Profile
Blog
Photos
Videos
Fraser Islandille pääsee Rainbow Beachin tai Hervey Bayn kautta. Rainbow Beachiltä se on halvempaa, varsinkin jos tekee omatoimimatkan. Me halusimme tehdä omatoimimatkan. Vertailimme eri firmojen hintoja ja tulimme siihen lopputulokseen, ettei meillä ole varaa. Nelivedon vuokraus plus camping lupien hinta olisi vielä ollut ihan ok, mutta deposit autoista oli 1000 dollarin luokkaa, eikä meillä todellakaan ole varaa menettää sellaisia summia, joten päädyimme tag-a-long matkaan. Otimme Pippies Beachouse hostellin kautta kolmen päivän, kahden yön matkan. Rainbow Beach on muuten piskuinen kylä, jossa on neljä hostellia, kaikki vieri vieressä ja Pippies´in Fraser matkat ovat suosittuja. Hostelli itsessään on tosi mukava, me asuttiin teltta-bungalow'ssa.
Tag-a-long matka on hyvä vaihtoehto omatoimimatkalle, varsinkin jos ei ole koskaan ollut Fraserillä. Meidän ryhmässä oli 24 tyyppiä plus pääkuski Jenn. Jokaiseen nelivetoon meni kahdeksan ihmistä. Hostellille tullessa kaikilta kysyttiin, ketkä kaikki haluavat ajaa ja ihmiset jaettiin autoihin sen mukaan. Me Elinan kanssa kieltäydyttiin kauniisti. Meillä molemmilla on ajokortti, mutta me ei haluttu olla vastuussa kahdeksan ihmisen hengestä. Eri asia jos oltaisiin oltu kahdestaan, mutta nyt ei kiitos. Joten me oltiin Jennin ajamassa autossa, mikä sinänsä oli hyvä juttu, koska meidän ei tarvinnut maksaa mitään korvauksia mikäli Jen mällää auton.
Infossa meille näytettiin video miten pehmeällä hiekalla ja Fraserillä yleensäkin pitää ajaa. Sen jälkeen meidän piti katsoa miten dingojen kanssa pitää toimia, mikäli niihin törmää. Ohjeet olivat; risti kädet eteesi, pidä katse dingossa ja kävele rauhallisesti taaksepäin. Älä todellakaan ala juosta, koska dingothan ovat koiria niin ne luulevat, että jee leikkikaveri ja lähtevät perääsi. Siitä ei seuraa mitään hyvää.. Seuraavana päivänä tapasimme Jennin ja hän kysyi näytetäänkö sitä videota vielä jossa ristitään kädet? Jenn sanoi, että niin voi tehdä jos haluaa näyttää idiootilta. Kukaan ei oikeasti tee niin. Dingot eivät yleensä ärhentele ihmisille, mikäli niille ei jätä ruokaa ja antaa niiden olla rauhassa. Ok, videon jälkeen meidän piti autoittain tehdä ruoka/alkoholilista ja käydä kaupassa. Yritä siinä tehdä ruokalistaa, kun kuusi muuta haluavat ostaa jättipaketin makkaroita, (jotka vievät kolmanneksen meidän ruokabudjetista) ja me kaksi ollaan siinä, että me ei haluta maksaa teidän ällöjä makkaroita.
Okei, niille, jotka eivät ole kuulleet Fraser Islandista. Se on noin 125 km pitkä ja 75 km leveä hiekkasaari. Saari on Unescon maailmanperintökohde. Meressä ei voi uida haiden ja stingereiden takia ja länsipuolella on lähiaikoina nähty krokotiilejä. Saarella on järviä joissa voi uida. Saarelle pääsee vain nelivedoilla. Länsipuolella ei suositella ajamista. Itäpuolta kutsutaan 75 Mile Beach'iksi ja autoliikenne menee tätä kautta. Illalla ei pysty ajamaan nousuveden takia. Saarella on leirintäalueita ja merkatuilla alueilla voi pystyttää teltan myös rannalle. Saarelta löytyy myös hienostohotelli (Eurongissa), mutta se on vain vanhuksille ja hienohelmoille jotka eivät selviä luonnossa. Jos Fraserille menee se täytyy kokea kokonaisuudessaan.
Matka Fraserille alkoi harmaassa säässä. Lauttamme tuli saaren eteläpäähän. Ensimmäinen pysähdys oli Lake Wabby. Rannalta piti kävellä 2,5km. Matka oli kävelyä pehmeässä ja upottavassa hiekassa, kuuman kosteassa säässä. Kello oli tässä vaiheessa 12 ja nälkä kurni. Olimme syöneet aamupalan puoli kahdeksalta ja lounas oli vasta kahden aikoihin. Meillä kesti järvelle 45 minuuttia! Me olimme niin nuutuneita. Järvellä emme juurikaan nauttineet maisemista. Molempien mielessä pyöri vain ajatus, että kohta joudumme talsimaan saman matkan takaisin. Leiripaikalle mentäessä pysähdyimme myös Eli Creekillä. Puro, joka pumppaa puhdasta vettä. Vettä voi siis juoda, mutta kannattaa tehdä se yläjuoksulla. Puroon voi hyppiä missä vaiheessa tahansa ja lillua alas rannalle.
Leiripaikkamme oli nimeltään K'Gari. Maapaikka kuuluu aboriginaaleille ja siellä oli kaksi sääntöä: Ei saa viheltää tai sylkeä tuleen. K´Gari on aboriginaalia ja tarkoittaa paratiisia. It was so not... Tässä vaiheessa vettä satoi kaatamalla. Purimme tavaramme ja veimme ne meidän kahden hengen telttoihin. Leirissä oli onneksi katettu ruokailualue, jonka alle kaikki pakkautuivat. Kello oli neljä iltapäivällä, oli hämärää, kaikki olivat märkiä ja kylmissään, eikä meillä ollut mitään tekemistä. Luonnollisesti, aloimme juomaan...
Leirielämästä... Leiri toimii aurinkoenergialla. Täällä ei ole sähköpistokkeita, eli jos olet henkilö, joka ei voi elää ilman hiustenkuivajaa/suoristajaa ym. tämä ei ole sinun paikkasi. Illallista tehdessämme sähköt katosivat aina vähän väliä. Kun matkaohjeissa sanotaan, että ota lamppu mukaan, niin oikeasti ottakaa se mukaan! Meidän ryhmästä yhdellä oli lamppu ja se oli kovassa käytössä. Meille suositeltiin juuri tätä leiripaikkaa, koska täällä on kuumat suihkut. No joo, kuumasta vedestä ei ole mitään hyötyä, jos suihkussa ei ole painetta. Ja oikeasti, kuka haluaa käydä suihkussa hämähäkkien kanssa. Ekana iltana käytiin Elinan kanssa hoitamassa iltatoimet. Mä olin juuri pesemässä kasvojani kun Elina aloitti: Ööö, Maarit... Elina osoitti seinälle ja siinä oli ihan tarantellan näköinen hämähäkki. Kasvojen pesu jäi siihen kun pinkaisin ulos kylppäristä. Joo, se ei olisi luultavasti tehnyt yhtään mitään jos olisin sen vaan antanut olla, mutta en jäänyt ottamaan siitä selvää.
Vessareissut illalla/yöllä olivat pahimmat. Ihmisten piti kulkea ainakin kaksin, dingojen varalta. Matka oli siihen asti mennyt ihan mukavasti. Sitä ei yhtään ajattele, mitä kaikkea metsässä liikkukaan ennenkuin niihin törmää. Paikan vessat olivat surkeita. Yhteisvessa, kopit olivat melko pienet, ovissa ei yleensä ollut lukkoa, ei paperia, valot eivät välttämättä toimi eikä tule vettä. Kännykän valolla yritin epätoivoisesti tarkistaa, ettei seinillä ole mitään ennen kuin menee vessaan. Pieni vinkki: Ennen kuin istut vessanpöntölle, tarkista myös oven takaosa. Siis se osa, jota tuijotat kun istut pöntöllä. Ihan vain varmistaaksesi, ettet joudu puolen metrin etäisyydellä tuijottamaan silmästä silmään kämmenen kokoista hämähäkkiä. Iskee paniikki, jonka seurauksena juokset ulos vessasta kiljuen, housut nilkoissa. Pahimmassa tapauksessa vessaan on jonoa ja mahdollisimman moni ihminen todistaa tilanteen. Tässä vaiheessa olet menettänyt kaiken uskottavuutesi, ettet oikeasti ole mikään hienohelma ja pärjäät vallan hyvin luonnossa. Tätä ei siis oikeasti tapahtunut mulle, kunhan vain tuli mieleen...
Suihkutiloissa ja vessassa oli näitä jättihämähäkkejä jatkuvasti. Hämähäkit ovat varmaan ällöttävimmät eläimet joita tiedän. Voisin päästä sen yli, että ne ovat mutanttikokoa, mutta täällä ne voivat sen lisäksi tappaa sinut. En vain voi sietää niitä ollenkaan. Ai niin, sieltä löytyi myös hyppiviä hämähäkkejä. Astioiden pesuallas oli ruokakatoksen ulkopuolella, pimeässä nurkassa puiden vieressä. Altaalla bongattiin usein näitä hyppiviä hämähäkkejä. Hämppikset ovat aika pieniä, (okei, kaikki on pieniä verrattuna niihin tarantella kokoa oleviin hämppiksiin) niillä on neljä(!!!) silmää ja ne tykkäävät liikkeestä. Ei ollut mitenkään epätavallista, että astioita pestessä kuuli jonkun huutavan, että hämähäkki hyppäsi päälle. Australian jälkeen Suomen itsy-bitsy-hyvä-kun-silmällä-erotat hämppärit eivät tunnu missään. Muuten, matkan jälkeen, näin hostellilla taulun, johon oli merkattu Fraserin 12 vaarallisinta käärmettä. Kaikki oli merkattu vaarallisiksi tai erittäin vaarallisiksi. Mukana myös käärme, joka vaanii puussa ja pudottautuu alla kulkevan ihmisen/eläimen päälle ja kuristaa tämän kuoliaaksi. Nice.. onneksi huomasin tämän taulun vasta matkamme jälkeen. Jep, kaikki jotka lähtevät Fraserille: Nauttikaa luonnosta ja kaikesta mitä sillä on tarjottavana. :D
Seuraavana päivänä lähdimme heti aamusta ajamaan saaren pohjoisosaan Indian Headille. Päivä oli onneksi aurinkoinen ja lämmin. Kiipesimme Indian Headille, josta oli mahtavat maisemat 75 mile beachille ja Champagne poolsílle päin. Kalliolta näimme valaita ja delfiiniparvia. Seuraava pysäkki oli Champagne pools. Rannalla on kaksi luonnon tekemää "allasta" joissa ihmiset chillailevat. Kävimme pikalounaalla ja suuntasimme takaisin Eli Creekille ottamaan aurinkoa. Päivästä tuli lopulta todella kuuma. Kun Fraserillä paistaa aurinko, se tuntuu kun iho oikeasti alkaisi palaa. Yhden päivän aikana Fraserillä rusketuimme enemmän kuin koko Australiassa oloaikanamme. Purolta palatessa pysähdyimme Maheno Shipwreck'illä. Laiva on ollut rannassa 75 vuotta. Kuvissa se näyttää paremmalta mitä se todellisuudessa on. Laivasta on näkyvissä ylin kerros. Kaksi alinta kerrosta on hautautunut hiekan alle. Laivasta ei ole juuri mitään jäljellä, ei seiniä, periaatteessa se on iso kasa ruostetta. Illalla mentiin Elinan kanssa rannalle katsomaan auringonlaskua (vaikka aurinko täällä laskee toiseen suuntaan). Myöhemmin illalla tultiin koko porukan kanssa rannalle tuijottamaan tähtiä. En ole koskaan nähnyt niin paljon tähtiä kuin täällä. Taivas oli ihan täynnä niitä. Pojat näyttivät meille myös miten plankton kiiltää pimeässä. Kaikki sammuttivat kameroiden valot ja seistiin hetki pimeydessä. Pojat alkoivat potkia hiekkaa ja se alkoi kiiltämään. Plankton kuulema tekee niin. Illalla kun istuttiin nuotion ympärillä meidän leirissä liikuskeli dingo. Se oli ihan parin metrin päässä. Kaikki vaan tuijotti sitä ja se tuijotti meitä. Siinä se vähän kierteli ja meni menojansa.
Viimeisenä päivä saatiin valita mennäänkö Lake McKenzielle, joka on Fraserin päämatkakohde vai Lake Birrabeelle. Molemmat ovat saman kokoisia ja näköisiä, mutta Birrabeellä ei luultavasti ole ketään. Me valittiin se. Me ajettiin Eurong villagen läpi. Ei siis oikeasti ole mikään kylä. Siellä on se hienostohotelli ja kahvila. Oli muuten outoa nähdä oikeita taloja pelkkien telttojen jälkeen ja ajaa asfaltilla. Ihan kuin olisi ollut toisessa maailmassa. Eurongilta matkaa oli noin 20 km. Olin ihmetellyt miksi aikaisemmin olin lukenut, ettei Fraseria suositella raskaana oleville tai ihmisille joilla on selkävaivoja. Enää ei tarvinnut ihmetellä. Listaan voi lisätä myös matkapahoinvoinnista kärsivät ihmiset. Matka on kapealla (yksi auto mahtuu tielle) upottavan pehmeällä hiekalla. Erittäin epätasaista menoa. Järvi oli kuitenkin upea. Valkoista hienojakoista hiekkaa, läpinäkyvää turkoosia vettä. Harmi, että juuri sillä hetkellä oli tullut taas pilvistä. Kuvista ei tule esille kuinka upeaa siellä on.
Hostellille päästyämme, suihkuun oli jonoa. Vältin Fraserin suihkuja/vessoja viimeiseen asti, joten olin ekana suihkussa. Varautukaa siihen, että hiekkaa on joka paikassa, siis ihan joka paikassa. Pesin hiukset varmaan kolmeen kertaan ja tuntuu, ettei sekään riittänyt. Hiekka tuntuu liimaantuneen ihoon ja sitä saa hangata urakalla. Fraser matka oli kaiken kaikkiaan aika mahtava. Huolimatta ensimmäisen päivän sateesta ja ällö hämppäreistä. Sekä siitä, että puolet porukastamme oli saksalaisia jotka hengailivat vain keskenään ja toinen puoli irlantilaisia miehiä, joille oli tärkeämpää pelata palloa kuin hengailla muiden kanssa. Matkat ovat aika hintavia ja meitä olisi todella ottanut päähän jos koko matkan olisi satanut.
- comments