Profile
Blog
Photos
Videos
Joni erotuu joukosta kuin arka peukalo
Paikallinen Don sankari on päässyt viettämään jo muutaman päivän täällä 100km Hanoista rannikolle päin, Hai Phongiin. Täällä onneksi pääsee asumaanreilusti alle 10€/yö ja huonetoverin kanssa hinta tippuu 3-4€. Vieläkin fiilikset ovat aika positiiviset, eikä kamala koti-ikävä ole vielä päässyt yllättämään. Suurin osa tyypeistä jotka ovat tulleet tänne opiskelemaan kieltä ja kulttuuria vaikuttavat olevan ihan lungia porukkaa, paitsi silloin kuin ne tökkivät ja haukkuvat isomahaiseksi ja pienimunaiseksi. Paikallinen kulttuuri alkaa pikkuhiljaa aueta ja silloin kuin yksin dallailee kujia niin ei voi välttyä ihmisten katseilta ja kontakteilta. Jos ottaa pikkuisen rennomman asenteen pienikin kävelymatka täällä saattaa helposti kestää tunteja.
Hai Phongin parrasvaloissa
Täällä komea valkoinen mies on kuin paikallinen elokuva- tai iskelmätähti: kaikki haluavat housuihin; tai housut. Kaikkialla huudellaan "hello" ja tuiki tuntemattomat ihmiset tulevat juttelemaan kaikilla muutamallaenglanninkielen sanalla mitä he osaavat. Nuoret ihmiset täällä yleensä osaavat englantia välttävällä tavalla, mutta vanhempien kanssa yleensä joutuu käyttämään elekieltä, tai jotainmitä nyt vain sattuu yleensä olemaan tarjolla.
Maa täynnä insinöörejä, jotka on ahdettu pieneen keskitysleiriin, voisi kuvata maan toimintamallia. Ja tietenkin turistia kusetetaan vaikka huvinvuoksi. Onneksi Joni alkaa olemaan suorittanut koijauksen lyhyen oppimäärän ja yleensä hinnasta saa aina parikymmentätuhatta pois.
Kaikki täällä varmaan tietävät miten asiat tehdään, mutta toteutus puoli menee yleensä ihan puihin ja kauhealla kiireellä parissa sekunnissa päin vittuja tehtyä asiaa selvitellään sitten useita kymmeniä minuutteja.
Paikalliseen ruokailuun kannattaa varata reilusi aikaa, koska varsinkin englanninkielellä hommat toimivat tehokkaasti ja mahdollisuus saada sitä mitä tilasit on pienempi kuin lotossa.
Rottaa, koiraa ja kissoja
Täällä ruokailu tapahtuu pääosin epämääräisissä ja vähintäänkin meille länsimaalaisille tutuissa epähygieenisissä katukeittiöissä. Muutaman kerran kurssitoveri, joka on lähtöisin vietnamista, on onnistuneesti tilannut ja suositellut meille muutamaa "hyvää" katukeittiötä. Viikon täällä olon jälkeen kynnys mennä syömään katukeittiöön ei ole kovinkaan suuri, ja se mitä et tiedä ei vahingoita pätee täällä. Toisaalta hinnalla täällä ei pröystäillä, ja tämmöinen nuudeli/riisi ylläri yleensä maksaa alle euron.
Bisseä puolen litran limukkapulloissa
Paikallisten isäntien ja myös meidän länsimaalaisten suureksi suosikiksi on noussut katukeittiöltä ostettava tuore-olut nimeltä Bia Hoi. Tätä myydään limukkapulloissa ja tätä saa poistettua reilusti alle puolen euron litrahintaan. Ja parasta siinä on että tämä maistuu paljon paremmalle kuin siellä kotosuomessa totutut litkut. Siitä syystä tätä yleensä tahtoo kulua viikon aikana melko reippaasti ja yleensä illan saldo pikkuporukalla on 3-4 tyhjäksi juotua katumestaa.
Trung vit lon on paikallisten ja Jonin suurta herkkua
Kaunis respantyttö suostui lähtemään meille opiskelijoille oppaaksi ja kävimme syömässä Hot Pottia japanilaisessa ravintolaan. Ruokaa oli paljon ja erilaista ja 4 kiloa painavampana palasimme takaisin hotellin lähistöön ja nautimme vielä pari Bia hoita katuraflassa janoisiin, mutta täyteen ahdattuihin kitusiin. Ensimmäisenä yönä hävitty "beerbong"-pelin panoksena oli tämän Madventuresistakin tutun kanansikiön, Trung vit lon, syönti. Ja kuin vähiten odottaa niin, tämmöinen tuli myös minun eteen. Kovan psyykkaamisen jälkeen kämppiksen kanssa aloimme syödä sitä kanan näköistä ötökkää josta pystyi jo helposti erottamaan pään ja jalat, aivan kuin ei olisi jo 3 tuntia ahdattu itseä täyteen. 10minuutin jauhamisen jälkeen se ötökkä oli lököttelemässä gulinaristi Jonin massuhapoissa, eikä makukaan ollut niin paha että lintu olisi saanut reinkaartion katukeittiön pöydälle. Vaikka muutaman kerran lintu kävi viimeisellä matkalla kurkkimassa kurkussa.
Koulu on kivaa… NOT…!
Täällä opiskelu koostuu lähinnä kaksi tuntia, 14.00-16.00, melkein joka päivä. Aineita on lähinnä Vietnamin kieli, mutta opetus on Wanhaa kunnon kansakoulumeininkiä. Opettaja nauraa meidän virheille ja pistää porukkaa välillä seisoen vastaamaan ja parasta on kuin muiden pitää etsiä virheitä muiden vastauksista. Toisaalta opetus ja opettaja ovat molemmat välillä yhtä paljon retkellä, ja opettaja on huomannut että suomalaiset ovat tottuneet hiukan erilaisiin opetusmetodeihin. Luokkahuoneen virkaa ajaa pieni neuvotteluhuone ja seinällä hymyilee meille kukas muukaan kuin Uncle Ron, eiku siis Uncle Ho (Ho Ji Minh)
Arki Haiphongissa
Silloin kuin ei ole mahdollista lähtä reissuun, tulee arki. Täällä se yleensä koostuu siitä että yritetään funtsia mitä muuta voi tehdä kuin ryypätä ja reissata. Yleensä se on A parin kilometrin päässä olevan neljäntähden hotellin uima-allas, tai B kauppakeskuksen keilahalli. Vietnamin mittapuussa, tämä on loppujen lopuksi melko perähikiä.
Lounas opettajan kanssa
Historian ja kulttuurin opettaja kutsui luokan syömään paikalliseen ravintolan. Meny koostui lähinnä eri käärme ruuista ja juomista ja tietenkin Hanoi vodkasta. Ruoka oli erikoista mutta omalla sihisevällä tavalla myös hyvää. Ahneiden länsimaalaisten takia pistettiin yhteensä kolme isoa kobraa ja muutama pienempi käärme pannuun, myrkky, sappineste ja veri sekoitettiin vodkapulloihin ja kurlattiin alas ruokailun aikana. Myös kobran sydäntä Joni pääsi maistamaan ja yli-inhimilliset voimat saatua lähdettiin opettajan kanssa painamaan kohti paikallista yökerhoa. Yllättävää tässä oli että opettaja oli vähintään yhtä nitkuissa kuin me, Stereoista pauhaten p**** p**** kuin opettaja heitti meidät omalla autolla, samalla prenkkua kiskoen. Hä, miten voi olla mahdollista että opettaja diggasi samasta musiikista kuin nuoriso, siis aivan ihmeellsitä!!?!?!?
Discon jälkeen Joni sai kuningas idean mennä Thai hierontaan, mutta yllättävän väsyn yllättäessä, menikin vain hierontapaikan Respan ohi, käveli 7 kerrokseen ja metsästi ensimmäisen vapaana olevan huoneen ja meni nukkumaan. Aamulla heräsin kuin jokin hieroja repii mua jalasta kuin sillä on ihan juuri asiakas tulossa, käsittääkseni. Aamu menikin mukavasti omaa hotellia metsästäen. Rahat ja lompakko ja kameraa oli tallessa. Onnistunut ilta. Catban ja Ninh Bingin seikkailuista tulee omat tarinat myöhemmin. Terveisiä äitille!
- comments