31.10. Halloween & 2nd day on the reef, Certification day :D

Heratys 6:45, varusteet kasaan ja paalle. Mereen n. klo 7:30. Ne meidan ryhmasta, joilla ei ole ongelmia korvien kanssa (including me) tehtiin ennen sukellusreissua CESA, hatapoistuminen vedesta: sukellus viiteen metriin, keuhkot tayteen ilmaa ja takaisin pinnalle hengittaen vain ulos. Uitiin koydelle, jota pitkin laskeuduttiin 14 metriin, nyt eri sukelluskohde: Flynn reef, "Tennis courts". Pinnalla olosuhteet oli kamalat: aallot oli korkeat ja koydessa roikkuminen oli tyolasta, mutta siihen oli jo tottunut. Pinnan alla on paljon mukavampaa. :) Hiekkapohjalla lisaa "skills"eja: painon neutralointi puhaltamalla ilmaa liiviin suulla. Sitten sukellettiin ryhmana aina 18 metrin syvyyteen asti. Parikymmenta minuuttia nautiskelua, 3 minuutin "safety stop" 5 metrissa (typen takia), ja pintaan. Pinnalla poistettiin ja puettiin painovyo. Noustiin veneeseen 8:30, purettiin varusteet ja mentiin aamupalalle: pekonia, munakokkelia, jogurttia, muroja, hedelmasalaattia, leipia, pannukakkuja hillolla, kahvia ja teeta.

Pieni hengahdys, uusi info Benilta ja valmiina viimeiseen sukellukseen enen sertifikointia. Veteen klo 11 maissa. Nyt loputkin teki CESAn. Yksi kanadalaisista tytoista joutui kekseyttamaan kurssin puhjenneen tarykalvon takia. 14 metrissa viimeiset skillssit: maskin poisto, pukeminen ja tyhjennys (inhottavaa!!), painon neutralointi ja paikoillaan pysyminen juuri pohjan ylapuolella, navigointi kompassin avulla. Tehtiin taas kiva maisemakierros ennen pintaan nousua. Nyt sukelluspaikka oli Flynn reefin "Gordens", viela kauniimpi kuin eilinen paikka. Mahdollisuus bongata jattisimpukoita, mureenoja, nemoja, haita ja merikilpikonnia. Talla asuu pysyvasti n. 6 kilpikonnaa, yksi niista on n. 120-vuotias ruokapoydan kokoinen Brian.

Lounaan jalkeen saatiin open water diver sertifikaatit, lupa sukeltaa 18 metriin missa pain tahansa maailmaa. :) Noin tunti lepoa (perati) ja valmistautumaan ensimmaiseen sukellukseen ilman ohjaajaa. Sukellettiin kahdestaan Timon kanssa, koska kummankin meidan parit (Sandra ja Dani) ei viela saaneet sertifikaattia. Ne tekee ylimaaraisen sukelluksen korvaongelmien takia. Tietysti kaikki muutkin n. 30 sukeltajaa on samalla alueella. Meille naytettiin veneella suurpiirteinen kartta Gordensista seka reitti, jota pitkin oli tarkoitus sukeltaa nahdakseen mahdollisimman paljon. Hypattiin Timon kanssa mereen yhta aikaa, 15:29 ollakseni tarkka, ja laskeuduttiin koytta pitkin 14 metriin. Aukellettiin puolisen tuntia, ei ihan suunniteltua reittia koska vedessa navigoiminen suurpiirteiseen karttaan (joka ei suinkaan ole mukana vaan muistissa) luottaen ei oo kauhean helppoa aluksi. Loydettiin kuitenkin takaisin veneelle hyvissa ajoin ennen ilman loppumista (50bar on minimi, joka pitaa olla tankissa veneeseen noustessa). Oltiin molemmat tyytyvaisia ensimmaiseen itsenaiseen sukellukseen. Uskomatonta, etta toissa paivana pystyin tuskin hengittamaan suukappaleela, ja nyt sukelsin valtameressa omillani! :D Oon jo paattanyt liittya paikalliseen sukelluskerhoon Suomessa, jotta voin yllapitaa taitojani. Ajattelin sukelluskurssia alunperin once in a lifetime kokemuksena, mutta nyt oon taysin hurahtanut siihen.

Ollaan nyt chillailtu veneella parisen tuntia ja on paivallisaika. Kunhan aurinko laskee, lahdetaan yosukellukselle jau!! myohemmin... Saffa (Chris) onnistui pelottelemaan meidat totaalisesti haitarinoillaan briiffauksen lomassa. Saatiin valoa loistava putkilo kiinnitettavaksi ilmatankkiin, jotta takana sukeltava nakee edella olevan ja pysyy messissa. Jokaisella ryhmalla on eri varinen. Varusteet paalle, viimeiset muistutukset pimeassa sukeltamisesta (pimeassa kaytetaan taskulamppua ja erilaisia kasimerkkeja kommunikoimiseen) ja mereen. Taas kerran sinne 14 metriin koyden avulla, check "are you okay?" ja menoksi. Sievessa tai ei niin sievassa parijonossa Jasonin perassa, mutta ainakin kaikki mukana. Sukellettiin puolen tunnin lenkki ennen paluuta veneelle. Kaikilla ryhmassa oli taskulamppu, joten loppujen lopuksi vedessa meidan ymparilla ei ollut niin pimeaa. Tietenkaan ymparille, pintaan tai pohjaan ei nahnyt, mika tekee sukellussyvyyden hahmottamisen ja kontrolloimisen paljon vaikeammaksi. Veneen lahistolla nahtiin 2 haita ja parvi isoja hopean varisia kaloja. Veneessa ohjaajat jarjesti meille iltaohjelmaa: jokainen suoritti vuorollaan venyvyytta vaativan pujottelutehtavan luudanvarren kanssa, tytot vastaan pojat. Yllatys varmaan kummat voitti. ;) Sitten jotain astetta mielenkiintoisempaa (ei silla ettei mita kummallisimmissa asennoissa luudanvarren kanssa lattialla kiemurtelevien ihmisten seuraaminen olisi mielenkiintoista): kaikki jaettiin random pareihin. Toinen saa kauniimman sukupuolen roolin pitaen vessapaperirullaa reisiensa valissa, toinen saa miehekkaasti snorkkelin varren jalkojensa valiin ja pimennetyn sukellusmaskin silmille. Sokkoa pyoritetaan muutaman kerran ympari, jonka jalkeen "tytto' neuvoo "pojan" luokseen ja snorkkelin vessapaperirullaan, ilman kasia. Nopeampi pari kussakin erassa voittaa ja toinen tippuu pelista. Seksiasennot muuttui mita mielenkiintoisimmiksi kilpailun edetessa. Koko session jalkeen voin ylpeana kertoa, etta mina ja mun pari (irish Chris, yksi ohjaajista) voitettiin kilpailu!! ;D "You rock!" Huomenna luvassa lisaa sukeltamista.