Työhaastattelu ja tutustuminen Suomikodilla osoittautui parhaimmaksi työnsaanti paikaksi tähänasti.

Suomikoti sijaitsee Brisbanen keskustasta noin 30 km, ihan meren lähettyvillä. Olimme sopineet menevämme sinne aamupäivällä 10-11 välillä, kun ei tarkkaan tiedetty kauanko bussimatka kestää. Lähettiin kaupungista 9ltä ja oltiin perillä puoli 11:sta.

Matkalla oli vaikka kuinka paljon pieniä ja suuria lähiöitä, isoja kauppakeskuksia joka paikassa. Päätettiin jo menomatkalla, et pysähdytään johonkin kauppakeskukseen tulomatkalla, otetaan ilo irti koko bussilipun hinnasta, kun harvoin sitä tulee lähdettyä keskustasta muuten vaan kaupungin laitamille.

Bussimatkalla oli vähä epäselvyyksiä missä kohtaa pitää jäädä pois, yhdessä välissä bussi kuski sanoi, että ei tämä bussi sinne mee ja käski meidän vaihtaa bussia kokonaan. Lähdettiin pois ja käveltiin joku 20 m ja kuski räikättää ja huitoo, että tulkaa takaisin.

" Did you say Finlandia", sanottiin, että joo sepä juuri, niin oltiin me sittenkin oikeassa bussissa :D Kuskilla oli kuulemma korvissa vähän vikaa.

Lopulta näkyi jotain todella tuttua, nimittäin Suomenlippu, outoa, mutta ainakin tiedettiin, että oltiin oikeassa paikassa.

Vastaanottoon kun mentiin ja sanottiin ketä oltiin vastassa ja ketä olimme, virkailija vaihtoi suomenkieleen. On se vaan niin kiva puhua omaa äidinkieltään, kun ei tarvi kokoajan miettiä mitä sanoo. Helena, ketä mentiin tapaamaan otti meidät hyvin vastaan, rupateltiin siinä jonkin aikaa niitä näitä. Hän oli Jyväskylästä kotoisin ja asunut Floridassa ja Brisbanessa aika päivät suomalaisen miehensä kanssa.

Suomikotiin oli juuri palkattu keittiöapulainen ja ja hänen poikaystävänsä korjasi paikkoja ja oli apumiehenä, voi räkä, olis ollu meille unelma työ. Mutta Helena oli miettynyt meille kaiken näköistä muuta työtä.

Yksi oli tämmöinen, että ajeltais ympäri kaupunkia autoilla ja mentäis siivoamaan suomalaisten vanhusten koteja. Se kuulosti hyvältä, mutta meillä pitäis olla kansainväliset autokortit, ja niiden hankkiminen täältä käsin on aika hankalaa, mutta mahdollista.

Meidän pitäis ottaa valokopiot ajokorteista lähettää ne Suomeen ja jonku pitäis täyttää hakemukset sielä ja sitten odotella 2-3vk ja lähettää ne meille tänne, mikä vie toiset 2vk. Pitää siis kysyä onko ne ihan välttämättömät. Voitais asua Suomikodilla, vaihtari opiskelijoiden kanssa samassa talossa, mikä näytti ihan hienolta ja maksoi vaan 50$ viikolta, kun nyt maksetaan 150$ per henk. viikolta. Saatais käyttää vielä kuntosalia ja käydä syömässä ruokalassa(en tiedä paljo se maksaa maksaa, mutta tuskin kallis).

Helena esitteli meille paikkoja, vanhuksilla oli osalla omia taloja ja osalla vuodepaikat ja sitten oli timanttilaksi kutsuttu enemmän hoitoa tarvitsevien osasto, dementikot ja alzchaimerit jne. Paikka oli viihtyisä ei ollenkaan "sairaalamainen", vaan pikkuinen kylä. Käytiin kerhohuoneella, missä vanhukset askartelivat ja viettivät aikaa. Siellä meitä oli vastassa n.20 pirtsakkaa suomalaista mummoa, joille esittelimme itsemme ja kerroimme etsivämme töitä.

Tunnelma oli leppoisa, kaikki oli niinku yhtä perhettä ja meiltä kyseltiin kaikenlaista, joku luuli meitä sisaruksiksi, ei ollut eka kerta. :D Sanoimme, että voidaan tehdä ihan mitä vaan, ikkunan pesua, siivousta...Hoitaja sanoi, että etsikää puhelinluettelosta suomalaisten puhelinnumeroja ja soitelkaa, jos niiltä löytyisi hommia.

Muistutin Helenaa, että olen parturi-kampaaja, niin hän sanoi, että sitä työtä aina riittää ja sanoi itsekkin tarvitsevan hiustenleikkauksen.

Lupasin leikata hänen hiukset ja siitä hyvästä Helena käski meidät kotiinsa viikonlopuksi ja lupasi viedä meitä miehensä kanssa läheiselle kauniille saarelle, jeeee! :)

Paras työ, mitä meille ehdotettiin oli megarikkaiden ihmisten koirien hoitaminen, heidän luksustalossaan Gold Coastilla(paikallinen rantaloma kohde). Helena tiesi jonkun suomalaisen naisen, joka oli miljonäärin kanssa naimisissa, jotka matkustivat aina monia viikkoja ja tarvitsivat koirillensa hoitajaa siksi aikaa. Tämä rikas pariskunta omisti kuulemma oman saaren ja siellä oli kuvattu Narnian tarinat elokuvaa ja heidän talonsa oli jossain miljonäärin security alueeella, mihin ei aiva köyhätaskut pääsekkään.

Meidän silmät varmaan kirkastu puolella, kun kuultiin tämä, sanottiin heti rakastavamme yli kaiken koiria ja oltais heti valmiina tälläiseen työhön! Helena sanoi, että voidaan ihan hyvin saada tälläinen työ, koska tämä pariskunta ja monet muut miljonäärit sielläpäin tarvitsivat tälläisiä kodinhoitajia lomamatkojensa ajaksi ja Helenalla on paljon suhteita heihin. Olis oikeen unelmien täyttymys tommonen ja varmaan ihan hyvät rahatkin saatais.

Käytiin vielä kääntymässä Helenan toimistolla ja hänellä oli paljon kuvia suomalaisista opiskelijoista seinällään, eniten porukkaa oli Kokkolasta päin, Vaasasta ja jopa Laihialtakin oli ollut opiskelijoita. Helena oli kuulemma myös majoittanut omaan kotiinsa opiskelijoita, koska omisti ison talon läheltä Suomikotia. Sieltä sais oman huoneen kylppärillä ja omalla jääkapilla ja hän oli ostanut myös 2 pyörää, majoittujille. Vuokraa hän pyytäisi vain 50$ ja jos siivoisi kerran viikossa hänen kodissaan, ei tarvitse maksaa mitään.

Helena sanoi, että ihan hyvin voitais majoittua niillekkin ja hän voisi tuoda meidät Suomikodille aamuisin, mikäs siinä. Sovittiin, että mennään eka vierailulle heidän luo, ja sovitaan sitte enemmän.

Jussille olis sellaista työtä, että olisi Helenan miehen apupoikana erilaisissa remonttihommissa, ja palkka olis vähän parempi kuin rypäleiden poiminnas, puhui 500$ viikossa.

Helena kutsui meidät äitienpäiville Suomihallille, jossa on rikasta bisnesporukkaa, joilla voisi olla kans meille hommia. Katsotaan tänään löytyykö netistä tietoa näistä pirskeistä, menemme varmaan jos löydämme kartan sinne :D

Mitään varmaa ei ole vielä mistään, mutta ollaan aika varmoja, että jotain jopia löytyy ja reilusti halvempi majoitus. Vaihdettiin puhelinnumerot ja jatketaan mailaamista, niin eiköhän jotain pian selviä.

Helena on ollut muuten ainut, joka on vastannut sähköpostiimme, ja vieläpä samana päivänä, ehkä kun hän on suomalainen :D

Hassu juttu, kun olimme lähteneet Suomikodilta viereiselle bussipysäkille, odotettiin, joku 5 min oltiin aiva täpinöis noista töistä, niin joku aussimies parkkeeras meidän eteen ja sanoi, että busseja saa odottaa joskus kauan, että hän voi heittää meidät mihin halutaan.

Yhtäkkiä istuttiin Mazdan kyydis, kuski kysyi mihin on matka, sanottiin, että johonki kaupoille pitäis päästä. Tämä sanoi, että selvä ja vei meidät aiva oven eteen johonkin ostoskeskukseen. Mies kyseli meiltä matkan aikana mistä ollaan ja mitä tehdään täälä, kertoi meille paikkoja missä kannattaa käydä yms. hän oli oikeen mukava ja selvä aito australialainen. Päästiin perille ja kiitettiin kovasti, ihmeellistä, kuinka ihmiset ovatkin täällä niin ystävällisiä.

Käytiin syömässä tuossa lähiössä, suurimmaksi osaksi sielä olikin vain ruokapaikkoja, otettiin bussi ja mentiin seuraavan lähiöön mistä löytyikin kaikki maailman kaupat.

Sieltä tuli osteltetua jonkin verran, toppi 2$, kynsilakka 1$, 2 paitaa 10$, sormus 3$... Emmä nuuka oo, alennuskorit vaan vetää aina niin puoleensa :D

No nyt ei tarvi hetkeen mitää vaatteita ostaakkaan(Jussi rupes heti kröhimään, ei vai)ainaki yritän olla ostamatta. Työhaastattelu reissulta oltiin takas hostellilla vasta illalla, oli ainakin antoisa päivä :)

Eilen oltiin Brisbanen keskustassa olevassa Roma street Parklandissa, hieno puisto rinteessä, missä nähtiin miljoona jätti hämähäkkiä (yäk) ja 2 isoa gekko liskoa toinen oli n.70cm pitkä. Kamera jäi vaan kotia, aaargh! Sielä oli yli monta BBQ-aluetta, missä saa grillata omia eväitänsä. Sielä olikin paljo isoja porukoita viettämässä perjantai-iltaa.

Tänään mekin aiotaan mennä grillaamaan, samaan puistoon kanafileiden ja schitzeleiden ja tietysti karamellimutakakun kanssa :D (Mistä näitä kiloja oikeen kertyy??)

Ei tässä muuta, lämmintä viikonloppua luvattu Suomeenkin, laittakaa tekin grillit tulille!

J&J