Profile
Blog
Photos
Videos
Kun saavuimme Las Vegasiin, huomasimme että liikenne ei toimi ollenkaan. Deuce-bussi ajoi väsymättömänä kuljettaen turisteja mailien mittaista Strippiä edestakaisin, kuljettajan töötätessä kärsimättömästi kanssa-autoilijoiden töppäyksille. Hotelliin päästyä alkoi bling-bling. Samalla alkoivat myös pettymykset.
Ensinnäkään hotellin kassapalveluiden kanssa ei meinannut kärsivällisyys riittää. Olipa kysymyksessä infotiski, respa tai Starbucksin aamiaispöytä, ei mistään selvitty siististi. Ensin respa väitti, ettei meille ole huoneita, vaikka huoneet oli varattu ja maksettu jo kuukausia sitten. Aamiaiskahvilan kanssa hotellilla ei tuntunut olevan minkäänlaista yhteisymmärrystä - kahvilatyttöjenkin kanssa piti tapella. Edes internet ei toiminut sovitulla tavalla. Tyhmiltä turisteilta halutaan ottaa kaikki viimeisetkin pennoset järjestämällä ansoja.
Las Vegas ei ole edes kaupunkina sellainen menomesta, millainen kuva siitä yleisesti annetaan. Kaikki on suurta ja erikoista, mutta muovista ja vasemmalla kädellä tehtyä. Kuuluisa Bellagio-hotellin vesiallas-showkin oli lähinnä turhauttava, eivätkä kameroiden kanssa heiluneet turistit ainakaan viihdyttäneet. Yleisesti ottaen, Stripillä (Las Vegasin "pääbiletyskatu") oli enemmän ihmisiä ja kovempi tungos kuin missään aikaisemmassa paikassa, kenties odotetustikin.
Kävimme katsomassa Bodies -näyttelyn, mikä avasi ihmisen anatomiaa aitojen ihmisruumiiden avulla. Näyttely oli hieno, mutta liian kallis. Shark Reef -akvaario oli kaikkea muuta kuin money well spent. Maailman suurinta liskoa, komodonvaraania, edusti metrin mittainen yksilö; hait olivat pieniä ja noloja; "maailman suurin mustekala" oli lähinnä huonoa huumoria. Piraija-allasta esittelevä miekkonen tuntui olevan tympääntynyt työhönsä.
Ehkä kaupungissa silti kannattaa kerran elämässään käydä, sillä kenties toista samanlaista paikkaa ei maailmassa ole. Öisellä kadulla ei valomerestä saanut tarpeeksi, ja autot olivat hienompia kuin muualla. The House of Blues -ravintola (Dan Aykroidin osaomistuksessa) oli onnistunut virkistäytymishetki muuten uuvuttavassa ympäristössä. Jos meillä olisi ollut enemmän rahaa tai aikaa käytössä, kaupungista olisi varmasti saanut paljonkin iloa irti.
The Phantom of the Opera -musikaali oli ilman muuta näkemisen arvoinen. Lavastus oli jotain maagista. Esitys alkoi kohtauksella, jossa jättimäiset kattokruunun palaset heiluivat katsomon yllä orkesterin soittaessa mahtipontista tunnusmusiikkia. Kohtauksen päätteeksi kattokruunun palaset yhdistyivät ja myöhemmin samainen valaisin tippui kovaa vauhtia katsomoa kohti ylhäältä katosta ja pysähtyi viimehetkellä heilumaan ihmisten päiden ylle.
Näytelmä ei myöskään ollut pelkkää pyrotekniikkaa, avautuvia salaovia, pukuloistoa ja ilmassa leijuvia näyttelijöitä, vaan herkkiin duettoihin oli saatu oikeaa tunnetta. Katsomon seisaaltaan antamat aplodit olivat siis erittäin ansaitut.
- comments
Koirankynnenleikkaaja "hait olivat pieniä ja noloja"
Mikko Ruohoranta Mikä hotelli kun noin kovaa parjaatte?
Erik Harrah's! Oli varattu ja maksettu pari kk aiemmin niin kappas ku tullaan ei oo tilaa ja joutuvat potkii jonku pois.. tää jo kesti hiton kauan sit säätöä joka aamupalan kans edes takasin soittelua ja nettikin makso vaikkei pitäny ja saunakin oli rempassa. Yhtä odottelua!