Akwaaba!

Etisein!

Morjesta taas pitkän hiljaiselon jälkeen. Tällä kertaa valloituksen kohteena hiukan eri manner, Afrikka. Tosin ainoastaan yksi ja ainoa maa, Ghana. Muissakin maissa olisi kiva käydä pyörähtämässä, mutta aika ja rahat ei millään riitä.

Noniin eli reissun tarkoituksena on tässä alkuun pyöriä täällä Ghanan pääkaupungissa Accrassa ja tehdä hiukan vapaaehtoistyötä. Tyttöystäväni Eeva tosiaan suorittaa työharjoitteluaan täällä ja olen tässä ensimmäiset 4 viikkoa jeesailemassa vaihtelevissa tehtävissä hänen ja parin muun harjoittelijan kanssa. Street Academy on kaiken takana. Street Academy on ns. "esikoulu" köyhille lapsille. Koulu on lapsille ilmainen kaikin puolin. Koulullakin on jonkun verran tullu pyörittyä, mutta enimmäkseen olemme toimineet erään projektin kanssa, jonka tarkoituksena on kartoittaa vanhoja Street Academyn oppilaita. Olemme siis etsineet heitä mm. James Townin sekä Osun alueilta ja keränneet informaatiota oikeastaan kaikesta sellaisesta, että mitä heille on tapahtunut Street Academyn jälkeen. Todella monet ovat valitettavasti joutuneet lopettamaan koulun, koska rahaa ei ole. Tämän seurauksena nämä pätevät harjoittelijat ovat perustaneet SA-CYFin (Street Academy Children and Youth Foundation). SA-CYFin tarkoitus on mm. yrittää kerätä varoja, jotta nykyiset sekä vanhat Street Academyn oppilaat saavat käydä koulua myös jatkossakin. Koulu ei täällä ole ilmaista. Myös koulupuku on pakollinen ennenkuin edes pääsee kouluun. Monella saattaa juuri ja juuri olla varaa koulupukuun, mutta sitten ei ole varaa ruokaan tai muistiinpanovälineisiin. Yrittäkääpä siinä sitten opiskella. Projekti on kuitenkin saanut hyvin tuulta purjeisiin heti alusta lähtien ja tutuilta sekä sukulaisilta on saatu mukavasti varoja kerättyä. Jos kiinnostusta löytyy niin lisää infoa voi tsekkailla joko Street Academyn kotisivuilta tai kaikenkattavasta facebookista voi etsiä käsiinsä SACYF Ghana profiilin.

2.11.2010

Hohhoijjaa paljonko tätä päivää olikaan odotettu! Vihdoinkin nähtiin Eevan kanssa toisiamme. Puolin ja toisin oli aika hemmetin vaikeaa aikaa olla erossa muutama kuukausi. Uskomattoman hieno hetki törmätä lentokentällä ja helvetti Ghanassa!

Saavuttiin Jonnen kanssa kuitenkin aika myöhään tonteille eikä keretty muuta kuin ottaa parit bisset ja safkat. Paikallisen safkan makuun päästiin siis samantien. Banku, groundnut soup ja Star olut toimivat vatsan täyttäjinä. Google ja mahdollisesti hikipedia kertoo lisäinfot.

3.11.2010

Aamu alkaa sihinällä ja suhinalla kun paikalliset lakaisevat pihaa ja muuta ympäristöä. Mimmit lähtee hommiin ja meidän sotasuunnitelma Jonnen kanssa on lähteä pyörimään ja käppäilemään kohti keskustaa. Eipä pojat tienneetkään mihin ryhtyivät. Kilometrien, kuumuuden ja hikoilun määrä oli sanalla sanoen tukahduttavaa. Käveltiin siis täältä majapaikaltamme Asylum Downilta keskustaan ja siellä vielä pyörittiin ihan ruhtinaalliset kunniakierrokset kun yritettiin etsiä Street Academyä omin nokkinemme. Oltiin kyllä ihan oikeilla jäljillä, mutta ohi paineltiin. No mikäs siinä, nähtiin ainakin paikkoja mukavasti. Hommattiin samalla reissulla paikalliset puhelinliittymät ja tottahan toki oluellakin piti pistäytyä.

4.11.2010

Tällä kertaa hypättiin tyttöjen matkaan heti aamusta ja lähdettiin ottamaan ensikosketus Street Academyyn. Jotkut lukijoistakin lahjoittivat futiskenkiä meikälle matkaan ja otin ne toki heti mukaan koululle. Skidit oli kyllä todella innoissaan kun näkivät meidät kenkien kanssa! He hyppivät ja pomppivat ilosta. God bless you tyylisiä kiitoksen sanoja saatin lapsilta runsaasti. Kiitos siis kaikille, jotka lahjoittivat kenkiä! Muutama kuvakin taitaa löytyä kyseisestä kenkien luovutus hetkestä. Aikamoinen vilske ja vilinä koululla indeed!

5.11.2010

Jeppistä joo.. Tänään oli lapsilla hiukan normaalista poikkeava koulupäivä. Koululla vedettiin aamupalat huiviin ja odoteltiin tro tron saapumista. Päivän suunnitelma oli mennä kansallismuseoon ja sen jälkeen vielä planetaarioon. Suurimmalle osasta, ellei jopa kaikille lapsista nämä olivat täysin uusia kokemuksia. Itsellekin oli mielenkiintoista tutustua Ghanalaiseen kulttuuriin ja erityisesti historiaan. Bussi- eli tro tro matkat olivat kuitenkin ehkä päivän kohokohtia! Kyyti oli pakattu överi täyteen jengiä, joka lauloi ja fiilisteli rytmikkäästi Afrikkalaiseen tyyliin. Näillä ihmisillä jos jollain on todellakin rytmi veressä jo pienestä pitäen! Ihan mieletöntä.. Videopätkääkin löytyy ja yritän parhaani mukaan saada kaikille sitä kuultavaksi/nähtäväksi. Jees mut tosiaan museossa käytiin ja ei kovin paljoa yllättänyt, että lapset kyllästyivät suht nopeasti siihen touhuun. Jos muistelen itseäni sellaisena ala-aste ikäisenä niin ei kyllä itseänikään silloin kiinnostanu vanhojen oppaiden höpinät museoissa. No, ehkä jotkut siellä jotain oppivatkin. Planetaario oli kuitenkin jo hyvä menestys ja skidit olivat enemmän kuin innoissaan. Kukaan lapsista ei varmasti ollut ennen nähnyt 3D tyylisiä pätkiä.. Osa lapsista pelkäsi ihan aidosti, kun näytti siltä, että kuu hyökkää päälle. On erittäin mahtavaa nähdä, kuinka iloisia lapset voivat tuollaisestakin asiasta olla! Toisin kuin meillä länsimaissa..

6.-7.11.2010

Ensimmäinen viikonloppu ja lauantaina oli ideana suunnistaa Kokrobiten rannalle, mutta äiti maa päätti kaataa vettä niskaan oikein urakalla. Päivä siis kului hengaillen, lepäillen ja olutta nauttien.. Avot! Ei ollut huono sekään. Sunnuntaina herra Ataa (Street Academyn jehu) päätti viedä meidät ensin hänen omaan kämppäänsä muutamille men only paukuille, jonka jälkeen suunnistimme koulun nyrkkeilyopettajan pakeille. Jonkinlaista perseennuolemista oli nyrkkeilymaikassa havaittavissa, koska koko se aika kun siellä oltiin niin töllössä pyöri nyrkkeilyn alkeet tyylinen video. No ei siinä mitään.. Todella hyvät pöperöt ja juomat olivat meille säätäneet. Iso kiitos siitä! Kertoo aika paljon vieraanvaraisuudesta mihin täällä monesti törmää. Sen jälkeen jatkettiin matkaa humalaisen kuskimme kanssa kohti valmistujaisjuhlia. Juhlat oli loppujen lopuksi aika nihkeät, eikä niistä sen kummempaa mainittavaa ole. Sen verran huomasimme taas vieraanvaraisuudesta, että meille valkoisille ihmisille tuotiin kaikki juomat ja purtavat ensimmäisenä. Jostain kumman syystä, me valkoiset olemme täällä jotain ylijumalia vaikka oikeasti juuri valkoiset ovat täällä sitä paskaa aiheuttaneet orjuuden yms muodossa. Sellaisen huhun olen kuullut, että monet ylistävät valkoisia sen takia koska Jesse on ilmeisesti ollut valkoinen.. No, kukapa tietää.

8.-12.2010

Viikko kului lähinnä kenttätöitä tehden.. Kenttätöissä olemme keränneet vanhoista Street Academyn oppilaista informaatiota SACYFin tietokantaa varten. Kentällä on paljon mielenkiintoistakin. Slummeissa ynnä muissa paikoissa kun pyörii niin pääsee tutustumaan kunnolla maan ruohonjuuri tasoon. Yhtenäisyys näissä paikoissa tuntuu olevan kaiken ydin. Kaikki tuntevat ja auttavat toisiansa. On kurjaa nähdä, kuinka huonoissa oloissa jotkut joutuvat asumaan, mutta samalla on todella hienoa nähdä kuinka iloisia ihmiset ovat. Minuuttiaikataulut on heivattu hiuksista helvettiin, eikä turhista paljoin stressailla.. Asiat kulkevat eteenpäin omalla painollaan. Africa is a very different continent!

13.-14.2010

Cape Coast ja Kakum park. Perjantaina suunnattiin heti duunien jälkeen kohti dösäasemaa. Bussiliput oltiin hommattu jo hyvissä ajoin pari päivää ennen ja tottahan toki niissäkin osattiin "rikkailta" valkoisilta viedä hiukan ylimääräistä. Siihen nyt on jo törmännyt niin monessa paikassa, että ei siitä sen enempää jaksa enää ressailla. Kyse nyt ei muutenkaa ole kuin pienistä rahoista. Mutta se periaate, jota on jo aikasemminkin tullut toitotettua.. Asiaan. Ressitöntä elämää osataan myös täälläkin päin muailmaa elellä nimittäin dösä perus tyyliin reilun tunnin myöhässä ja ensimmäisen kahen tunnin aikana päästiin noin 2km eteenpäin :D Bussimatkalla sattui vielä mielyttävän elokuvan lisäksi muutakin kummaa kun yhtäkkiä sähköt hävisivät ihan täysin! Pimeällä tiellä ilman valoja on pirun vaikea ajella.. Onneksi sähköt kuitenkin nopeasti palas bussiin ja matkaa jatkettiin taas turvallisesti vastustajan kaistalta. Ei ollut siis kovin kaukana ulosajo.. Realx, God is in control! :) Cape Coastille kuitenkin loppujen lopuksi päästiin ja jonkinlainen yöpaikkakin löydettiin pilkkopimeässä. Lauantaina sitten pyörittiin Cape Coastin alueella ja linnassakin tuli pyörähdettyä. Wikipedia kertoo lisää Cape Coast Castlen orjuuttamisesta. Aika karmiva paikka kaikinpuolin.. Ranta sensijaan oli ihan mukavaa ja rauhallista aluetta. Toisella puolella tyhjää biitsiä ja toisella puolella kalastajia silmänkantamattomiin.. Kalastajakylät ovat kyllä jostain syystä paikkoja, jossa on tullut viihdyttyä. Kaippa se kiireettömyys vetää mukaansa. Täytyy kyllä sanoa, että täällä Accrassa aikansa pyörittyään tuntui ihan kummalliselta olla sellaisessa paikassa. Jengi ei huutele obrunia jatkuvasti, eikä kukaan vetele hihasta, että tuu tänne ostamaan jotain. Obrunilla tarkoitetaan valkoista. Ah, sitä rauhallisuuden määrää! Sunnuntaina herättiin hitusen kukonlaulun jälkeen ja ylläri ylläri, että vettä tuli taas kuin Esterin perseestä. No ei siinä muu auttanut kuin lähteä kohti Kakum parkia ja toivoa, että sade sitten jossain vaiheessa hellittäisi. Jouduimme ehkä reilun tunnin odottelemaan, jonka jälkeen onneksi pääsimme vihdoin kauan odotetulle Canopy walkille. Canopy walkilla kävellään sellasilla riippusilloilla sademetsän yllä noin 40 metrin korkeudessa. Siltaa oli kaikenkaikkiaan noin 350 metriä. Aikaslailla päräyttävät näkymät ja fiilikset keinua siellä puiden yllä huterilla riippusilloilla. Todella hyvät vibat! Riippusilta leikkien jälkeen tehtiin vielä mahtava turistikierros oppaan ja muiden kanssa ympäri metikköä tutustuen kasvillisuuteen ja kaikenlaisiin luikertelijoihin sekä eläimiin. Hemmetin siistiä sekin, mutta olis ollu kiva jos ois ollu enemmän aikaa ja mieluiten omassa rauhassa. Sellasessa isossa porukassa on aika nihkeetä pyöriä. No oli kuitenkin mukava oppia kuinka metikössä voi kyhäillä itselleen päänsärky lääkettä tai vaikka vaihtoehtoisesta poistaa ummetusta. Kaikenlaisia rohtoja sieltäkin löytyy.. Eläimiä ei ikäväkseni juurikaan nähty. Muutamia kuumottavia tuhatjalkaisia ja muita epämiellyttäviä verenimijöitä ainoastaan. Viikonloppua olisi ollut miellyttävää vielä jatkaa Cape coastilla jos olisi vain voinut.. Mukava ja rento mesta. Plus, että nähtävää olis vielä riittänyt ihan helposti jopa viikoiksi.

15.11.2010

Vieteltiin Jonnen kanssa rentoa päivää La beachillä olutta nauttien ja malariaa ottaen! Reggae pauhasi ja mukavaa jengiä pyöri huudeilla. Meressäkin oli mahtava päästä dippailemaan itseään. Eräs rastaman jutteli meidän kanssa ainakin pari tuntia ja oli kyllä todella mukava heebo. Kannustin herraa ostamalla häneltä viidellä eurolla öljymaalauksen.. Ei paha? Bless Unity!

16.11.2010

Jälleen pojille napsahti vapaapäivä ja päätettiin Jonnen kanssa suunnistaa kohti Shai Hillsejä. Shai Hills on nimensä mukaan Shai heimon kukkuloita, joilla he ovat aikoinaan asustelleet ja elelleet. Noh, matka sinne nyt ei kuitenkaan taas menny ihan lapaan.. Otettiin Accran keskustasta Teman asemalta tro tro kohti Ashaimania, josta sitten otettiin toinen tro tro kohti Akosomboa, joka menee sitten jossain vaiheessa Shai Hillsin pääportin ohitse. Kuski kuitenkin paineli lahjakkaasti ohi pääportin ja jätti meidät tyhjän tien varteen noin 5km päähän portista. Vettä ei oikein ollut ja kävely olisi kestänyt turhan kauan, joten päätimme alkaa liftaamaan :) Eipä kauaakaan kun heti ensimmäinen auto otti meidät kyytiin ja heitti meidät tonteille. Vieraanvaraisuus taas aika hienoa! Eikä rahakaan kelvannut, vaikka olisimme toki hänelle maksaneetkin. Heti pääportilla sitten katseltiin kun paviaanit alkoi köyrimään siinä toisiaan ja samalla neuvoteltiin hintaa oppaasta ja sisäänpääsymaksusta. Pienin pieni deja vu iski kun edellisellä reissulla kävi täysin samallalailla :) Todistin siis jälleen apinoiden yhdyntää. Shai Hillsit sinäänsä ei kovin kummoinen nähtävyys ollut hintaansa nähden.. Luonto oli kyllä kaunista ja todella tunsi olevansa Afrikassa. Nähtävyys kukkuloilta veti myös hiljaiseksi. Lupailivat kovasti kaikenlaisia eläimiä, mutta ei niitä kuitenkaan nähty :/ Kukkuloilta saatiin kuitenkin pummattua kyyti takaisin pääportille ja oikein jeepin selässä. Tunsi vähän olevansa jossain safari meiningeissä.. Ai että, se oli makiaa! Paluumatka kohti Accraa meni taas vähän monimutkaisesti, mutta mikäpä täällä nyt ei menis monimutkaisesti. This is Africa!

17.-19.2010

Päivät meni pitkälti kenttätöiden parissa ja perjantaina päätettiin mennä sitten hiukan rentoutumaan duunien jälkeen lähellä sijaitsevaan kattoterassi baariin. Fiilisteltiin aikamme auringonlaskua reggaen ja oluen siivittämänä. No ilta jatkuikin sitten loppujen lopuksi tappiin asti huuruisissa merkeissä..

20.-21.2010

Jou! Lauantaina oli tarkoitus suunnata kohti Aburia, mutta porukka oli sen verran heikossa hapessa, että eihän siitä mitään tullut. Kolmella tyypillä ripulia ja yks laattailee.. Ilmeisesti perjantai lauantai välisen yön aikana Papa Neston tarjoamat iltapalat olivat hitusen huonot. En muista. Njoo löhöilyks meni päivä, eikä kyllä haitannutkaan. Sen verran oli raskas viikko takana ja lepo teki kyllä todella terää. Sunnuntaiksi oltiin kovasti sitten suunniteltu, että yritetään uudestaan Aburiin tai sitten vaikka vaihtoehtoisesti Kokrobiten biitsille jahka reissuväen vatsat vain parantuisivat. Niinhän siinäkin taas yllättäen kävi, että sunnuntaina satoi koko helvetin päivän vettä ja kaikki reissu suunnitelmat meni sen siliän tiän. Viikonloppu meni siis kokonaisuudessaan lueskellen ja löhöillen nihkeässä, hikisessä ja pölyisessä Accrassa.. Plääh!

22.-26.2010

Koko viikko painittu hikisessä Street Academyn toimistossa ja tehty tietokoneella hommia. Pikkusen raastavaa puuhaa.. Koululla on aika kova meteli jatkuvasti ja skidejä saattaa rampata toimistolla vähän väliä vaikka heillä ei mitään asiaa olisikaan. Muutenkin koppi on ku sauna jumaleissön ja ahdas ku stokka hulluilla päivillä. Hermot meinaa välillä olla aika tiukalla :) Mutta siis ollaan Eevan kaa tosiaan lisäilty SACYFin tietokantaan juuri niitä tietoja mitä kenttätöissä olemme keräilleet. Niin joo itseasiassa sen verran pitää vielä mainita, että keskiviikkona kävimme pyörähtämässä aika hemmetin isolla tori alueella, Makolalla. En ole ikinä elämässäni missään nähnyt niin jumalattoman isoa toria! Siis se mitä sieltä torilta ei löydy ni sitä sä et tartte. Ja hemmetti, yksin ois aika turha lähtee etsimään sieltä jotain tiettyjä juttuja ilman, että eksyis noin parikyt kertaa. Oltiin paikallisen duunikaverimme Paulin kanssa kuitenkin liikenteessä ja päästiin ehjin nahoin jopa poiskin sieltä. Joutu olee vähän ihmeissään.. Hakaniemen tori tai joku kauppahalli on varmaa about kärpäsen kakka Makolan rinnalla. Sieltä löytyy monien lukijoidenkin tuliaiset ja joululahjat, se on varma. Tällä kertaa hommattiin t-paitoja nippu, jotta saadaan suunnitelemamme SACYF paidat painoon ja pian niskaan. Saas nähä mitä niistä taas tulee :D