Profile
Blog
Photos
Videos
Ja jatanpa sitten tastaedespain nama kaikenkattavat otiskot kirjoittamatta, silla jostain syysta blogi napparasti tallentaa kaiken yhteen ilman kappalejakoja etenkin otsikon osalta, joten kirjallisen estetiikan nimissa unohdetaan ne.
Sitten eteenpain. Kohti Koh Changia, mutta poikkeamalla takaisin Bangkokiin. Viikonloppu kului viela uutta ja vanhaa Bangkokia ihmetellessa. Maanantaina sitten vaikkyi jo ajatus muutoksen mahdollisuudesta mieliimme valottumaan ja paatimme etta aamutoimien jalkeen lahdetaan Changin saarelle. Perinteiset bangkokilaiset aamutoimet tarkoittavat kaytannossa rankkaa viisumin saamiseen viittaavaa ruikutusta Burman (aka Myanmar, mutta sympatisointi syista kaytamme paikallisten nimitysta ja pistamme tehokkaaseen boikottiin juntan virallisen nimen eli Myanmarin) lahetystossa. Viisumia ruikutetaan tehokkaasti seuraavalla tavalla: Jonotetaan hakemuksia, jonotetaan kynia, jonotetaan vuoronumeroita ja puolentoista tunnin jalkeen tullaan hylatyksi omalta osaltani liian tummien ja hamyisten kuvien myota. Kiitos! Ruikutuksen toisessa vaiheessa otetaan paperit j akiroillaan suomeksi, jos ei mielellaan burmaksi ja etsiydytaan paikallisen valokuvaajan kouriin. Otetaan kuva ja painetaan narkastyneiden jonottamista hartaasti harrastavien ihmisraunioiden ohi uusien kuvien kera. Lopulta siis hakemus lennahti laulamaan 20 euroa koyhtyneena - odotamme vastauksia.
Aamun vaihtuessa puolen paivan paahtovaihteeseen siirrytaan Ekkamain asemalle ja rynnitaan bussiin odotusten jalkeen. Suunta Trattiin, joka osoittautuu oikein suopeaksi 22 000 asukin kylaksi. Aamulla sitten Koh Changin saarta katsastamaan. Ja miten tahan on tultu. Jo pitkan tovin olen kahdelle matkustelukohteelle antanut kovaa kyytia arvostelmissani: Thaimaan saarille ja Goalle. Goalla jaksoin viime reissulla yhden paivan, joten odotukset eivat myoskaan Koh Changia kohtaan olleet jarin monumentaaliset. Ja etta ennakkoluuloilleen saisi vakuuksia niin sitahan on aivan pakko lopulta lieta paikalle, jonne ei niin erityisemmin edes valittaisi. Thaimaan saaret ovat toki monenmoiset. Tama kyseinen on iso ja lukuisia rantoja sisaansasyonyt, ei varmasti pahimmasta muttei myoskaan parhaasta paasta. Chang on kuitenkin ... ok. Voiko tasta hirveasti mitaan jaatavaa edes tassa vaiheessa sanoa. Lonely Beach on paikkana ihan kelpo, guesthoussien hinnat paljolti maarasi saarella maaranpaamme ja vaikka asteen verran vaimealta paikka tuntuisikin, niin ei tassa toisaalta ole arsyttavia puoliakaan liiaksi. Kaikki on tietysti ainaiselle sukkanauhabudjetoijalle liikaa, mutta budjetissa yritetaan pysya ja tasata sita pitkalti huomisen kaltaisina keveina valipaivina. Changin saarelta toistaiseksi (ja liian lyhyen tutkiskelun jalkeen) tuntuu puuttuvan sellainen Intian Gokarnan kaltainen keveys, Malesian rantojen tai Kapasin kaltaisen pikkusaaren autioitunut yksinaisyys tai Sri Lankan Weligaman surffauksen tuoma tekemisen meininki. Yhdistellen vapaasti, erikseen tai yhdessa olisi kiva naitakin asioita tuntea, silla toistaiseksi Chang on samannimisen kaljamerkkinsa sijaan hieman liian tyylitelty. Turhan kallis olematta oikein muuta kuin valjusti ok. Siinapa se, mutta toisaalta tuntuu aivan riittavan hyvalta olla juuri nyt juuri tassa. Kriittisyys kirpoaa kuin korroosio taman paivan lauttamatkamme selkanojista, joten huomenna otan silta jo valipaivan ja tyydyn lomailemaan. Sellaiseen tama soveltuu silti sulavasti.
Tanaan yllatin itseni riippumatosta ensi kerran hymyssasuin - tajusinpa siina sen mita reissauksella usein etsin. Tyytyvaista, kepeaa, huolista vapaata, stressitonta olotilaa, joka tuntui etten paremmin muotoilisi - aika julkean hyvalta. Sen verran taallakin voi ajasta jo irtautua, etta tajusin siina sitten luopuneeni myos kellostani. Hammennykseltani sita etsimaan lahtiessani en uskonut ihmeisiin, mutta siellahan se killotteli rannalla kovasti minua jo ikavoiden. Kerroin terveiset sukulaisilta ja kaappasin toverin hiaan muistuttamaan minua siita, ettei nyt aivan ajattomia viela olla.
-K
- Cesare Pavase
- comments