Parque Piedras Blancas Jotenkin kaikki tarinat toistaa itseään ja tarkoituksena oli viettää mukava viikonloppu telttaillen ja retkeillen ym..., sitten alkoi satamaan yollä ja matka typistyi yhteen yohon teltassa nyhjaten. Mieleen tuli vain mitä gosta vainaa laulelikaan siita makuupussista... Taas näitä paikkoja jotka sokaisee kauneudellaan, mutta vaikea siitä on sateessa nauttia ja kaupan päälle koskemattomia, kun Kolumbia ei muutenkaan ole turistoitu...

terveisia taas Kuulin että 5 kuukautta sitten Costa ricasta lähettamäni kortit tai ainakin yksi niistä oli saapunut viimein perille. eli nyt jos lähettää toisen sarjan, niin olisi kai helpompi ojentaa ne kouraan paluupaivana tai postittaa Itellan kautta. Tosiaan postia näissä maissa ei kuljeteta, tarvittavat lehdet ostetaan lehtikiskasta ja laskut hoidetaan käteisellä. Yhtäkään postiautoa en ole nähnyt koko tänä aikana. Muuten ei sitten tylsä...

hei taas Kolumbiassa todellakin tutuksi on tullut gringohinnat, vaikka joku hinta olisi kiveen kirjoitettu, usein kylläkään hintoja ei loydy mistään, tippuu niista neljännes pelkällä tyhmän esittämisellä, itselläni riittää kun olen ihan luontainen itseni. Vaikka välillä suurista summista ei ole kyse kuten kolmannes oluen hinnasta eli 30 senttiä, sai siitäkin paikallinen nainen ripittää tarjoilijoita että "ei gringohintoja tälle, se on ...

¡Buenas! Jotain oli tehtävä joten pakkasin puolet kamoista jätesäkkiin ja hyppäsin veneeseen, jonka oli tarkoitus viedä Tayronan kansallispuistoon, sen sijaan se olikin viedä merenpohjaan. Heti ensi metreillä tuli homman nimi selväksi kun koko porukka aivan litimärkinä ja vene pomppi aalloilla kuin lentokalat. Kyseessä oli myrsky, joka olisi jättänyt jokaisen Tallinnanlautan satamaan, mutta täällä matka = rahaa. Tästä voi päätellä millaine...

hei vaan ja yksi pinni kartalle