Profile
Blog
Photos
Videos
'Kotimatka' alkanut
Kaksikko on jatkanut hyvin alkanutta ja yha paremmin edennytta Diun tutkimusmatkailua. Jokunen paiva sitten vuokrasimme pyoran. Vain yhden silla vain yksi oli koko kylasta tuona hetkena loytyva toimivalla lukolla varustettuna. Vuorottelimme sitten paivan polkijan ja kyydissaolijan rooleja ja yllatimme itsemme heti useammasta Diun nahtavyydesta'. Luolat, rannat ja portugalilaisten kera pilttuille rakennetut kirkot olivat kaikki omalla tavalla vaikuttavia. Mikas siina. Seuraavan paivan ohjelmanumeron otti Diun linnake. Muurien keskelta nakyi kauas ja komeasti - oljynporauslauttoja ja muuta ei aina pelkastaan vaikuttavaa. Silti linnoitus kannattaa nurkilla pyorivan kayda silmailemassa, vaikka kaikki nahty ei kivaa olisikaan.
Eilen ja tanaan poikkesimme myos museoksi sittemmin muutuneen kirkon katolla. Kirkossa sopi vierailla sisallakin, mutta huipennuksen sai jokainen katolle kapuava. Megalomaaniset maisemat ja ymparilla hailyvan maailman kokonaisvaltainen kontrolloinnin tunne (vaikka sattumien kauppaa onkin mahdotonta sen kummemmin kontrolloida). Jossain vaiheessa selvisi, etta kirkon katon pintaan olisi myos mahdollista jaada guesthouse-majoitukseen. Koska edessa on kuitenkin vain yksi paiva, joka sekin nyt on katoamassa kadotuksen teille, paatimme etta talla kertaa kokemus jaa nakematta - nakemys kokematta. Sen verran kirkossa kuitenkin kiinnostaa yopyminen, etta ensi kertaankin on sitten Diulle tulemista.
Suomalaisiakin olemme onnistunein konstein onnistuneet loytamaan. Mukavan guesthousen mukavat vieraat jakoivat kanssamme illan ja myohemmin valjenneen iltapaivan tovin. Hamyinta ja sangen hienoa oli yks kaks keskustella oululaisen videovuokraamon pitajasta. Hamya - hienoa! Maailma on pieni ja Oulu ehka viela pienempi. Ystavaiset olivat Oulussakin asuneet - osin jopa syntyneet, joten hetken tunsimme siirtyman paikassa, mahdollisesti jopa ajassa jonnekkin aivan muualle - sinne minne tiet nyt sitten mutkien kautta vievat. Mutta mutkat ovat monet viela - onneksi.
Kokonaisuudessaan Diu paransi pisteitaan hiljalleen - nihkeahkon alun jalkeen. Viimeisten paivien ajan on ollut jo eri meininki ja haikeus valtaa mielet lahdon hailyessa jo huomisessa aamussa. Minkas teet - silla menimme poikkeuksellisesti suunnitelemaan tulevia rasteja sen verran, etta menimme ostamaan liput junaan, joka on kolisteleva meidat aina Delhiin asti Gujaratin Jamnagarista. Sita ennen olisi viela muutama asia, jotka Gujaratissa on otettava asialistalle ja senkin jalkeen jaa sanomattoman paljon nailtakin nurkilta nakematta, kokematta, mutta onpahan taas syita sormin ja varpain laskettavissa maarin tulla Gujaratiinkin takaisin. Ainakin itse olen pitanyt laanista enemman kuin esim. Rajasthanista vaikka pakotankin itseni muistamaan, etta esim. tama Diuhan ei edes ole osa Gujaratia. Silti ja sen jalkeenkin. Paatimme etta nousemme yojunaan lauantain kunniaksi ja suuntaamme suoraan Delhiin asti, jotta saastaisimme kallisarvoista aikaa, jota pohjoisen vuoristopoluilla tullaan tarvitsemaan. Jo nyt huolettaa mitenkas aika riittaa. Kauhukseni huomaan, etta kuukausia on vain kaksi jaljella ja sehan ei lopulta ole kilometreissa jaettuna ja taaksepain kaanneltyna juuri mitaan. Mutta ainakin suunta on otettu tai on otettava lauantaina taas uusia temmellystantereita kohti.
Sekin hetki on koittanut, etta kotimatka on konkreettisella tai ehka sitten osin kuvainnollisella, mutta silti kouriintuntuvalla tavalla alkanut. Ostin liput Suomen suuntaan ja sehan tarkoittaa, etta loppu vaijyy reissaajapoloisten taskunpohjilla. Suunnat ovat Suomen suunnissa toukokuun lopun korvilla. Muuttolinnut ovat palaavat. Halusimme tai emme ja halusimme ja emme.
Junamatkoista lienee paikallaan kertoa sana, silla junat ovat eras Intian keskeisista piirteista. Eivatka mitka vain junat, vaan intialaiset junat intialaisine tapoineen ja kujeineen. Tanaan ruokailtuamme E Coqueron (vaarin kirjoitettuna - haastakaa oikeuteen) erinomaisessa pasta-pestoravintolassa saimme aikamme kuluksi lueskella Trains-at-glance kirjasta, joka kaytannon asteella kokoaa yhteen kaikki Intian junat (tai ainakin merkittavan osan tasta ei-aivan-mitattomasta joukosta) ja kertoo lukutaitoiselle juna-infon-viidakossa harhailevalle erinaisia asioita junista, asemista, aikatauluista ja lahes kaikesta etaisestikaan juniin liittyvasta. Vihkosen/kirjasen lukeminen ja kattava selailu sinansa vaatii jo vahintaan ydinfyysikan kokonaisvaltaista hallintaa tai ainakin jonkinlaista ymmarrysta intialaisen byrokratian jarjenjuoksusta seka mielenliikkeista. Mutta talla kertaa mielenkiintomme suuntautuu mielenkiintoiseen huomioon intialaisista alennuslipuista. Juniinkin on Intiassa mahdollista ujuttautua alennetuin lipuin. Ensinnakin alennuksia heruu 10-90% verran ja ei-aina-aivan-tavallisin verukkein. Tassapa otteita alennukseen oikeuttavista keinoista kommentaareineen:
- Intiassa opiskeleva ulkomaalainen
- intialainen opiskelija (nama tuttua hutta, mutta sitten ...)
- ei-tarttuvaa lepraa sairastava
- urheilijat (kukapa meista ei urheilija olisi)
- Intian vuorikiipeilijaliiton jasenet (vuorelle kiipeaminen se jo vaatiikin alennusta junaan)
- taiteilijat (mukaanlukien taikurit ja jongloorit)
- terrori-iskuissa kuolleiden lesket (kertoo ehka enemman surullista tarinaa Intian ja terrorismin tilasta)
- Sri Lankalla 'rauhanturva'tehtavissa kuolleiden lesket ('rauhanturvajoukot', jotka eivat siella olisi alkujaankaan pitaneet olla)
- henkisesti jalkeenjaaneet (eli ainakin huonona paivana kaytannossa me kaikki)
Sellaista. Alennuksia anomaan...
-K
"The proper study of mankind is books."
- Aldous Huxley
- comments