Profile
Blog
Photos
Videos
Queenstownista jatkoimme matkaa Mt. Cookin kansallispuistoon. Näitä maisemia oli ihasteltu jo Taru Sormusten Herrasta- ja Hobitti -elokuvissa - ja ovathan nuo jylhänmustat, lumipeitteiset vuoret kyllä aika huikean näköiset.
Mt. Cookilla yövyimme Mount Cook Backpacker Lodge -hotellissa, joka on aivan kansallispuiston vaellusreittien tuntumassa, ja näköala on sen vuoksi loistava.
Mt. Cookilla kuitenkin kannattaa pitää mielessä, että majoitusten hinnat ovat varsin kalliita muuhun Uuteen Seelantiin verrattuna. Paikka on suosittu myös paikallisten viikonloppukohteena, ja siksi hinnat kohoavat myös viikonloppuna ylöspäin. Meilläkin majoitus maksoi selkeästi enemmän kuin muualla maassa, vaikka olimmekin ehkä paikan halvimmassa majoitusvaihtoehdossa.
Mt. Cookilla kannattaa valita joku kansallispuiston vaellusreiteistä. Niitä on muutamasta kilometristä ihan parin päivän reissuihin - kiipeämään vuorelle ei itsekseen tällä hetkellä pääse, sillä se on hyvin haastava ja onnettomuuksia on menneisyydessä sattunut usein.
Sää oli armollinen meille, ja aurinko paistoi. Saimmekin paljon loistavia kuvia retkeltämme (valokuvakansiossa lisää!).
Mount Cookilta jatkoimme matkaa Rangitataan, joka oli bussipassimme varsinainen viimeinen kohde. Rangitata on keskellä ei-mitään - ja tämä on sitten juuri sitä kunnon cowboy-uusi-seelanti-maaseutua; lampaita on kymmenen kertaa enemmän kuin ihmisiä, ja maisemat alkavat olla vuoriston jälkeen aakeita-laakeita.
Rangitata on myös kuuluisa koskenlaskupaikka, ja yövyimmekin perheen omistamassa Rangitata Rafts Lodgessa, joka järjestää koskenlaskuaktiviteetteja alueella. Rafts Lodge voisi yhtä hyvin olla keskellä maaseutu-Suomea: mummonmökin näköinen talo, jossa huoneet eivät mene lukkoon, sillä kuka tällaisessa onnellisessa paikassa haluaisi varastaa mitään?
Ainoa huono puoli tässä muuten rentouttavassa paikassa olivat hyttyset: niitä oli kymmenen kertaa niin paljon kuin muualla maassa. Sai olla hätistelemässä koko ajan!
Tämä oli bussikuskimme (Seagull oli nyt tässä vaiheessa vaihtunut toiseen kuskiin) lempipaikka Uudessa Seelannissa, eivätkä muut bussifirmat tuo ihmisiä tänne.
Me päätimme lähteä muutaman kilometrin kävelyretkelle. Matka oli pidempi ja mäkisempi kuin luulimme. Lampaat liikkuvat alueella vapaasti, mutta pelkäävät ihmisiä - joten kannattaa olla varuillaan: ne eivät välttämättä juokse ihmisistä poispäin, vaan ihmisiä päin - paniikissaan. Myös lehmiä/sonneja alueella on, ja nekin karkailevat joskus..... joten pää kylmänä :)
Rangitatasta jatkoimme yöksi Christchurchiin, jonne oli mukava palata, kun tunsi jo vähän paikkoja. Jos lento lähtee iltapäivällä/illalla, jättää Stray kentälle, josta voi suoraan nousta koneeseen. Meillä oli aamulähtö, joten tämän vuoksi palasimme keskustan YHA-hostelliin yöksi.
Uusi Seelanti on mahtava paikka mihin tahansa aikaan vuodesta. Aurinkolomaa sieltä ei kannata odottaa, mutta sitäkin enemmän nähtävää/tehtävää/koettavaa/maistettavaa.
Pohjoissaarella olen kiertänyt vasta Aucklandista pohjoiseen, joten sinne haluan vielä ehdottomasti palata - muitakin matkakumppaneja etenkin Wellington (jossa emme käyneet, ja jota kaikki kehuvat) jäi vielä vaivaamaan mieltä!
- comments