Profile
Blog
Photos
Videos
Pari päivää Balilla ajeltua olen ihastunut paikalliseen kaoottiselta näyttävään liikennekulttuuriin. Kysyin tänne saapuessa meidät kentältä noutaneelta velholta paikallisia liikennesääntöjä ja vastaus oli lyhyesti: "no rules". Siltähän tuo tuolla tuntuukin. Kaikki poukkoilee ihan miten sattuu. Nekin vähäiset jalkakäytävät mitä täältä löytyy on täysin myös ajoneuvojen käytettävissä. Risteyksissä noin sadan ajouneuvon massan kääntyessä ristiin ei ole mitään sääntöä kuka menee ensin. Jengi vaan porautuu ruuhkan läpi. Kaiken tämän kaaoksen keskellä liikenne on sulavaa, jonot liikkuu, tilaa annetaan. Ei ole tavatonta nähdä skootteria ajamassa vastaantulevien kaistalla koska ajoi juuri ohi liittymästä. Eikä ketään kiinnosta ajatko neljääkymppiä vai sataa. Jos olet tiellä, ymmärrät kyllä takaa tulevan tööttäyksen ja osaat antaa tietä tai varautua että hän tulee ohi. Vittu että haluaisin nähdä Päivi Räsäsen ilmeen täällä. Sekin antikristus tukehtuisi varmaan kieleensä kun sanoja kielto tai sääntö ei ole olemassa. On vain terve järki ja ohjeistuksia kuten nimelliset liikennevalot, joita olen muuten nähnyt koko neljän miljoonan ihmisen kaupungissa toistaiseksi neljät. Nekin kaupungin läpi vievällä Sunset Roadilla, joka vastaa leveydeltään suomalaista moottoritietä.
Kävimme tänään tosiaan ajelemassa tuolla hektisimmässä keskustassa metsästäen Saakalle puhelinliittymää. Matkaoppaana toimi Juuso ja hänen täkäläinen sutturansa Yani. Kun kysyin Yanilta, että mitä hän teki työkseen, vastaus oli ettei juuri mitään. Epäilen kuitenkin, että hän on jonkin sortin kuriiri tai välittäjä, ainakin hän on pakoillut poliisia edellisessä elämässään. Yani nimittäin ajatti meidät Kutalle sellaisia oikoreittejä mitä villeimmissäkään James Bondeissa ei ole nähty. Alle pyörätien levysiä kujia ristiin rastiin kymmenisen minuuttia ja yllättän olimme paikallisen Elisashopitin jonossa. Myöhemmin hän kertoi että tietää mistä saa laitomina taikasieniä. Ihan nasta mimmi diileriksi. Vähän hävettää että kuvittelin niistä aina jotain pahaa. Jatkoimme matkaamme köyhempinä Yanin hallinnoimia kujia pitkin kohti etelä-balia ja joitan turisteille tuntematonta rantaa. Oli tuntematon tai ei, niin ymmärrän kyllä miksei paikalla ollut meidän lisäksi muita turisteja. Rannalle nimittäin laskeuduttiin yli Roskarukan korkuiselta kukkulalta vitun jyrkkiä, mutkittelevia ja epäsymmetrisiä kiviportaita, joiden kaiteet olivat suurimmaksi osaksi poikki. Alas päästessä koko ruumis puski sellasta soijaa, että Dallas televisiosarjan J.R olisi ollut kankeana kateudesta, ellei hänkin olisi kasvattanut jo tovin horsmaa jossain päin amerikan suurta maata. Kannatti silti tulla. Rannalla sai tosiaankin olla rauhassa ja näkymät olivat mahtavat. Ilmeisesti pohjan muodosta johtuen aallot olivat minimaaliset eikä uidessa ollut välttämätöntä niellä litroittain merivettä. Hengasimme rannalla tovin nauttiemme aiemmin kaupasta poistamaamme kaappikylmää bintangia. Pois lähtiessä olin jo unohtanut oleellisimman - portaat. Jos jeesuksen kulkema via dolorosa olisi tapahtunut täällä, tarina olisi mennyt jotakuinkin näin:
"Jeesus saapui privatebeachin rappusille rienauksien saattelemana. Hän kohotti katseensa kohti horisonttiin ulottuvia portaita. Tuskanhiki ohimolla valuen Jeesus heitti ristin selästään, kohotti katseensa suoraan taivaaseen, jossa pelkät portaat tuijottivat ivallisesti häntä silmiin. Samalla hän huusi 'Isä, f*** THIS s***'. Vierestä tätä purkausta seurannut Juudas heitti Jeesukselle kylmän Bintang merkkisen oluen. Jeesus yritti tarjota vastineeksi kahtakymppiä, mutta Juudas kertoi saaneen maksun jo hopeakolikoina paikalliselta vartijamieheltä. Tästä innostuneena väkijoukko päätyi pitämään paikalla rantajuhlat, jossa uhrattiin viisi karitsaa Jumalan pojan päihittäneille kiviportaille. Musiikki soi aamuun asti ja ruokaa riitti jokaiselle"
Paluumatkalla kävimme nauttimassa eriskummallsia pannukakkuja. Niiden pääasiallinen raaka-aine oli ilmeisesti riisi, mutta päälle sai tilata perinteisen mansikkahillon sijasta lähes kaikkea. Tilasin kaksi, joista toiseen otin jonkun lihasoosin ja toiseen mansikka-sulklaasoosin. Hyvää oli. Yani tilasi noin 500 000 scovillen nuudelisopan. Hyi saatana. Moisella myrkyllä pysäyttäisi kokonaisen jääkärikomppanian. On sillä ainakin huono makuaisti, ihmekkös söi aiemmin paskalta maistuvan jäätelön leveä hymy kasvoillaan.
Nyt olen takaisin kämpällä. Ilmastointilaite surisee vieressä iloisena. Iltalehdestä löytyi otsikko: "alkoholin mainonta kiristyy äärimmilleen". Vitun Suomi ja sääntelyt, en halua takaisin.
- comments