Profile
Blog
Photos
Videos
25.3.-26.3.2009
Juu eilen tuli vietettyä päivää television ihmeellisessä maailmassa leffoja ja muuta skeidaa yytsien. Ihan mukavaa pitkästä aikaa. Viimeksi oli televisio huoneessa, kun olimme Chrisin kanssa vielä Indonesiassa ja Belawanin ghetto kylässä. Myös akkuja tuli latailtua huolella. Siis ihan oikeita akkuja. MP3 soitin, läppäri, kännykkä ja kamera kaikki tyhjillään sähköttömän Don Detin jälkeen. Mutta Savannakethistä ei varsinaisesti mitään mainittavaa ole. Erästä museota yritin etsiä, mutta en kyllä löytänyt vaikka oli kartta ja kaikki mukana. Sen verran sain kumminkin aikaiseksi, että kävin kyselemässä bussia Vietnamin rajalle ja niin pois päin. No tänä aamuna siis 05.40 herätys ja tuktuk bussiasemalla. Siinä oli kuskilla ensiksi hiukan epäselvyyttä, että mihinpäin vaikka mainitsin että "bas steisson". Ensiksi heitti sadan metrin päähän johonkin guesthouseen, jonka jälkeen kaivoin reissuraamatusta sanat Laosin kielellä "kuhnlaing laan ch'nual". Johan alkoi suunta löytyä. Tosin mielestäni väärään suuntaan.. No kysyimme eräältä kundilta siinä, että missäs se bussiasema on. Selvisi, että pidin karttaa väärinpäin käsissäni :) Ei ihme, että ei löytynyt eilen museota. Kumminkin kerkesin mukavasti bussiin, josta se helvetti sitten taas alkoikin. Pakko kysyä, että kuinka saadaan 100km matkasta tehtyä 7-8h pitkä?! Sehän käy helposti kun pysähdytään noin viiden minuutin välein ja otetaan kaikkea mahdollista kyytiin skoottereista pässeihin. Kokemus kyllä. No se ei ollut ensimmäinen kerta, mutta nyt alkoi jostain syystä kiehua pata. Rajan ylitys sujuikuitenkin ongelmitta, jonka jälkeen alkoi sitten metsästys taas seuraavalle kyydille. Tarkoitukseni oli metskata bussi Hoi Anin kaupunkiin, mutta se oli ilmeisesti mahdoton tehtävä. Pääsin kuitenkin suht lähelle Huen kaupunkiin jonkun kuuden tunnin köröttelyn jälkeen. En ole ihan varma vielä, mutta luulen, että ukottivat perkele hinnassa. Helppoahan se on, kun on juuri saapunut maahan eikä tiedä hinnoista hirveästi. Kyse on kuitenkin vain muutamista euroista, että mitäpä noista. Muuten vaikuttaa kyllä jengi erittäin mukavalta ja ystävälliseltä. Huomenna "yritän" päästä Hoi Aniin, mutta katsotaan nyt kuinka uni maistuu. Tässä sitä nyt ollaan joka tapauksessa kaakkois-aasian viimeisessä maassa ja viimeisenä kermana sitten muutamien viikkojen jälkeen Lontoo! Eli enää ei tarvitse huolehtia muusta kun, että pääsen Hanoihin tietyksi päiväksi.. No ei viitsi vielä miettiä liikaa sitä. Tam biêt!
- comments