New Yorkia, paitsi rauhallisempi. Saa voisi olla parempi. Taalla ei todellakaan ole 14 astetta. 7 astetta ja tuulee ja sataa...