Ni hao!

Saavuttiin Shanghaihin tanaan aamusta ja ollaan taas yhden junamatkan rikkaampia. Oltiin ostettu soft seat -paikat Pekingin ja Shanghain valiseen yojunaan. Soft seat -paikoilla luulimme saavamme samanlaiset tuolipaikat kuin Suomen junissa. Eipa kuitenkaan. Vaan soft seat tarkoittikin paikkaa ravintolavaunusta. Siina sitten vietettiin yo kirkkopenkkimaisessa sohvassa, josta ei todellakaan loytynyt hyvaa asentoa. Onneksi matka oli vain 11 tuntia, joten kyllahan se nyt menee jo miten pain vaan.

Lahdettiin Mongoliasta kohti Kiinaa viime viikon torstaiaamuna ja Pekingiin saavuttiin perjantaiaamupaivasta. Junamatka itsessaan ei ollut niin pitka, mutta rajalla vierahti taas joku 6 tuntia. Venajalla ja Mongoliassa raideleveys on leveampi, joten rajalla piti vaihtaa junaan uudet pyorat, joten tama vei aikaa. Rajalla ollessa junan WC:t ovat lukittuina, mika saattaa tai oikeastaan tekee odottelusta viela hitusen mukavampaa.

Emme ole varanneet hostelleita ollenkaan etukateen ja Pekingissa kavelimme taas yhteen Lonely Planetin suosittelemista hostelleista. Respatati kuitenkin sanoi, etta heilla ei ole tilaa kuin yhdelle, joten ei auttanut muu kuin lahtea etsimaan toista yosijaa. Paadyttiin sitten saman kadun varrella sijaitsevaan guest houseen. Siella oli low season, joten yopyminen oli vahan halvempaa kuin normaalisti. Saatiin jopa ihan oma private-huone. Tosin muuten se guest house oli kurttuisempi kuin aikaisemmat hostellit. Paatettiin viettaa siella pari yota ja sitten siirtya suunnittelemaamme hostelliin, koska sielta vapautui meille sankypaikkoja.

Kaikki oli hyvin tahan asti, kunnes tajusimme, etta o-ou, meilla on kummallakin taskussa noin 200 euron arvosta Mongolian tugrigeja, jotka ovat taysin epakelvotonta valuuttaa muualla kuin Mongoliassa. Oltiin ajateltu olevamme fiksuja ja nostavamme Mongoliasta vahan enemman rahaa, koska nostamisesta veloitetaan aina MUUTAMA euro valista. Ei paljoo muutamat eurot haitannut, kun taskussa oli 200 euron edesta rahaa, jota olisi voinut kayttaa wc-paperina. Arsyttavinta tassa koko jutussa oli se, etta oltiin mietitty Mongoliassa asiaa aaneen, etta onnistuukohan tama, mutta sitten yhteistuumin paadytty siihen, etta kylla kai nyt naapurimaan rahaa voi aina vaihtaa. Tarinan opetus lapset on, etta ei voi.

Ei tassa kuitenkaan neuvottomiksi olla jaaty. Nimittain ei siina pankista saatujen kielteisten vastausten jalkeen auttanut muu kuin lahettaa sahkopostia Mongolian hostelliin, jossa oltiin yovytty ja kertoa tilanne. Meidan onneksi he ovat niin ystavallisia, etta suostuvat hakemaan rahalahetyksen postista ja siirtamaan summan meidan tilille. He myos kertoivat, etta me ei todellakaan olla ensimmaisia, joille kay nain, eika taatusti viimeisia. Rahat on nyt lahetetty, mutta viela ei ole mitaan kuulunut. Aikamoista saatoa on ollut sahkopostien ja Kiinan postin kanssa, mutta tallaista taa on. Tyhmasta paasta ei saa karsia lompakko.

Muuten Peking oli oikein mukava. Yksi paiva vietettiin Kiinan muuria ihastellen. Monille aasialaisille meidan siniset silmat ja skandinavialainen habitus oli enemman nahtavyys kuin itse muuri. Ties kuinka monen kiinalaisen kotialbumissa nyt hymyillaan.. Vuokrattiin myos yksi paiva polkupyorat ja pyorailtiin Pekingia ristiin rastiin. Aluksi vahan pyoralla meno pelotti, mutta loppujen lopuksi pyoratiet olivat tosi leveita ja niita oli ympari kaupunkia. Pyoraily oli kylla helpoin tapa liikkua kaupungissa, koska liikenne takkuaa ja ihmisia julkisissa kulkuvalineissa on jarkyttavasti.

Launtai-iltana kaytiin tutustumassa paikalliseen yoelamaan. Hostellimme sijaitsi ns. baarikadun varrella, joten pakkohan sita oli. Ilta oli hauska. Tosin baarissa, johon paadyimme ei ollut juuri muita kuin reppureissaajia, joten paikallinen on ehka vaara sana tassa yhteydessa. Btw, yritettiin ostaa hyvaa ja halpaa punaviinia, mutta taas se kurahti. Naiden tyttojen varmaan pitaisi jo tajuta, etta hyva ja halpa harvoin sopii samaan lauseeseen. Seuraavan paivan olotilakin oli varmasti hyvan ja halvan syyta.

Elama Kiinassa on halpaa. Ruokaan menee noin kolme euroa/paiva. Molemmat meista on ollut Aasiassa jo aikaisemmin, joten tama elamanmeno ei hetkauta niin paljon. Pekingissa lampotila oli edelleen alle 10 asteen, joten villapipot oli vedettava syvalle paahan kaikista alku-uhoamisista huolimatta. Saara venaa nimittain koko ajan lampimia maita ja jaksaa mainostaa helteen tuomia positiivisia vaikutuksia joka toisessa lauseessa. "Sit ku paastaa lampimiin maihin, ni ei tarvi enaa naita takkeja. Sit ku paastaa lampimiin maihin, ni meijan hiukset ei nayta enaa talta. Sit ku paastaa lampimiin maihin, ni me ollaan ruskeita ja muutenkin kauniimpia. Sit ku paastaan lampimiin maihin, ni ei enaa PA-LE-LE!" Tasta tulikin idea Saaran ensimmaiseen tehtavaan, joka piti suorittaa Pekingissa. Video tulee joskus, kun saadaan niita latailtua. Se on varmasti myos huomattavasti helpomaa siella lampimissa maissa. Shanghaissa on jo pieni aavistus lampimista maista, mutta kylla se Halti edelleen on ihmeen hyva kaveri.

Monella on samat matkasuunnitelmat kuin meilla, joten hostelleissa on helppo tutustua ihmisiin ja jakaa kokemuksia. Omat reissusuunnitelmat kuulostavat joskus aika pienilta joidenkin matkatarinoiden rinnalla. Monet viettavat reissussa vuosia ja kiertavat mantereita ristiin rastiin.

Nyt vietetaan ainakin kolme paivaa taalla Shanghaissa. Katsotaan sitten, mita tehdaan. Joko lahdetaan suoraan kohti Hong Kongia tai sitten tehdaan joku valipysahdys ennen sita. Aika nayttaa.

Parasta: hata keinot keksii

Pahinta: ei vielakaan lampimia maita