Profile
Blog
Photos
Videos
Lähtö Montereystä klo 9.45 paikallista aikaa (Suomessa kello 19.45). Hotelli oli tähänastisista paras, vaikkei se olekaan vielä paljon sanottu. Saatiin maistella aamiaiseksi vohvelia, jonka resepti on 70-luvulta. Respan setäkin oli mitä mainioin tyyppi, San Diegosta kotoisin. Ikävä juttu ettei päästä San Diegoon käymään, se kun on ilmeisesti maailman hienoin paikka eikä respan setä ollut ainoa joka noin sanoi.
Respan setä: "Oletteko muka nähneet täällä kauniita naisia?"
Me: "No… rehellisesti sanottuna…"
Setä: "Nehän ovat rumia kuin mitkä! En minäkään mikään komistus ole, mutta täällä kelpaa minunkin olla ulkonäköni puolesta"
Me: "Osaatko sanoa mistä niitä kauniita tyttöjä sitten kannattaa bongailla?"
Setä: "Kaksi sanaa: San Diego!"
Montereyn keskustassa Fisherman's Wharfissa (vanha kalastajasatama joka on muutettu viihdekäyttöön) pääsimme jälleen katselemaan merileijoneita. Siellä ne makasivat vaan, ottivat aurinkoa ja ölisivät toisilleen. Kyllä ongelmat olisi yksinkertaisia, jos tarvitsisi vain kinastella siitä, kenellä on paras paikka ottaa aurinkoa. 17 Milelle päästäksemme maksoimme vajaan kymmenen dollarin maksun. Respan setä oli sitä mieltä, että sikäläiset hienot talot pysyy pystyssä, koska turistit haluavat maksaa siitä että pääsevät näkemään ne. Mutta hienojen talojen lisäksi 17 Milellä oli paljon toinen toistaan upeampia paikkoja jäädä ihailemaan Tyyntä valtamerta. Samalla reissulla näimme myös koko päivän edestä Azneita (aasialaisia turisteja).
Antti: "Täällähän jo tuoksuu meri"
Vylle: "Täällähän alkaa jo merieläimen paska haisemaan".
Road 1:llä (tie vuoren ja mereen viettävän rotkon välissä) Erik omien sanojensa mukaan integroitui ajamiseen niin, että vaikka hän paskoisi housuun (niin kuin me muut…) hän vain jatkaisi ajamista. Valoisan aikaan pysähtelimme kuitenkin usein katselemaan merta ja vuoria.
Selvisimme Cambriaan yöksi, huomenna matka jatkuu kohti Santa Barbaraa.
- comments
Jenni Voi merimursut sentään, kuulostaa että on jo nyt mainio reissu, mitähän kaikkea vielä tapahtuukaan.... upeaa tekstiä: päivän naurut on taattu:D jatkakaahan seikkailua!