Seuraavan yön sänky oli sellissä, ihan oikeassa 130-vuotiaassa vankilassa. Löydettyämme punkkamme laitoimme pyykit koneeseen ja lähdimme suunnistamaan kohti käytettyjen kirjojen kauppaa. Mia oli lukenut loppuun omansa, ja janosi lisää tarinoita. Kauppa oli juuri suljettu, mutta meidät päästettiin silti sisään. Hobitti-kirja lähti mukaan kuudella dollarilla, eli vajaalla neljällä eurolla. Kirjakaupasta palasimme vankilaan, jossa laitoimme pyykit...

Doubtful Soundilta suuntasimme kohti Wedderburnia. Matka ei kuitenkaan sujunut suunnitelmien mukaan, mikä oli oikeastaan ihan kivaa. Bussimme nimittäin hajosi hieman jälkeen Queenstownin (pakoputkiongelma), mutta sinnittelimme Cromwelliin asti. Siellä kävimme ostamassa seuraavan aamun luksusaamiaistarvikkeet sillä välin, kun oppaamme koitti selvitellä bussin kohtaloa. Hetken odoteltuamme opas kaartoi luoksemme hurraa huutojen saattelemana parikymmentä vu...

Saavuimme puolen päivän aikoihin pikkuruiseen satamaan, josta iso vene kuljetti meidät saareen Fiordlandin luonnonpuistoon. Päästyämme perille meidät ympäröi musta pilvi sunfly -ötököitä (kuin pikkuruisia kärpäsiä, jotka purevat irti paloja ihmisistä). Onneksi pääsimme pian bussiin, jolla matkustimme ylös ja alas vuorten rinteitä, päätyen vuonon rannalla olevaan majataloomme. Valitsimme huoneemme, ja sen jälkeen lähdimme parin tunnin luo...

Ajettuamme Franz Josefista hetken pysähdyimme Matheson-järvelle kuvaamaan täydellistä maisemaa. Kiersimme järven aamulenkiksi, jonka jälkeen olimme valmiimpia matkustamaan. Piiitkän bussimatkan jälkeen laskeuduimme jyrkkiä vuorten rinteitä alas Uuden-Seelannin pisimmän järven (80km), Wakatipun rantaan - Queenstowniin (kuvassa oik). Ennen hostellille menoa kaksi ryhmäläistämme kävi pudottautumassa jokeen benjiköyteen sidottuina muun ryhmän seura...

Saavuimme perille noin klo 18 aikoihin. Tällä kertaa majoituimme hyväkuntoisessa hostellissa keskustassa. Klo 19 keräännyimme hostellin ravintolaan yhteiselle illalliselle, joka sisälsi ihanan kotoisan aterian: possun fileitä perunoiden ja kaalisalaaatin kera, jälkiruuaksi tietysti suklaakakkua. Hetken vietettyämme sosiaalista iltaa poistuimme nukkumaan, sen verran kuluttavaa jokapäiväinen paikanvaihto on. Seuraava päivä oli ns. vapaapäivä. Ei h...