Profile
Blog
Photos
Videos
Pikakelaus paivan haasteisiin. Eli kahden kohtuullisen turhan Bhubaneswar-paivan jalkeen otimme nokat kohti rantaa ja sijoitimme itsemme vanhan hippipaakaupungin Purin vesistoisille maisemille. Paikka on kuin 60-luvulta suoraan - mikaan ei ole muuttunut aikoihin, mita nyt muutama nettikahvila on siina valissa keksitty ja paikalla parveilevat hipit ovat vanhentuneet sen 40-vuotta. Aika kuluu merkillisia reittejaan. Ehka mekin hillumme taalla viela puolen vuosisadan paasta. Kenties - ainakaan paikassa ei ole kummempaa vikaa. Chandipurin rauhaa on nyt turha etsiskella, mutta toisaalta ruokapaikkoja ja netin kaltaisia ylellisyyksia on tarjolla. Ja ainahan voi hyokata aaltoihin kun kaupustelu ja jutun iskeminen alkaa kyllastyttamaan. Terhakkaat aallot muuten - kavimme jo kurkistamassa minkalaisia pyorteita ja pohjavirtauksia on loydettavissa. Vaikka minkalaisia. Ja toisaalta ei taalta tunnu loytyvan kuin sen kourallisen muita matkalaisia - paikalliset toki intalaiseen tapaansa kiinnostuvat meista, mutta sehan kaikki on jo kovin tuttua.
Bhubaneswarista lahdimme kuten arvelimmekin kakkosluokan kyyditsemina. Talla kertaa mahduimme kaikkine tavaroinemme jopa kokonaisina ja pahemmin puristelematta kyytiin. Kahden tunnin kyydit 15 sentilla ja Purista majapaikka parin euron hintahaarukasta, joten todella raskaan kaden pihistelyyn olemme jo paasseet kouriintuntuvasti kasiksi. Kampan kohtalo selvinnee taas huomenna - eli mikali aamulla eivat rakkaat aina-mielissamme-kummittelevat petipunkit ole meita elavalta jyrsineet jatkamme asumistamme samassa kodissa riittavan pitkan ajan. Vinkkina sanottakoon, etta kiire ei ole minnekkaan ja riittavan pitka aika voi olla pitka aika. Paikka positiivinen ylattaja eli osoitteet vaihdetaan pikimmiten valiaikaisen pysyviksi Puriin. Taman paivan kokemukset otokoiden kutisevasta maailmasta rajoittuivat sen sijaan meista mittaa ottaneisiin punaisiin muurahaisiin. Ja kaikki punaisten kanssa tekemisissa olleet jo tietavat, etta punaiset ovat niita arhakoimpia tovereita. Ehkapa me isot punikit saamme aikaan valirauhan Marxin Paaomaa pienille punikeillemme lukemalla.
Koska Purissakaan ei voi kummia tehda joudumme keskittymaan olennaiseen - olemiseen. Ansku saa tulisen ruoan invalidina taas vatsaansa apetta - muutakin kuin riisia riisilla. Taalla kun tunnettaan kaikki globalisaation paholaiset hampurilaisista perunamuussiin. Ja minahan jatkan Thalien ja mahdollisimman hamyjen ruoka-annosten edessa polvet notkuen. Intialaisesta ruoasta sanottakoon, etta pettymysta ei ole tullut. Intialainen on juuri niin hyvaa kuin sen pitaakin olla - ja taalla jos missa sen myos pitaa olla sita. Perussaantona sanottakoon, etta mita enemman kuran nakoista sita paremman makuista. Vaikka kuukauden paivat ovat Intiassa vierahtaneet, en voi myontaa oppineeni lukemaan ruokalistojen kryptista salakielta viela kovinkaan mairittelevasti. Kaytannossa homma menee niin, etta arvon mita-sattuu milla-sattuu minka-sattuu kanssa ja sulattelen koko paketin sanattomalla tyydytyksella sisuksissani. Suoran toiminnan ihmisena rajaytan yllattavan pikaisesti homman kyykkyponton synkkiin vesiin ja aloitan kierroksen uudestaan. Heh - siinapa se lyhykaisyydessaan, menipa taas mauttomaksi. Muutamat perus-masalat ja alo-gobit jo hanskaan eli kaytannossa jopa tiedan mita tilaan, paaosin luotan kuitenkin intialaisen evastyksen kaikkivoipaisuuteen ja arvon oikeat ruoka-annokset ja maagiset yhdistelmat juuri pettymatta lopputuloksiin. Ja kun matkamme hiljan kay etelaan paasen viela korventamaan sisuskalustoni oikein tulisimman intialaisen chilisella kadella. Keralaa odotellessa taytyy tyytya perus-intialaiseen tulisteluun, jonka voin taata riittavan huonompina paivina minullekin.
Kalapitajana Purissa on luonnollisesti tarjolla ... kalaa. Myos kaikenlaista ayriaista, rapua ja muuta mita ei ikina pitaisi syoman. Tasta kaikesta jaamme siis ilolla paitsioon - keskitymme intialaiseen perusravintoon eli kasvisten kanssa vehtailuun. Mausteiden kasittamattomalla maailmalla ruoasta saadaan sellaista, etta leuat putoilee poytaan allekirjoittaneella ilman kummempia kykyja asian tarkemmalle selittamiselle. Vai missa muualla syodaan uskomattoman hyvaa apetta eli perunaa riisilla, joka ei maistu kuitenkaan lainkaan perunalta riisilla eika siina lopulta ole edes mitaan ihmeellista?
-K
"Fishing is boring, unless you catch an actual fish, and then it is disgusting."
-Dave Barry
- comments